Ranskanajokoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ranskanajokoira
Français noir et blanc.JPG
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö metsästys
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Muita nimityksiä chien français, French Hound, Französischer Laufhund, sabueso francés
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.1 Suuret ajavat koirat
#316 (valko-oranssi)/#220 (valko-musta)/#219 (tricolor)
Ulkonäkö
Säkäkorkeus 62-72 cm muunnoksesta riippuen
Väritys valko-oranssi, valko-musta tai tricolor

Ranskanajokoira (chien français) on ranskalainen ajueessa metsästävä koirarotu.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on tyypillinen kookas ranskalainen ajueessa metsästävä koira: sillä on hoikka ja lihaksikas runko, pitkät raajat, pitkät riippuvat korvat ja roikkuvat, hieman neliömäiset suupielet jotka juuri ja juuri peittävät alahuulen. Siitä on kolme muunnosta: valko-oranssi eli blanc & orange, valko-musta eli blanc & noir ja kolmivärinen eli tricolore.

Valko-oranssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kallo: Hieman kupolimainen.
  • Väri: Valkoinen oranssein merkein. Oranssin ei tule koskaan vaikuttaa punaiselta. Iho on oranssin karvan alla oranssi ja valkoisen alla valkoinen.
  • Koko: 62-70 cm. Hieman musta-oranssia muunnosta pienempi.
  • Virheet: Epätyypillinen ulkonäkö tai käytös. Koiraa jolla on jompi kumpi näistä ominaisuuksista ei tule käyttää jalostukseen.

Valko-musta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kallo: Hieman kupolimainen.
  • Väri: Valkoinen mustalla manttelilla. Toisinaan valkoisella alueella esiintyy sinistä tai mustaa täplitystä. Silmien yllä, silmien alla, poskissa, korvissa ja hännän alla on vaalean ruosteenruskeat merkit. Toisinaan ruosteen ruskea merkki löytyy myös raajojen ylätyvestä, jolloin sitä kutsutaan nimellä "metsäkauriin merkki".
  • Koko: 65-72 cm. Nartut hieman uroksia pienempiä.
  • Virheet: Sellaiset poikkeamat ulkonäössä jotka vaikuttavat koiran terveyteen ja työkykyyn. Mikä tahansa merkki risteämisestä kettukoiran kanssa. Väärä väritys. Koiraa jolla on jokin näistä ominaisuuksista ei tule käyttää jalostukseen.[1]

Kolmivärinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kallo: Pitkänomainen. Takaraivossa huomattava kyhmy.
  • Väri: Valkoinen leveällä mustalla manttelilla ja kirkkaan ruosteenruskein merkein. Tumman harmaata grizzle-väritystä, jota ranskalaiset kutsuvat nimellä louvard ("susimainen") näkee myös.
  • Koko: 62-72 cm. Nartut hieman uroksia pienempiä.
  • Virheet: Epätyypillinen ulkonäkö tai käytös. Paksut käpälät. Aggressiivisuus. Mikä tahansa merkki risteämisestä englantilaisten ajokoirien kanssa. Koiraa jolla on jokin näistä ominaisuuksista ei tule käyttää jalostukseen.[2]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskanajokoira tunnetaan periksiantamattomuudestaan metsästyksessä, hyvästä hajuaististaan ja äänestään. Se on ystävällinen ja helposti käsiteltävissä.[1]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskanajokoiran kantarodut olivat erään teorian mukaan vanha saintongenajokoira, joka lähes tulkoon hävisi Ranskan vallankumouksen aikana, ja isogascognenajokoira. 1800-luvun puolivälissä kreivi Joseph de Carayon-Latour jalosti kyseisistä koirista ensin nykyisen gascogne-saintongenajokoiran ja myöhemmin jälkimmäisestä kehittyi ranskanajokoira.[3] Toisen teorian mukaan gascogne-saintongenajokoiran lisäksi rodun kehittymiseen olisi vaikuttanut myös levesque.[4] Virallisesti rotu hyväksyttiin vuonna 1957.

Ranskanajokoira on ajuekoira, mikä tarkoittaa että se metsästää useamman koiran ryhmässä ja ihminen ohjailee sitä aina ilman että se pääsisi metsästämään yksin.[5]

Valko-mustan eritytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin valko-mustan ranskanajokoiran kantarotu oli saintongenajokoira, joka saattoi olla kaukaista sukua 1500-luvun valkoisille ns. "greffier"-koirille. Nykyinen rotutyppi syntyi 1800-luvulla, ja sitä paranneltiin risteytyksillä gascogne-saintongenajokoiran ja poitevinin kanssa.[1] Toisten lähteiden mukaan kantarodut olisivat olleet gascogne-saintongenajokoira ja levesque.[6] Yhden tärkeimmistä valko-mustan muunnoksen luojista, Henri de Falandren, sanotaan käyttäneen jalostukseen myös isogascognenajokoiraa.[4] Vuonna 2009 FCI:n rekisterissä oli n. 2000 yksilöä.[1]

Kolmivärisen eriytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henri de Falandre oli myös yksi tärkeimmistä kolmivärisen muunnoksen luojista, ja hänen sanotaan käyttäneen jalostukseen billyä ja poitevinia.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Rotumääritelmä
  2. Rotumääritelmä
  3. Clark, Anne Rogers & Brace, Andrew H. The International Encyclopedia of Dogs. Howell Book House, 1995. ISBN 0-87605-624-9. Sivut 230-231
  4. a b c Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 78-79. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  5. Club du chien d’ordre (ranskaksi)
  6. Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 142. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Chien Français Blanc et Orange
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Chien Français Blanc et Noir
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Chien Français Tricolore