Labrit
| Labrit/Landesinpaimenkoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
Akvitania,  Ranska |
| Määrä | uhanalainen/sukupuuttoon kuollut |
| Rodun syntyaika | ikivanha |
| Alkuperäinen käyttö | lampaiden paimentaminen |
| Muita nimityksiä | landetako labrit txakurra |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 47–55 cm |
| Väritys | fawn (eri sävyineen), blue merle, tummanharmaa ja musta |
Labrit eli landesinpaimenkoira (baskiksi landetako labrit txakurra) on ranskalainen koirarotu, joka on saanut nimensä Mont-de-Marsanin lähellä sijaitsevasta kotikunnastaan. Se sekoitetaan usein erittäin samankaltaisen ja maantieteellisesti läheisen pyreneittenpaimenkoiran kanssa. Jopa jotkut ranskalaiset paimenet kutsuvat myös pyreneittenpaimenkoiraa ja muita samankaltaisia lammaskoiria nimellä labrit, mikä vain kasvattaa väärinkäsityksiä.[1]
Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Labrit on pitkäkarvainen, keskikokoinen paimenkoira, joka muistuttaa paljon pitkäkarvaista pyreneittenpaimenkoiraa. Se on kuitenkin tätä kookkaampi, lyhytkarvaisempi ja pitkäpäisempi, ja sen runko on neliömäinen (ns. COB-rakennetyyppi), kun taas pyreneittenpaimenkoiran runko on enemmän suorakaiteenmuotoinen.[1] Pää muistuttaa ruskeakarhun päätä[2] ja korvat ovat joko pystyt tai puolipystyt[1]. Häntä on alasasettunut ja kärjestä kaartunut.[1] Karvapeite on karheaa[1], vuohenvillan kaltaista ja kuivaa[3], ja muodostaa niskan ympärille kauluksen. Väritys voi olla musta, tummanharmaa, blue merle tai hiekka (fawn) eri sävyisenä.[1] Säkäkorkeus on 47–55 cm.[3]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on valpas, eloisa[3] ja rohkea työkoira, jolla on käyttötarkoituksensa takia vielä nykyisinkin villi, väsymätön ja hieman levoton luonne[2]. Se ei arkaile kohdata haasteita paimenen sille asettavan tehtävän saattamisessa päämääräänsä: se on valmis tarpeen vaatiessa jopa loikkaamaan veteen. Se on vieraita kohtaan varautunut ja saattaa olla toisinaan jopa aggressiivinen, mutta omistajaansa kohtaan se on erittäin uskollinen ja rakastava. Sillä on voimakas vastustuskyky erinäisiä sairauksia ja kylmää säätä vastaan, minkä lisäksi se kykenee olemaan syömättä muutamaan päivään muuta kuin ruohoa.[2]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Labritin kotialuetta on Lounais-Ranskan Akvitaniassa Landesin departementissa sijaitseva Labrit-niminen kunta.[1] Se on kuitenkin levinnyt myös kahdelle Pyrénées-Atlantiquesin departementin alueelle, Béarnin tasangoille ja Pohjoiseen Baskimaahan. Tämän vuoksi baskit, joiden kansallisylpeys yltää koirarotuihin asti, väittävät sen olevan osittain myös baskilainen rotu.
Labritin uskotaan polveutuvan mahdollisesti pyreneittenpaimenkoirasta[1], ja juuri näiden kahden rodun edustaman pitkäkarvaisen, keskikokoisen lammaskoiratyypin arvellaan olevan ranskalaisista paimenkoirista kaikkein vanhin[2]. Päinvastoin kuin tunnetumpi vuoristoon sopeutunut lähisukulaisensa, se on kuitenkin jalostettu paimentamaan tasangoilla.[1] Eräät baskiasiantuntijat uskovat rodun olevan lisäksi läheistä sukua myös baskienpaimenkoiralle.
Vuonna 1922 herra Dhers pani ensi kerran merkille labritin ja pyreneittenpaimenkoiran virheellisen sekoittamisen toisiinsa ja ilmaisi jo tuolloin L'éleveur-lehdessä kantansa siitä, ettei kyse ollut yhdestä ja samasta rodusta. Tämän johdosta vuonna 1930 Daxissa pidetyssä vuotuisassa maatalousnäyttelyssä eläinlääkärit Chêne ja Léon Boulet kirjoittivat rotumääritelmän, josta kävivät myös ilmi keskeiset erot pyreneläiseen rotuun. Valitettavasti labritista ei heidän yrityksistään huolimatta kiinnostuttu tarpeeksi eikä sitä ehditty noteerata omana rotunaan, minkä vuoksi se on nykyisin äärimmäisen uhanalainen ellei jopa sukupuuttoon kuollut.[1]