Siirry sisältöön

Barbet

Wikipediasta
Barbet
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa rekisteröity 1 153[1]
Rodun syntyaika alun perin 1300-luku;
erillisenä rotuna 1800-luku
Alkuperäinen käyttö vesilintujen metsästys
Nykyinen käyttö metsästys, terapia- ja harrastuskoira
Elinikä keskimäärin 10 vuotta[2]
Muita nimityksiä griffon d'arret à poil laineux, French Water Dog, Fränzosischer Wasserhund, perro de agua francés
FCI-luokitus ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
alaryhmä 3 Vesikoirat
#105
Ulkonäkö
Paino 17–28 kg
Säkäkorkeus urokset 58-65 cm,
nartut 53-61 cm
sallittu poikkeama ± 1 cm
Väritys Yksivärinen musta, harmaa,
ruskea, punaruskea, hiekanruskea
tai valkoinen, voi olla myös valkokirjava.

Barbet on Ranskasta kotoisin oleva vesikoira, joka tunnetaan kotimaassaan toisinaan myös nimellä griffon d'arret à poil laineux eli "villagriffoni". Barbet-nimi tulee ranskankielisestä sanasta barbe (parta). Se kuuluu FCI:n roturyhmään 8: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat.

Ensimmäinen barbet tuotiin Suomeen 2002. Rotu juuri ylsi vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata barbetia.[3]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbet on luonteeltaan sosiaalinen, tasapainoinen ja oppivainen. Se kiintyy omistajaansa, eikä sen tulisi olla aggressiivinen eikä arka. Rotu rakastaa vettä ja viihtyy säässä kuin säässä.[4]

Käyttö ja harrastukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Barbet vuodelta 1915.

Barbetin alkuperäinen käyttötarkoitus on toimia linnustajan apuna. Se on erinomainen vesikoira, jonka jalkojen räpylät auttavat uimisessa. Barbet on uuttera eikä väsy tuntikausien työskentelyyn.[4]

Barbet sopii hyvin myös aktiiviseksi harrastus- ja seurakoiraksi. Rotua käytetään laajalti metsästyksessä, erityisesti vesilintu- ja kanalintujahdeissa.[5] Myös haavoittuneiden hirvieläinten jäljestyksessä käytetään barbeteita. Ystävällisen luonteensa ja koulutettavuutensa puolesta rotu soveltuu hyvin myös kasvatus- ja kuntoutustoimintaan, ja useita rodun edustajia toimii erilaisissa tehtävissä. Barbetit soveltuvat hyvin myös erilaisiin koelajeihin, niitä on muun muassa rally-toko-, toko-, nose work, agility- ja vesipelastuskokeissa.[6]

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbet on erittäin vanhaa alkuperää, ja sen esi-isiin uskotaan lukeutuneen aasialaisia lammaskoiria – erityisesti etelävenäjänpaimenkoira, jonka suora jälkeläinen barbetin kantarotu yläatlaksenpaimenkoira (tällä viitataan joko marokkolaiseen aidiin tai sen paikalliseen kookkaampaan sukulaisrotuun) on – sekä mahdollisesti myös varhaisia griffoneita. Euroopassa tiedetään olleen vesikoiria jo 1300-luvulla, ja barbetin on usein arveltu olevan kaikkien muiden vesikoirien kantarotu, koska se on lähimpänä niiden alkuperäistä tyyppiä. 1500-luvulta peräisin olevissa kirjallisissa maininnoissa barbetista esiintyy kaksi toisistaan poikkeavaa rotutyyppiä: keskikokoiset olivat lintukoiria, kun taas suuret vahtivat karjaa ja taloja. Barbet on yksi karkeakarvaisen saksanseisojan, spinonen, newfoundlandinkoiran, brienpaimenkoiran, griffon belgen ja griffon bruxellois'n esi-isistä.[7]

Linjojen eriytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mistral SPME-kokeissa, kuva Paula Horne

1980-luvulla rotu jakaantui kahteen linjaan: monsieur Vincentin (kennel Mas de la Chapelle) ja tämän tyttären Hélène Pêtren (kennel di Barbochos Reiau de Prouvenco) mustavalkoisiin koiriin pohjautuvaan, pienikokoisempaan ja laineikasturkkiseen metsästyslinjaan sekä Christine Bisconten (kennel Marécages du Prince) ja Jean-Claude Hermansin (kennel des Saute Ruisseaux) koiriin pohjautuvaan, korkearaajaisempaan ja kiharaturkkiseen yksiväriseen näyttelylinjaan. Käyttölinjaisia risteytettiin usein irlanninvesispanielin, espanjanvesikoiran ja portugalinvesikoiran kanssa, kun taas näyttelylinjaisten geenipoolia laajennettiin lähinnä isovillakoiran avulla, joka periytti linjalle aiempaa kiharamman karvapeitteen. Vaikka 2000-luvulla hyväksyttiin laajemmassa mittakaavassa ajatus sekalinjan (käyttö- ja näyttelylinjojen väliset risteytykset) jalostamisesta, vielä nykyisinkin osa koirista edustaa pääasiallisesti jompaakumpaa linjaa.[7]

Rotu Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotuyhdistys Barbet Finland ry edustaa rotua Suomessa. Yhdistys on perustettu vuonna 2007. Aktiivinen yhdistys järjestää rodun erikoisnäyttelyitä, kokeita ja edistää, ohjaa ja valvoo rodunomaisten ja terveiden barbet-rotuisten koirien jalostusta, edistää barbetien koulutusta ja käyttöä rodunomaisissa tehtävissä, rodun tunnetuksi tekemistä sekä rodun harrastajien yhteistoimintaa.[8]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksi barbetia

Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2020–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus ja syöpäsairaudet.[2] Barbetin merkittävimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, epilepsia, allergiat ja atopia.[9]

Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 60 %:lla barbeteista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 15 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[10] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 11 %:lla rodun edustajista.[11] Barbetin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja silmälausunto.[12][13]

Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Osa koirista on tajuissaan kohtauksien aikana mutta osa on tajuttomia.[14] Barbeteilla esiintyy jonkun verran epilepsiaa.[9]

Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä.[9] Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.[15]

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Barbetit ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Barbetin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 10 %.[16][17]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.7.2024)
  2. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2020-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  3. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  4. 1 2 Barbet Barbet Finland ry. Viitattu 10.3.2026.
  5. ↑ Luonne 7.1.2012. Barbet Finland ry. Arkistoitu 16.7.2024. Viitattu 16.7.2024.
  6. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.7.2024.
  7. 1 2 Ahola, R. ; Horne P. ; Jokinen J. ; Sjöström R. (2008). Jalostuksen tavoiteohjelma 2008-2013: Barbet (Arkistoitu – Internet Archive). Barbet Finland ry. Haettu 22.9.2013.
  8. ↑ Yhdistys Barbet Finland ry. Viitattu 10.3.2026.
  9. 1 2 3 Jalostuksen tavoiteohjelma 2021-2026 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 10.3.2026.
  10. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  11. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  12. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 9.3.2026.
  13. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  14. ↑ Nina Mahlanen: Koiran epilepsia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 27.2.2026.
  15. ↑ Nina Mahlanen: Koiran atopia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  16. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  17. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 2026-04-6.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Barbet&oldid=24113031”