Barbet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Barbet

Barbet.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Ranskan lippu Ranska
Määrä 500 yksilöä koko maailmassa
Rodun syntyaika alunperin 1300-luku;
erillisenä rotuna 1800-luku
Alkuperäinen käyttö vesilintujen metsästys
Nykyinen käyttö agility- ja terapiakoira
Muita nimityksiä Griffon d'Arret à Poil Laineux
FCI-luokitus ryhmä 8 #105
Ulkonäkö
Paino 17-28 kg
Säkäkorkeus uroksilla vähintään 58 cm,
nartuilla vähintään 53 cm
Väritys Yksivärinen musta, harmaa,
ruskea, punaruskea, hiekanruskea
tai valkoinen, voi olla myös kirjava.

Barbet on Ranskasta kotoisin oleva vesikoira, joka tunnetaan kotimaassaan toisinaan myös nimellä griffon d'arret à poil laineux eli "villagriffoni". Barbet-nimi tulee ranskankielisestä sanasta barbe (parta). Se kuuluu FCI:n roturyhmään 8: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat. Ensimmäinen barbet tuotiin Suomeen 2002.

Uhanalainen rotu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbet rodun tilanne on tällä hetkellä maailmanlaajuisesti erittäin kriittinen ja haavoittuvainen. Koko maailmassa syntyneiden barbettien määrä oli 446 yksilöä vuosina 1999-2007. Koko maailman barbet-kanta on arviolta 500 yksilöä. Kyse ei ole pelkästään harvinaisesta rodusta, vaan myös uhanlaisesta.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbet on luonteeltaan hyvin sosiaalinen, iloinen, tasapainoinen ja oppivainen. Se kiintyy omistajaansa, eikä se ole aggressiivinen eikä arka. Se rakastaa vettä ja se viihtyy säässä kuin säässä.

Käyttö ja harrastukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbet vuodelta 1915.

Barbetin alkuperäinen käyttötarkoitus on toimia linnustajan apuna. Barbettia voidaan käyttää ylösajavana ja noutavana lintukoirina. Se on erinomainen vesikoira, jonka jalkojen räpylät auttavat uimisessa. Barbet on uuttera eikä väsy tuntikausien työskentelyyn.

Barbet sopii hyvin myös aktiiviseksi harrastus- ja seurakoiraksi. Sopivia harrastusmuotoja ovat mm. agility, flyball, koirajuoksu (canicross), koiratanssi, metsästys, näyttelyt, pelastuskoiratoiminta (PEKO), tottelevaisuuskoulutus (TOKO) ja vesipelastus. Barbetilla ei ole palveluskoira- eli PK-oikeuksia, joten se ei saa osallistua PK-kokeisiin paitsi BH-kokeeseen. Lähes samoja lajeja pystyy kuitenkin harrastamaan pelastuskoirapuolella.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbet on erittäin vanhaa alkuperää, ja sen esi-isiin uskotaan lukeutunee aasialaisia lammaskoiria - erityisesti etelävenäjänpaimenkoira, jonka suora jälkeläinen barbetin kantarotu yläatlaksenpaimenkoira (tällä viitataan joko marokkolaiseen aidiin tai sen paikalliseen kookkaampaan sukulaisrotuun) on - sekä mahdollisesti myös varhaisia griffoneita. Euroopassa tiedetään olleen vesikoiria jo 1300-luvulla, ja barbetin on usein arveltu olevan kaikkien muiden vesikoirien kantarotu, koska se on lähimpänä niiden alkuperäistä tyyppiä. 1500-luvulta peräisin olevissa kirjallisissa maininnoissa barbetista esiityy kaksi toisistaan poikkeavaa rotutyyppiä: keskikokoiset olivat lintukoiria, kun taas suuret vahtivat karjaa ja taloja. Barbet on yksi karkeakarvaisen saksanseisojan, spinonen, newfoundlandinkoiran, brienpaimenkoiran, griffon belgen ja griffon bruxellois'n esi-isistä.[1]

1980-luvulla rotu jakaantui kahteen linjaan: monsieur Vincentin (kennel Mas de la Chapelle) ja tämän tyttären Hélène Pêtren (kennel di Barbochos Reiau de Prouvenco) mustavalkoisiin koiriin pohjautuvaan, pienikokoisempaan ja laineikasturkkiseen metsästyslinjaan sekä Christine Bisconten (kennel Marécages du Prince) ja Jean-Claude Hermansin (kennel des Saute Ruisseaux) koiriin pohjautuvaan, korkearaajaisempaan ja kiharaturkkiseen yksiväriseen näyttelylinjaan. Käyttölinjaisia risteytettiin usein irlanninvesispanielin, espanjanvesikoiran ja portugalinvesikoiran kanssa, kun taas näyttelylinjaisten geenipoolia laajennettiin lähinnä isovillakoiran avulla, joka periytti linjalle aiempaa kiharamman karvapeitteen. Vaikka 2000-luvulla hyväksyttiin laajemmassa mittakaavassa ajatus sekalinjan (käyttö- ja näyttelylinjojen väliset risteytykset) jalostamisesta, vielä nykyisinkin osa koirista edustaa pääasiallisesti jompaakumpaa linjaa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ahola, R. ; Horne P. ; Jokinen J. ; Sjöström R. (2008). Jalostuksen tavoiteohjelma 2008-2013: Barbet. Barbet Finland ry. Haettu 22.9.2013.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Barbet.