Pyreneittenkoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyreneittenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa rekisteröity 2383[1]
Alkuperäinen käyttö lampaiden vartiointi
Nykyinen käyttö seura- ja vahtikoira, laumanvartija
Elinikä 10-12 vuotta
Muita nimityksiä chien de montagne des Pyrénées, Great Pyrenees, pyrre
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserit ja snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat;
alaryhmä 2.2 Vuoristokoirat;
#137
Ulkonäkö
Paino uros 60 kg, narttu 45 kg
Säkäkorkeus uros 70–80 cm, narttu 65–75 cm
Väritys valkoinen, mutta harmaita, vaaleankeltaisia tai oransseja merkkejä voi olla

Pyreneittenkoira (ransk. chien de montagne des Pyrénées) on laumanvartijarotu, joka on kotoisin Ranskasta, Pyreneiden vuoristosta. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 2.lähde? Vuonna 2018 se oli Ranskassa 18. suosituin paikallinen rotu[2] - listauksessa se on 18. suosituin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyreneittenkoira on suuri, vaikuttava ja vahva koirarotu. Se on hieman korkeuttaan pitempi. Silmät ovat pienet ja mantelinmuotoiset - väriltään meripihkan ruskeat. Ilmeen tulisi olla älykäs ja katseen lempeä sekä hieman uneksiva. Pyreneittenkoiran kaula on hyvin vahva, mutta melko lyhyt. Häntä on tuuhea ja sen kärjessä on mieluiten J:n muotoinen koukku.

Väritys on valkoinen, jossa voi mahdollisesti olla suden- tai mäyränharmaita, vaaleankeltaisia tai oransseja merkkejä esimerkiksi päässä ja hännän tyvessä.[1]

Turkki on paksu ja säänkestävä. Karvanlähdön aikaan pehmeä pohjavilla lähtee nopeasti laattoina, jolloin perusteellinen kampaus ja mahdollisesti pesu on tarpeen. Rotu ei ole trimmattava. Turkki on kuitenkin melko helppohoitoinen ja pesu 1-2 kertaa vuodessa riittää. Noin kerran viikossa suoritettu pohjavilloja myöden harjaus ehkäisee turkin takkuuntumisen. Turkki saattaa takkuuntua etenkin korvien takaa, housuhapsuista ja myös hännästä, missä on pitkähkö karva. Turkki tulisi pitää kuivana, koska kastuessaan se aiheuttaa helposti hot spotia ja muita iho-ongelmia.[2]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyreneittenkoiran pääasiallinen käyttötarkoitus on ollut, ja on osin edelleenkin kotieläinlaumojen suojelu suurpetoja vastaan. Nykyään pyreneittenkoirat toimivat Suomessa kuitenkin pääosin seurakoirina ja pihan vahteina.

Laumanvartijaksi aiotun yksilön pitää päästä elämään ensisijaisesti vartioitavien kotieläinten pariin jo varhaisella sosiaalistamiskaudella 7-12 viikon ikäisenä.[3] Parhaita yksilöitäkenen mukaan? laumanvartijaksi ovat yleensä rauhalliset ja hieman syrjäänvetäytyvät pennut. Siksi työkoiraksi tarkoitettu pentu elää vain eläinten parissa, lampolassa tai navetassa, ja siellä aluksi omassa turvallisessa aitauksessaan. Eläinten pitää ehtiä tottua toisiinsa, eikä pentu saa tallautua eläinten jalkoihin. Puolivuotisena koiran voi jo ottaa mukaan laitumelle, mutta yksin se ei voi ottaa vastuuta laumanvartioinnista ennen kuin aikuistuu.

Rotu kehittyy muiden suurten laumanvartijarotujen tavoin varsin hitaasti ja sen voidaan sanoa olevan henkisesti ja fyysisesti kypsä vasta noin 2-3 vuotiaana.

Rotu omaa yhä melko voimakkaan vahtivietin. Perimänsä takia pyrre voi olla varautunut vieraita eläimiä ja ihmisiä kohtaan, mutta hyväksyy ne yleensä ongelmitta omistajaansa mukaillen. [4]

Omistajilleen ja omalle laumalleen pyrre on hyvin kasvatettuna ja kohdeltuna loputtoman ystävällinen, pitkäpinnainen, suojeleva ja uskollinen. Se on erinomainen perhekoira, mutta ei toimi palveluskoiramaisen tottelevaisesti, eli siltä puuttuu miellyttämisen halu lähes kokonaan. Pyrreä ei siksi voikaan juuri pitää vapaana yleisillä alueilla.

Pyreneittenkoiralla, kuten muillakin laumanvartijoilla, on hyvin itsenäinen luonne, joten se toimii tarvittaessa oma-aloitteisesti mikäli esimerkiksi sen laumaa uhataan. Se on rohkeudestaan huolimatta myös herkkä ja pehmeäluonteinen koira joka muistaa niin hyvät kuin huonotkin kokemukset pitkään.[5]

Pyrre vaatii kasvuaikana omistajaltaan ymmärrystä, kärsivällisyyttä, huumorintajua ja johdonmukaisuutta. Kovakourainen kasvatus tai huutaminen ei tuota toivottua tulosta, vaan saa aikaan pelokkaan tai epäluotettavan koiran. Jotkut yksilöt saattavat kokeilla teini-iässä asemaansa lauman hierarkiassa tai karkailla mikäli siihen avautuu tilaisuuksia.

Pyrre ilmoittaa kuuluvalla haukulla ympäristön tapahtumista ja kulkijoista. Jos koira elää ulkona tämä piirre yleensä korostuu hämärän ja pimeän aikaan. Tämän piirteen vuoksi rotu ei sovellu erityisen hyvin taajamaan ja parhaimmillaan se onkin haja-asutusalueen omakotitalossa isolla aidatulla tontilla, missä se saa toteuttaa vahtiviettiään vapaasti.

Aktiivisena rotuna pyrre tarvitsee joko hyvin aidatun (noin 2 m korkeat aidat) ja tilavan alueen jossa juoksennalla omatoimisesti tai vaihtoehtoisesti reipasta hihnassa ulkoilua päivittäin. Se ei ole tyytyväinen, jos joutuu asumaan pienessä pihahäkissä tai juoksuvaijerissa, eikä saa riittävästi liikuntaa.

Turkkinsa puolesta pyreneittenkoita pärjää varsin hyvin ulkonakin. Riittää, että sillä on käytössään lämpöeristetty ja mielellään lämmitetty koppi sekä tilaa pitää itseään liikkeessä.

Laumanvartijoille melko tyypillisesti pyrrekin on tosin parhaimmillaan saadessaan elää suuremman lauman jäsenenä (ihmiset, toiset koirat tai muut kotieläimet), ei yksinäisenä pihavahtina.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyreneittenkoira on hyvin vanha koirarotu. Rotu polveutuu mahdollisesti tiibetinmastiffista, joita kulkeutui paimentolaisten matkassa Venäjän kautta Eurooppaan.

Alun perin pyreneittenkoiria käytettiin suojelemaan karjaa ‒ pääosin lampaita ‒ karhuilta, susilta, ketuilta ja ilveksiltä. Kesäisin lampaat laidunsivat Pyreneitten vuoristoylängöillä ja paimen kulki pyreneittenkoirien kanssa niiden mukana. Talvet koirat ja lampaat pidettiin laaksoissa.

Keskiajalla niitä käytettiin myös vahtimaan linnoja ja aatelisten koteja. Pyreneittenkoirasta tuli suosittu esimerkiksi Ludvig XIV:n hovissa.[6]

1900-luvun alussa suuret maapedot hävitettiin Pyreneitten vuoristosta ja laumanvartijakoirien perinteiset työtehtävät loppuivat. Populaatio katosi lähes kokonaan. Susien ja karhujen palattua Pyreneitten vuoristoon, on koiria jälleen alettu käyttää laumanvartijakoirina Euroopassa. Yhdysvalloissa pyreneittenkoiria käytetään tänä päivänä monipuolisesti eri eläinlajien vartioinnissa.

Rotu populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyreneittenkoira ”Belle” tuli tunnetuksi 1960-luvulla Suomessakin esitetystä ranskalaisesta televisiosarjasta Belle ja Sebastian. Samanrotuinen koira esiintyy myös tarinasta 2010-luvulla tehdyssä samannimisessä näytelmäelokuvassa (2013).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pyreneittenkoira Suomen Kennelliitto. Viitattu 28.6.2023.
  2. LOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019.
  3. Belle ja Sebastian on vanhanaikaisuudessaan viehättävä lastenelokuva, Helsingin Sanomien Nyt-liite 19.3.2015. Viitattu 28.10.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]