Savoijinpaimenkoira
| Savoijinpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Määrä | uhanalainen |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | lammas- ja karjakoira |
| Nykyinen käyttö | vahtikoira, harrastuskoira |
| Muita nimityksiä | Berger de Savoie, Berger Savoyard, Savoy Sheepdog, Berger des Alpes, Alpen Hütehund |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 21–25 kg |
| Säkäkorkeus | 46–56 cm |
| Väritys | blue merle, red merle ja black & tan |
Savoijinpaimenkoira (Berger de Savoie) eli alppienpaimenkoira (Berger des Alpes) on ranskalainen koirarotu. Se on uhanalainen, mutta se ollaan piakkoin virallistamassa Ranskan kennelliitossa, mikä voi kasvattaa sen suosiota huomattavasti.[1]
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Savoijinpaimenkoira on rungoltaan pitkänomainen, lihaksikas ja vankkarakenteinen[2]. Sen pää on voimakas, korvat puolipystyt ja eteenpäin taittuneet ja häntä keskipitkä ja kärjestä kaartuva. Karvapeite on tiheä ja säänkestävä, ja muodostaa selkeästi erottuvan kauluksen niskan ympärille. Väritys on yleensä joko blue merle tai red merle. Molemmissa väreissä on yleensä tan-merkit.[3] Lisäksi esiintyy jonkin verran mustia ruskein merkein (black & tan).[2] Säkäkorkeus on 46–56 cm ja paino 21–25 kg.[3]
-
Black & tan
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on kestävä[1], uuttera[1], itsevarma[2], nopea[1] ja monipuolinen työkoira[1]. Se on lisäksi leikkisä, uskollinen ja erittäin kiintynyt perheeseensä[1], jota kohtaan se on erittäin lempeä[2]. Miellyttämishalun ja tottelevaisuuden vuoksi kouluttaminen on helppoa ja se on aina valmis palvelemaan omistajaansa, jonka perässä sillä on taipumus kulkea joka paikkaan.[1] Sillä tulee kuitenkin olla selkeä arvojärjestys ja edellyttää omistajaltaan auktoriteettia.[2] Voimakkaan suojelu- ja vartiovietin[2] vuoksi se soveltuu paimentamisen lisäksi myös vahtikoiraksi[1]. Se kaipaa runsaasti aktiviteetteja ja huomiota.[1]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Savoijinpaimenkoira, vanha maatiaiskantainen farmikoira[2], on kotoisin Savoijin Alpeilta Kaakkois-Ranskasta eikä sitä esiinny alueen ulkopuolella. Se on läheistä sukua niin ikään vanhaa alkuperää olevalle beaucenpaimenkoiralle.[4] Se on jalostettu paimentamaan lampaita ja karjaa hankalissa olosuhteissa.[3] Se ei ainoastaan paimentanut, vaan myös suojeli laumoja susilta, mistä juontaa juurensa nimitys chasseur de loups ("sudenmetsästäjä").[1] Vanhasta alkuperästään huolimatta se "löydettiin" erillisenä rotunaan vasta vuonna 1947.[2] Nykyisin se on vaarassa kadota sen entisen työn vähennyttyä, mutta Conservatoire du Berger de Savoie ou Berger Savoyard tekee töitä sen pelastamisen eteen.[1]
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karvapeite on helppohoitoinen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Conservatoire du Berger de Savoie ou Berger Savoyard. Le Chien de Berger de Savoie, un Patrimoine Culturel. Éditions d'Arbarétan, 2012 Haettu 27.10.2012
- ↑ a b c d e f g h i Krämer, E.-M. (2009). Der grosse Kosmos Hundeführer, s. 195. Kosmos: Stuttgart.
- ↑ a b c Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1,000 Dog Breeds. Ebury Press, 2001. ISBN0-09-187091-7. Sivu 424.
- ↑ Origines du Beauceron (Arkistoitu – Internet Archive). French Toutou. Viitattu 14.2.2014.