Picardienspanieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Picardienspanieli
Epagneul picard 685.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa rekisteröity 17[1]
Alkuperäinen käyttö seisova lintukoira
Nykyinen käyttö seisova lintukoira
FCI-luokitus ryhmä 7
alaryhmä 1.2
#7
Ulkonäkö
Paino noin 20-25 kg
Säkäkorkeus 55-60 cm
Väritys päistärikkö, jossa ruskeita läiskiä eri puolilla runkoa ja hännän tyvessä

Picardienspanieli on Ranskasta, Picardien alueelta kotoisin oleva koirarotu, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on pienriistan, erityisesti lintujen, metsästys. Rodulla on monia yhtäläisyyksiä "serkkunsa" sinisenpicardienspanielin kanssa. Näkyvin eroavaisuus näiden kahden rodun välillä on niiden väritys. Picardienspanielin uskotaan olevan yksi vanhimmista mannermaisista spanieliroduista. FCI-rotuluokituksessa sitä ei kuitenkaan määritellä spanieliksi, vaan mannermaisten kanakoirien joukkoon. Nykyään rotu on harvalukuinen ja vain vähän tunnettu kotimaansa Ranskan ulkopuolella. Rotu on säänkestävän, taitavan ja monipuolisen metsästyskoiran maineessa. Sen suosio kotimaassaan hiipui 1900-luvun alussa englantilaisten metsästyskoirien saavuttaessa suosiota myös Ranskassa. Rodulla ei tunneta erityisiä perinnöllisiä terveysongelmia, mutta kuten monet riippuvakorvaiset rodut, se voi olla altis korvatulehduksille.

Historia ja jalostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"A person in white trousers holds a brown spaniel with white ticking by a short lead."
Picardienspanieli koiranäyttelyssä Puolassa

Picardienspanielia pidetään yhtenä vanhimmista mannermaisista spanieliroduista yhdessä Ranskanspanielin kanssa. Molempien rotujen on arveltu polveutuvan satoja vuosia vanhoista ranskalaisista lintukoirista, joita muun muassa Gaston Phoebus[2][3] kuvasi kirjoittaessaan metsästyksestä 1300-luvulla. Tuolloin metsästys oli yksi aateliston suosikkiajanvietteistä Ranskassa ja spanielityyppiset metsästyskoirat kelpuutettiin jopa salonkeihin. Kuvia koirista tallentui seuraavina vuosisatoina myös metsästysaiheista innostuneiden taiteilijoiden maalauksiin, kuten Alexandre-François Desportes ja Jean-Baptiste Oudry.[2]

Spanielityyppisistä metsästyskoirista tuli yhä suositumpia Ranskassa vallankumouksen jälkimainingeissa, kun metsästys ei enää ollut pelkästään aateliston etuoikeus. Tämäntyyppiset koirat saivat suosiota erityisesti Luoteis-Ranskassa, missä niiden säänkestävä turkki teki niistä ihanteellisia metsästykseen alueen haastavissa sääolosuhteissa ja maastoissa. 1900-luvun alussa luoteisen Ranskan rikas linnusto houkutteli englantilaiset metsästäjät vierailemaan alueella. Britit toivat kanavan yli Ranskaan mukanaan omia metsästyskoiriaan, mikä johti alueella englantilaisten rotujen suosioon ja samalla romahdutti picardienspanielin kannan.[2] Samalla englanninsetterin sekoittuminen Picardien paikalliseen spanielikantaan vaikutti sinisenpicardienspanielin kehittymiseen.[4]

Picardienspanielin rotumääritelmä julkaistiin Ranskassa ensimmäisen kerran 1908 ja se on pysynyt kutakuinkin muuttumattomana tähän päivään saakka. FCI:n rotumääritelmiin picardienspanieli tuli vuonna 1954 ja virallinen rotumääritelmä julkaistiin 1964. Suomen Kennelliitto hyväksyi picardienspanielin rotumääritelmän 1998.

Picardienspanielin rotuyhdistys perustettiin Ranskassa vuonna 1921, ja yhdistettiin Sinisenpicardienspanielin rotuyhdistyksen kanssa 28. heinäkuuta 1937. Uusi sulautuminen tapahtui 1980, kun nämä seurat yhdistettiin edelleen Pont-audemerinspanielin rotuyhdistykseen. Tällöin muodostui näitä kolmea rotua nykyään edustava Club des Epagneuls Picards Bleus de Picardie & Pont Audemer.[5][2] Suomessa näiden rotujen jalostustyö on järjestäytynyt mannermaisten kanakoirien rotujärjestön, Saksanseisojakerhon piiriin.

Kansainvälisesti picardienspanielin ovat tunnustaneet rotuna muun muassa American Rare Breed Association,[6]United Kennel Club,[7] ja Fédération Cynologique Internationale. Kaikki nämä järjestöt käyttävät FCI:n asettamaa rotumääritelmää.[8]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picardienspanielin rotumääritelmän mukaan ihanteellinen säkäkorkeus koirilla on 55-60 cm, ja rotuyhdistys kertoo keskimääräisen painon olevan välillä 20-25 kg.[2] Rotu on siis hieman pienempi kuin englanninsetteri.[9] Spanielityyppisistä mannermaisista kanakoirista säkäkorkeudeltaan suuremmiksi roduiksi kirjataan vain isomünsterinseisoja ja hollanninpeltopyykoira.[10]

Rotu on vankkarakenteinen, jäntevä ja ryhdikäs.[2] Melko alas kiinnittyneet ja silkkiset, laineikkaat korvat kehystävät kauniisti päätä.[11] Väriltään se on päistärikkö, mikä tarkoittaa, että turkin värityksessä vaihtelevat erilaiset ruskean sävyt paikoin valkoiseen karvaan sekoittuen.[2] Sen karvoitus on tiheää ja hieman laineikasta, minkä ansiosta se voi työskennellä tiheäpeitteisessä maastossa ja jopa vedessä.[12]

Luonne ja käyttötarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picardienspanielia kuvataan oppivaiseksi ja sinnikkääksi metsästyskoiraksi, joka on myös lempeä ja miellyttävä perhekoira.[11] Ranskassa rotua käytetään ensisijaisesti metsässä ja suolla fasaanien ja lehtokurpan metsästyksessä.[12] Kotimaassaan sitä voidaan käyttää myös sorsien ja jänisten metsästyksessä.[13] Rotu on etevä liikkumaan lähes kaikenlaisessa maastossa eikä epäröi hypätä veteen.[11] Se voi myös palvella kohtuullisesti noutajana mikäli tarpeen.[12] Rotu voi sopeutua myös kaupunkielämään mutta rakastaa avointa maastoa ja tarvitsee suhteellisen paljon liikuntaa.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. a b c d e f g Picardy Spaniel Information Sarah's Dogs. Viitattu 8.2.2010.
  3. Phoebus, Gaston: ”Da chein d'onsel et de toute sa nature”, La Chasse. 1854 Reprint. Bureau Du Journal Des Chasseurs. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.2.2010).
  4. Blue Picardy Spaniel Information Sarah's Dogs. Viitattu 8.1.2010.
  5. History Club des Epagneuls Picards, Bleus de Picardie & Pont Audemer. Viitattu 8.2.2010. (ranskaksi)
  6. FCI-Standard N° 108 / 25. 09. 1998 / GB: Picardy Spaniel American Rare Breed Association. Viitattu 8.2.2010.
  7. Epagneul Picard United Kennel Club. 1.1.1996. Viitattu 8.2.2010.
  8. Group 7: Pointing Dogs Fédération Cynologique Internationale. Viitattu 8.2.2010.
  9. Alderton, David: Top to Tail: The 360 Degrees Guide to Picking Your Perfect Pet, s. 108. David & Charles PLC. ISBN 978-0-7153-2589-6.
  10. Palika, Liz: The Howell Book of Dogs: The Definitive Reference to 300 Breeds and Varieties, s. 166. Howell Book House, 2007. ISBN 978-0-470-00921-5.
  11. a b c d L'épagneul picard Chasse Passion.net. Viitattu 10.4.2010. (ranskaksi)
  12. a b c History Epagneul Picard Club des Espagneuls Picards, Bleus de Picardie & Pont Audemer. Viitattu 9.2.2010. (ranskaksi)
  13. Epagneul picard Choisir son chien. Viitattu 10.4.2010. (ranskaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]