Savoijinpaimenkoira
| Savoijinpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Ranska |
| Määrä | uhanalainen |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | lammas- ja karjakoira, vahtikoira, vetokoira, metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | vahtikoira, harrastuskoira |
| Muita nimityksiä | berger des Alpes et de Savoie, berger de Savoie, berger Savoyard, Savoy Sheepdog, berger des Alpes, Alpen Hütehund |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu SCC: ryhmä 1 alaryhmä 1 Lammaskoirat #537 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 18–35 kg |
| Säkäkorkeus | uros 50–56 cm narttu 47–53 cm |
| Väritys | bicolor blue merle, tricolor blue merle, black&tan tai tricolor |
Savoijinpaimenkoira (ransk. berger de Savoie) eli alppienpaimenkoira (ransk. berger des Alpes) on uhanalainen ranskalainen koirarotu. Sillä ei ole FCI:n hyväksyntää, mutta se on tunnustettu virallisesti Ranskan Kennelliitossa.[1]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Savoijinpaimenkoira on rungoltaan pitkänomainen, lihaksikas ja vankkarakenteinen[2]. Pää on voimakas.[3] Silmät ovat hieman soikeat, väriltään mieluiten meripihkankeltaisesta pähkinänruskeaan, joskin myös siniset, sekaväriset tai keskenään eriväriset sallitaan. Korvat ovat keskikokoiset, ja ne voivat olla joko riippuvat, puolipystyt tai pystyt. Häntä voi olla joko pitkä, keskipitkä tai luonnostaan lyhyt. Karvapeite voi olla joko lyhyt ja tiheä tai keskipitkä; näistä jälkimmäinen muodostaa hapsutuksen raajoihin, vatsan alle ja häntään (ns. brossu savoiardiksi). Kaikki karvanlaadut kiharaa lukuun ottamatta sallitaan. Väritys voi olla musta ruskein merkein (black&tan), kolmivärinen musta-ruskea-valkoinen (tricolor), sinimarmoroitu ruskein merkein (bicolor blue merle) tai sinimarmoroitu ruskein ja valkoisin merkein (tricolor blue merle). Urosten säkäkorkeus on 50–56 cm ja narttujen 47–53 cm; rotumääritelmä sallii vaihtelun 3 cm suuntaan tai toiseen. Paino on 18–35 kg sukupuolesta riippumatta.[4]
bicolor blue merle, keskipitkäkarvainen ("brossu")
black & tan, lyhytkarvainen
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on kestävä[5], uuttera[5], itsevarma[2], nopea[5] ja monipuolinen työkoira[5]. Se on lisäksi leikkisä, uskollinen ja erittäin kiintynyt perheeseensä[5], jota kohtaan se on erittäin lempeä[2]. Miellyttämishalun ja tottelevaisuuden vuoksi kouluttaminen on helppoa ja se on aina valmis palvelemaan omistajaansa, jonka perässä sillä on taipumus kulkea joka paikkaan.[5] Sillä tulee kuitenkin olla selkeä arvojärjestys ja edellyttää omistajaltaan auktoriteettia.[2] Voimakkaan suojelu- ja vartiovietin[2] vuoksi se soveltuu paimentamisen lisäksi myös vahtikoiraksi[5]. Se kaipaa runsaasti aktiviteetteja ja huomiota.[5]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Savoijinpaimenkoira, vanha maatiaiskantainen farmikoira[2], on kotoisin Savoijin Alpeilta Kaakkois-Ranskasta eikä sitä esiinny alueen ulkopuolella. Sitä on esiintynyt alueella erittäin kauan, ja 1950-luvulla Haute-Savoiesta löydettiin neoliittiselta kaudelta peräisin olleita kalloja.[4] Se on läheistä sukua niin ikään vanhaa alkuperää olevalle beaucenpaimenkoiralle.[6]
Rotu syntyi luonnostaan ja muokkautui kotialueensa vuoristoiseen ympäristöön sopivaksi, ja koska Savoijin alue oli vuoriston ja silloisen valtakunnallisen rajan vuoksi vaikeasti saavutettavissa aina 1860-luvulle asti, se säilyi puhtaana muiden rotujen vaikutukselta.[1] Se on jalostettu paimentamaan lampaita ja karjaa hankalissa olosuhteissa.[3] Se ei ainoastaan paimentanut, vaan myös suojeli laumoja susilta, mistä juontaa juurensa nimitys chasseur de loups ("sudenmetsästäjä").[5] Lisäksi sitä on käytetty vahti-, veto- ja metsästyskoirana.[4]
Vanhasta alkuperästään huolimatta savoijinpaimenkoira ”löydettiin” erillisenä rotunaan vasta vuonna 1947.[2] Geneveläinen arkkitehti Marcelle Brüder omisti vuonna 1946 syntyneen blue merle -värisen uroksen nimeltä Grigio. Hän ymmärsi tämän vanhan maatiaspopulaation arvon[1], ja hän aloitti rodun systemaattisen jalostuksen 1950-luvulla[4].
Nykyisin rotu on vaarassa kadota sen entisen työn vähennyttyä ja sen jäädessä lammaskoirana yhä enenevissä määrin bordercollien varjoon. Alun perin sen asiaa ajoi Club du Berger des Alpes, mutta vuonna 2017 järjestö vaihtoi nimekseen Club de Sauvegarde du Berger des Alpes et de Savoie. Vuonna 2020 Société centrale canine lopulta tunnusti rodun.[1]
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karvapeite on helppohoitoinen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Berger des alpes et de savoie. Société Centrale Canine. Haettu 28.9.2025.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 Krämer, E.-M. (2009). Der grosse Kosmos Hundeführer, s. 195. Kosmos: Stuttgart.
- 1 2 Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1,000 Dog Breeds. Ebury Press, 2001. ISBN0-09-187091-7. Sivu 424.
- 1 2 3 4 Standard n°537: Berger des Alpes et de Savoie. Société Centrale Canine. Haettu 28.9.2025.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Conservatoire du Berger de Savoie ou Berger Savoyard. Le Chien de Berger de Savoie, un Patrimoine Culturel. Éditions d'Arbarétan, 2012 Haettu 27.10.2012
- ↑ Origines du Beauceron (Arkistoitu – Internet Archive). French Toutou. Viitattu 14.2.2014.