Hollanninpeltopyykoira
| Hollanninpeltopyykoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Alankomaat |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 7[1] |
| Rodun syntyaika | 1500-luku |
| Alkuperäinen käyttö | pienriistaa seisova ja noutava lintukoira, vahti- ja kärrykoira |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | drentsche patrijshond, drentse patrijshond, Drentsche Partridge Dog, Dutch Partridge Dog, chien de perdrix de Drente, Drent'scher Hühnerhund, perdiguero de Drente, drenthe’i linnukoer, Drent |
| FCI-luokitus |
ryhmä 7 Seisovat lintukoirat alaryhmä 1.2 Mannermaiset spanielityyppiset #224 |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 55–63 cm |
| Väritys | valko-ruskea ja valko-oranssi |
Hollanninpeltopyykoira (holl. drentsche patrijshond) on alankomaalainen koirarotu, joka tunnettiin aiemmin suomeksi nimellä drentschenpeltopyykoira. Rodun kotimaassa on tällä hetkellä noin 5 000 yksilöä ja Suomeen on rekisteröity yhteensä 6 koiraa.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hollanninpeltopyykoira edustaa fenotyypiltään spanielin ja setterin välimuotoa, ja se kuuluukin luokitukseltaan "spanielityyppisiin mannermaisiin kanakoiriin". Se muistuttaa ulkoisesti jonkin verran toista alankomaalaista 7-ryhmän rotua stabyhounia. Karvapeite on keskipitkä, eturinnassa karva on pidempää ja raajoissa se muodostaa hapsut. Väritys on valkoinen joko ruskein tai oranssein merkein. Yleisin väritys on valkoinen suurin ruskein laikuin, joita kutsutaan "laatoiksi". Tavallisesti hännän yläpuolella on laatta, joka kattaa koko alaselän. Mantteli (suuri koko selän halki kulkeva yhtenäinen värialue) sallitaan, muttei ole toivottava. Säkäkorkeus vaihtelee 55–63 cm välillä.[2]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hollanninpeltopyykoira on uskollinen, perheeseensä vahvasti kiintynyt ja erityisesti lapsia kohtaan lempeä. Se on kuitenkin ennen kaikkea monipuolinen metsästyskoira, erinomainen sekä seisovana että noutavana lintukoirana. Sen pääasiallista riistaa ovat kana- ja sorsalinnut, mutta sillä voidaan metsästää yhtä hyvin myös pieniä nisäkkäitä, kuten kaniinia, jänistä ja kettua. Se pystyy työskentelemään niin pelloilla kuin marskimaalla ja ylängöilläkin, ja sillä on tapana kulkea aseen kantaman päässä. Työssään se on perusteellinen ja nopea, ja tehokkuutensa ansiosta se on saavuttanut kotimaassaan aseman suosituimpana lintukoirana. Vaikka sillä on voimakas metsästysvietti, on se tavallisesti kotioloissa rauhallisempi kuin moni muu metsästyskoira.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on kotoisin Alankomaiden koillisosassa sijaitsevasta Drenthen provinssista, jossa se toimi kaupunginjohtajien, maanviljelijöiden ja maanomistajien metsästyskoirana. Sen odotettiin noutavan monipuolisesti kaikenlaista riistaa, minkä lisäksi se toimi yleiskoirana aina vartioinnista ja kärryjen vedosta lasten leikkitoveriksi. Sen juuret johtavat 1500-luvun espanjalaisiin spioenen- eli spanjoelen-koiriin, jotka saapuivat maahan Ranskan kautta. Alankomaissa näitä koiria alettiin kutsua peltopyykoiriksi, ja ne ovat sukua pienimünsterinseisojalle ja ranskanspanielille.[3]
Peltopyykoiria on ollut todistettavasti olemassa jo vuosisatojen ajan, ja niitä on kuvattu monissa vanhoissa maalauksissa. Esimerkiksi Gabriel Metsun 1600-luvun puolivälissä maalaamassa The Hunter's Present -taulussa peltopyykoira nojaa metsästäjän polvea vasten samalla kun tämä ojentaa naiselle peltopyyn.[4] Koira on niin kookas ja vankkarakenteinen, että se olisi voinut mahdollisesti vetää kärryjä. Vastaavasti paljon pienempi ja kevyempi mutta muutoin samantyyppinen koira on kuvattu saman taiteilijan toisessa teoksessa The Poultry seller vuodelta 1662, mikä todistaa kuinka epäyhtenäinen varhainen rotutyyppi oli. Myös tässä maalauksessa naiselle annetaan lintu, jota koira tarkastelee epäluuloisena.
Vaikka Raad van Beheer op Kynologisch Gebied (Alankomaiden Kennelliitto) tunnusti hollanninpeltopyykoiran virallisesti roduksi vasta vuonna 1943, oli se säilynyt kotiseudullaan erillisenä, muiden rotujen vaikutukselta puhtaana maatiaistyyppinä jo vuosisatojen ajan.[2] FCI hyväksyi rodun sen kotimaan rotumääritelmää noudattaen ja myös kotimaan pyynnön mukaan rotumääritelmää tarpeen vaatiessa päivittäen. Myös United Kennel Club on tunnustanut sen, joskin käyttää edelleen jo vanhentunutta vuoden 1994 FCI-rotumääritelmää. Lisäksi marraskuussa 2010 American Kennel Club hyväksyi hollanninpeltopyykoiran mukaan jalostuskannan perustamisohjelmaansa (Foundation Stock Program), minkä myötä rekisteröidyt yksilöt ovat saaneet osallistua AKC:n järjestämiin tapahtumiin kuten metsästyskokeisiin ja agility-kilpailuihin vuodesta 2011 alkaen.[5] Virallisia rotuyhdistyksiä on nykyisin Alankomaiden lisäksi Belgiassa, Tanskassa ja Pohjois-Amerikassa.
Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurimpiin terveysongelmiin kuuluvat progressiivinen verkkokalvon surkastuminen (PRA) ja perinnöllinen stomatokytoosi.
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on onnellisimmillaan päästessään metsästämään, ja se nauttii muutenkin ihmisen kanssa luonnossa liikkumisesta. Vaikka se kotiin tullessaan käykin rauhaisasti makuulle, sitä ei tule sekoittaa sohvakoiraan – se kärsii, jos ei saa riittävästi liikuntaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ KoiraNet jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, viitattu 27.4.2020)
- ↑ a b Historical summary and breed standard (Arkistoitu – Internet Archive). Kääntänyt A.H. van der Snee. Viitattu 27.1.2014.
- ↑ Drentse Patrijshond (Arkistoitu – Internet Archive). United Kennel Club. Viitattu 27.1.2014.
- ↑ "This huntsman's gift is not just any bird; it is a partridge, considered in the seventeenth century to be 'the lustiest of all birds'." (Arkistoitu – Internet Archive) Rijksmuseum online. Viitattu 27.1.2014.
- ↑ Drentsche Patrijshond (Arkistoitu – Internet Archive). American Kennel Club. Viitattu 27.1.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hollanninpeltopyykoira Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
