Ranskanpodenco

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ranskanpodenco
Charnaigre.JPG
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä kuollut sukupuuttoon
Rodun syntyaika vanha
Alkuperäinen käyttö villikaniinin metsästys, viiriäisen jäljitys
Nykyinen käyttö kuollut sukupuuttoon
Elinikä 10–12 vuotta
Muita nimityksiä Charnego, Charnigou, Charnaigre, Charnègre, Charnigue, Charniguehund, Levriero di Provenza, Fransk Podenco
FCI-luokitus ei FCI-rotu
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros korkeintaan 70 cm
narttu korkeintaan 65 cm

Ranskanpodenco (provensaaliksi Charnego tai Charnigou)[1] on sukupuuttoon kuollut ranskalainen koirarotu. Ranskankieliset nimitykset ovat charnaigre, charnègre ja charnique.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu oli olemukseltaan samankaltainen kuin muutkin Välimeren "vinttikoiramaiset" jäniskoirat: sillä oli meripihkan väriset silmät ja pystyt korvat.[2] Urosten säkäkorkeus ei mennyt yli 70 cm eikä narttujen yli 65 cm.lähde?

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaisten kynologien mukaan ranskanpodenco oli brutaali, julma, karkealuonteinen, omanarvontuntoinen ja itsenäinen. Se oli kuitenkin isännälleen omistautunut, vaikka tottelikin tätä vain silloin kun itse halusi, mikä teki siitä haastavan koulutettavan.[2]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalainen podenco nimeltä Piston 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta.

Ranskanpodenco oli kotoisin Provencen, Languedocin ja Roussillonin alueilta, ja se oli aikanaan Provencessa erittäin yleinen.[2] Jotkut arvelevat sen polveutuneen vinttikoiran ja griffon-tyyppisen ajokoiran välisestä risteytyksestä. Samankaltaiset yhdistelmät Espanjassa ja Portugalissa ovat erittäin hyviä metsästämään viljelemättömillä ja ryteiköiden peittämillä tasangoilla: ne eivät juokse vaan loikkivat.[3]

Toinen teoria on, että rotu olisi alun perin ollut jonkin Välimeren jäniskoiran (podencot, podengo, faaraokoira yms.) ja provencelaisen paimenkoiran välinen risteytys. Jokatapauksessa se kuului samaan rotutyyppiin sisilialaisen etnankoiran, portugalinpodengon ja andalusianpodencon kanssa ja oli läheistä sukua ibizanpodencolle.[2] Useat mosaiikit todistavat että jo muinaiset roomalaiset käyttivät sitä metsästykseen. Se saattoi kulkeutua Provenceen Maghrebista saraseenien mukana heidän miehityksensä aikaan.lähde?

Itä-Pyreneiden metsästäjät ja salametsästäjät käyttivät ranskanpodencoa jäniksen metsästykseen ja viiriäisen jäljitykseen: kivääriä ei edes tarvittu, sillä koira paitsi karkotti saaliin liikkeelle ja ajoi tätä takaa, otti tämän myös kiinni. Se oli erittäin monipuolinen metsästyskoira: jotkut käyttivät sitä vinttikoirana, toiset seisojana ja kolmannet jäljestäjänä.[2] Sillä metsästettiin villikaniinia aina 1800-luvun loppuun asti, mutta Aix-en-Provencen oikeustalon päätöksestä ja kassaatioistuimen vahvistuksesta sillä metsästäminen kiellettiin vuonna 1844.[4] Tämän vuoksi sen kasvattaminen lopetettiin, minkä jälkeen se katosi vähitellen.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charnègre tarkoittaa "mustanaamaa", mikä viittaa rodun punahiillikon väriseen kuonoon.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Le nouveau dictionnaire provençal-français. Étienne Garcin, 1903
  2. a b c d e f Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 166-167. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
  3. Dictionnaire d'histoire naturelle, appliquée aux arts, Principalement à l'Agriculture et à l'Economie rurale et domestique : par une société de naturalistes et d'agriculteurs: Avec des figures tirées des trois Règnes de la Nature. Tome V: de l'imprimerie de Crapelet. A Paris, Chez Deterville, Libraire, rue du Battoir. 1803
  4. Samat, J.-B. Les Chiens, le Gibier et ses Ennemis. Saint-Etienne, 1907.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Charnaigre