Griffon nivernais
| Griffon nivernais | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Määrä | Suomessa ei rekisteröity yhtään[1] |
| Alkuperäinen käyttö | villisian metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Nivernais Griffon[2], chien de pays[2], barbouillard[2], grifón del Nivernais[3], niverne’i grifoon |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat #17 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 22,5-25 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 55-62 cm narttu 53-60 cm |
| Väritys | jäniksenväri, vaaleanharmaa, villisian harmaa, sudenharmaa, siniharmaa |
Griffon nivernais, "nivernaisingriffoni", on ranskalainen koirarotu. Vuonna 2018 se oli Ranskassa 16. suosituin paikallinen rotu[4] - listauksessa se on 17. suosituin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Griffon nivernais on vankkarakenteinen, pörröinen ja karkeakarvainen. Korvat ovat roikkuvat, keskipitkät ja keskileveät. Urosten säkäkorkeus on 55–62 cm, narttujen 53–60 cm - kummallakin sukupuolella sallitaan 1 cm ero suuntaan tai toiseen.[5] Rotu painaa 22,5–25 kg.lähde?
Karvapeite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karva on pitkää, karkeaa ja pörröistä, muodostaen poskiin "parran". Karvapeite on yleensä perusväriltään fawn ja sävyltään joko vaalea tai tumma karvan kärkien tummuudesta riippuen. Väritys on ns. "hiillikko" (joissain roduissa soopeli tai seesami) eli karvan kärjet ovat perusväriä tummemmat - mustien lisäksi toisinaan myös sinisävyiset. Valkoisia karvoja voi olla hajanaisesti enemmän tai vähemmän, ja ne aiheuttavat esimerkiksi vaaleanharmaan tai villisian harmaan ilmiasun. Mahdollisia värityksiä ovat esimerkiksi jäniksenväri (fawn, jossa on vähäiset mustat karvankärjet), sudenharmaa (hiekka, jossa mustat karvankärjet) tai siniharmaa (fawn, jossa siniset karvankärjet). Tan-merkit silmien yllä, poskissa, rintakehässä, raajojen loppupäissä ja hännän alla ovat yleiset. Valkoinen laikku rintakehässä sallitaan.[5]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Griffon nivernais on luonteeltaan ystävällinen. Se on intohimoinen metsästäjä ja kiintyy herkästi omistajaansa. Rotu vaatii paljon säännöllistä liikuntaa, eikä se sovi pelkkään kerrostaloasuntoon.[6]
Rotua pidetään hyvänä metsästäjänä, tiukka muttei holtiton. Se soveltuu metsästämään villisikaa pienissä ajueissa, koska se on rohkea ja aloitekykyinen. Se voi kuitenkin olla myös itsepäinen ja itsenäinen.[5]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on kotoisin Nivernaisista Keski-Ranskasta. Sen kantarotuja olivat chien-gris[2][5] ja mahdollisesti myös gallialainen ajokoira (canis segusius, segusii eli segusium)[5]. 1800-luvun alussa populaatioon risteytettiin grand griffon vendéeniä, ja jälkeläisiä kutsuttiin aluksi nimellä griffon vendéen-nivernais. 1800-luvun lopulla vendéeniläisen rodun vaikutuksen vähennyttyä populaatio oli riittävän omanlaisensa, jotta sitä saatettiin alkaa kutsua "nivernaisingriffoniksi".[2] 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rotuun saatiin uutta verta myös englanninkettukoiralta ja saukkokoiralta.[5]
Toisin kuin susia metsästäneet esi-isänsä[2], tämä rotu on jalostettu ennen kaikkea villisian metsästykseen[7].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
- ↑ a b c d e f Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 80. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ Griffon Nivernais. Fédération Cynologique Internationale. Haettu 3.1.2021.
- ↑ LOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019.
- ↑ a b c d e f Standard: Griffon Nivernais. Fédération Cynologique Internationale. Haettu 3.1.2021.
- ↑ Griffon Nivernais. Sarah's Dogs. Haettu 3.1.2021.
- ↑ Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 154. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.