Laumanvartija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sarplaninac-pari laumansa kanssa rodun kotiseudulla Serbian ja Pohjois-Makedonian rajan seudun Sar-vuorilla.

Laumanvartija on joillekin koiraroduille tyypillinen käyttötarkoitus. Laumanvartijarodut ovat yleensä isokokoisia koiria, jotka elävät kotieläinlaumassa vartioiden sitä esimerkiksi suurpedoilta ja muilta uhkilta. Laumanvartijat eivät paimenna, eivätkä siis ole paimenkoiria. Niillä ei myöskään ole juurikaan riista- tai saalisviettiä.

Laumanvartijarotujen käyttö on tyypillistä seuduilla, joissa lampaita paimennetaan laumoissa. Koirien tulee olla itsenäisiä ja rohkeita. Laumanvartijoilla on tyypillisesti paksu ja säätäkestävä turkki. Monet rodut ovat valkoisia väritykseltään, jolloin ne eivät erotu suojeltavasta laumasta.

Koiraa ei tarvitse varsinaisesti kouluttaa laumanvartioimiseen, vaan se käyttää luonnollisia vaistojaan. Pennun on päästävä elämään vartioitavan lauman eläinten kanssa jo varhaisella sosiaalistumiskaudella (7–12 viikon iässä).

Laumanvartijarodut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FCI tunnustaa seuraavat laumanvartijarodut:

On kuitenkin lukuisia muitakin vanhoja laumanvartiointiin käytettyjä rotuja, kuten musta romanianvuoristokoira, kreikanpaimenkoira, turkkilainen akbash, valkoinen kreikanpaimenkoira, epeiroksenmolossi, serbianvuoristokoira ja makedonianvuoristokoira (karaman), jotka ovat kaikki kotimaidensa kenneljärjestöjen tunnustamia.

Lisäksi keskiaasiankoirasta on Lähi-idässä ja sitä ympäröivillä alueilla lukuisia eri paikallismuunnoksia, joita paikalliset pitävät omana kansallisena rotunaan, kuten afganistaninpaimenkoira, armenialainen gampr, turkmenistanilainen alabai, kazakstanilainen tobet ja uzbekistanilainen torkuz. Kaukasiankoiran sukulaisina pidetään vastaavasti georgianvuoristokoiraa ja pohjoiskaukasianpaimenkoiraa. Samaten tiibetinmastiffista on Kiinassa, Intiassa, Bhutanissa, Mongoliassa ja Nepalissa erillisiä muunnoksia jotka ovat eläneet jo pitkään toisistaan eristyksissä, mutta joiden yhdennäköisyys kantarotuunsa on silti huomattava. Kenties tunnetuin muunnos on tiibetiläinen kyi apso, joka on käytännössä karkeakarvainen tiibetinmastiffi.

Laumanvartijarotujen käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ei ole pitkiä perinteitä laumanvartijarotuisten koirien käytöstä Keski- ja Itä-Euroopan tavoin. Tähän ovat osaltaan vaikuttaneet Suomen laajat jokamiehenoikeudet. Koska Suomeen ei ole päässyt syntymään vuosisataista kokemusta näistä roduista, ei myöskään osata vältellä näiden koirien vahtimia alueita esimerkiksi marja- tai sienimetsällä liikuttaessa. Suomen suurpetokannan kasvaessa ja maaseudun autioituessa näitä rotuja on kuitenkin alettu käyttää lisääntyvässä määrin etenkin syrjäseuduilla karjan- sekä muiden kotieläinten suojelemisessa.

Laumanvartijarotuiset koirat sopeutuvat yleensä huonosti elämään tiheästi asutetuilla taajama- ja kaupunkialueilla niiden voimakkaan vahti- ja haukkuherkkyyden takia. Parhaiten nämä koirat sopivatkin elämään maaseudulla, jossa ne pääsevät toteuttamaan alkuperäistä tehtäväänsä, eivätkä häiritse naapurustoa haukunnallaan. Ongelmatapauksia- ja pitovaikeuksia on esiintynyt jonkin verran, kun näitä koiria on hankittu tuntematta tai ottamatta riittävästi selvää niiden luonteeseen ja käyttötarkoitukseen liittyvistä erityispiirteistä.

Ulkonäöllisesti asiaan perehtymätön erehtyy helposti sekoittamaan laumanvartijarotuiset koirat esimerkiksi hyvin saman näköisiin, mutta käyttötarkoitukseltaan ja luonteeltaan hyvin erilaisiin leonberginkoiraan tai newfoundlandinkoiraan. Monien rotujen ulkonäkö on kieltämättä hämäävä, koska esimerkiksi kuvasz tai pyreneittenkoira vaaleine turkkeineen näyttävät lähinnä hellyttäviltä perhekoirilta.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moni laumanvartijarotu kulki ennen nimen ”paimenkoira” alla, jollaisina ne vielä nykyisinkin monilla muilla kielillä, kuten englanniksi, tunnetaan. Rotujen harrastajat olivat kuitenkin toivoneet jo pitkään nimimuutosta väärinkäsitysten välttämiseksi, ja halusivat nimien kuvastavan paremmin rotujen käyttötarkoitusta. Vuonna 2012 Suomen Kennelliitto alkoi työstää asiaa, ja niin luovuttiin nimistä ”anatolianpaimenkoira”, ”etelävenäjänpaimenkoira”, ”kaukasianpaimenkoira” ja ”keskiaasianpaimenkoira”, minkä lisäksi alkuperäiseltä nimeltään ”karpaattienpaimenkoirana” ja ”bukovinanpaimenkoirana” tunnetut rodut käännettiin suomeksi jättäen ”paimen”-osan suoraan pois. Enää ainoastaan karstinpaimenkoira ja romanianpaimenkoira tunnetaan virallisesti virheellisillä nimityksillä, ja niistäkin jälkimmäinen osittain sen takia, että se luokitellaan virallisesti FCI-ryhmään 1 eli ”Lammas- ja karjakoirat”.