Gascogne-saintongenajokoira
| Gascogne-saintongenajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Määrä | Suomessa ei yhtään rekisteröityä |
| Rodun syntyaika |
1840-luku (grand); 1900-luvun puoliväli (petit) |
| Alkuperäinen käyttö | jäniksen ja suurriistan metsästys, jäljestys |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | gascon saintongeois, virelade, gascogne’i hagijas |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.1 Suuret ajavat koirat (grand)/ alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat (petit) #21 |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
iso uros 65–72 cm, narttu 62–68 cm; pieni uros 56–62 cm, narttu 54–59 cm |
| Väritys | tricolor (valkovoittoinen) |
Gascogne-saintongenajokoira[1] (ransk. gascon saintongeois) on ranskalainen koirarotu. Kotimaansa ulkopuolella se on yksi harvinaisimmista FCI:n tunnustamista roduista, mutta vuonna 2018 se oli kuitenkin Ranskassa 8. suosituin paikallinen rotu[2] - listauksessa se on 9. suosituin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi. Aiemmin pieni (petit) ja iso (grand) muunnos luokiteltiin kahdeksi eri roduksi, mutta nykyisin niillä on yhteinen rotumääritelmä ja FCI-numero (nro 21). Tästä huolimatta iso ja pieni muunnos kuuluvat keskenään eri alaryhmiin, sillä FCI-ryhmä 6.1 luokittelee rodut koon perusteella.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuono ja kallo-osa ovat yhtä pitkät. Kallo on kapea ja kaareutuva, otsapenger vähäinen. Silmät ovat soikeat ja väriltään ruskeat. Korvat ovat riippuvat, kiertyneet ja melko taakse asettuneet. Kuono on hieman kupera ja kirsu väriltään musta. Ainoastaan leikkaava purenta sallitaan. Rintakehä on pitkä ja leveä. Häntä kannetaan elegantisti sapelin muodossa. Karvapeite on lyhyt ja tiivis. Pohjaväri on valkoinen, joka kattaa suurosan karvapeitteestä. Tämän lisäksi varsinkin pään alueella esiintyy mustia laikkuja ja sekä poskissa, silmien yläpuolella, korvien sisäpuolella että raajoissa (pilkutuksen muodossa) on tan-merkit. Silmien yläpuolella olevat merkit tunnetaan nimellä quatroeillé ("nelisilmä"). Reisien yläosassa saattaa joskus olla "kuolleiden lehtien" eli "metsäkauriin" väriset merkit, mutta niiden puuttuminen ei ole rotumääritelmän mukaan virhe.[3]
Muunnosten väliset eroavaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iso muunnos on yhtä aikaa sekä elegantti että vahva. Sitä luonnehditaan olemukseltaan, päältään ja karvapeitteeltään erittäin "ranskalaistyyppiseksi". Pieni on nimestään huolimatta kooltaan keskikokoinen. Isolla muunnoksella urosten säkäkorkeus vaihtelee 65–72 cm välillä ja narttujen 62–68 cm välillä; pienellä vastaavat mitat ovat uroksilla 56–62 cm ja nartuilla 54–59 cm. Molemmilla muunnoksilla sallitaan 1 cm vaihtelu suuntaan tai toiseen.[3]
-
Grand -
Petit
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on rauhallinen, tottelevainen ja omistajaansa kiintyvä. Sekä isoa että pientä muunnosta on käytetty niin jäniksen kuin myös suurriistan metsästykseen. Ison muunnoksen sanotaan soveltuvan työskentelemään niin yksin jäljestävänä koirana kuin ajueenakin, mutta se on kuitenkin ennen kaikkea ajuekoira. Haukkua kuvaillaan soinnikkaaksi.[3]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Rodun nimi viittaa sen kahteen kantarotuun. 1840-luvulla Girondessa sijaitsevan Vireladen linnan isäntä Joseph de Carayon-Latour yritti pelastaa sukupuuton partaalla olleen saintongenajokoira-rodun risteyttämällä sen paroni Rublen omistaman isogascognenajokoiran kanssa.[3][4] Hän epäonnistui saintongenajokoiran elvyttämisessä, mutta loi sen sijaan kokonaan uuden rodun[3], johon lisättiin myöhemmin myös hieman ariègenajokoiraa[4]. David Hancockin mukaan rotuun olisi vaikuttanut myös montemboeufin perimä.[5]
Rotu kuuluu ns. chien d'ordre -ryhmään eli koiriin, jotka ajavat itseään suurempaa riistaa.[4]
Pieni muunnos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäiset gascogne-saintongenajokoirat olivat isoja, mutta 1900-luvun puolivälissä Lounais-Ranskassa paikalliset metsästäjät jalostivat siitä pienemmän version jäniksen metsästystä varten.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gascogne-saintongenajokoira. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä. Viitattu 24.1.2020.
- ↑ LOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019.
- ↑ a b c d e f Gascon Saintongeois: Breed Standard. Federation Cynologique Internationale. Haettu 1.2.2019.
- ↑ a b c Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 79–80. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ Hancock, David. Hounds - Hunting by Scent, s. 46. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2014. ISBN 978-1-84797-601-7.