Siirry sisältöön

Bouvier

Wikipediasta
Bouvier
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska/ Belgia
Määrä Suomessa rekisteröity 2 109[1]
Rodun syntyaika 1910
Alkuperäinen käyttö karjan vartiointi, paimennus, kärryjenveto, kirnun pyöritys
Nykyinen käyttö seura-, vahti-, suojelu-, poliisi-, opas- ja harrastuskoira
Elinikä keskimäärin 10 vuotta[2]
Muita nimityksiä flanderinpaimenkoira, Vlaamse koehond, bouvier des Flandres, Flandrischer Treibhund, boyero de Flandes, flaami karjakoer
FCI-luokitus ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat
alaryhmä 2 Karjakoirat
#191
Ulkonäkö
Paino uros 35–40 kg
narttu 27–35 kg
Säkäkorkeus uros 62–68 cm
narttu 59–65 cm
Väritys harmaa, brindle, hiilikko tai musta

Bouvier (holl. Vlaamse koehond, ransk. bouvier des Flandres) on ranskalais-belgialainen koirarotu Flanderin maakunnasta. Bouvier on palveluskoirarotu ja se kuuluu FCI:n roturyhmään 1.[3] Nykyinen nimitys on hieman harhaanjohtava, koska bouviereita on kahta eri rotua: bouvier des flandres[3] ja bouvier des ardennes.

Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi bouvierin pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.[4]

Silmät ovat vaakasuorat, hieman soikeat ja väriltään mahdollisimman tummat (kuitenkin karvapeitteen sävyyn sointuvat). Korvat ovat luonnostaan riippuvat, kolmion muotoiset, puolipitkät ja kärjestään hieman pyöristyneet. Rodun alkuperäisseudulla ne on perinteisesti typistetty pystyiksi ja kolmionmuotoisiksi. Suomessa typistäminen on kielletyä. Karvapeite on karhea, hyvin tuuhea, hieman pörröinen, kuiva ja kiilloton, noin 6 cm pitkä. Ylähuulessa se muodostaa viikset ja leuassa tuuhean parran. Sallitut väritykset ovat harmaa, juovikas (brindle), hiilikko (charbonnée) ja musta, joista viimeisin ei ole kuitenkaan toivottu. Urosten säkäkorkeus on noin 62–68 cm (ihanne 65 cm) ja narttujen 59–65 cm (ihanne 62 cm) – molemmilla sallitaan 1 cm:n poikkeama molempiin suuntiin. Urosten paino vaihtelee 35–40 kg ja narttujen 27–35 kg välillä.[3]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonteeltaan bouvier on rauhallinen, älykäs, tarmokas ja rohkea. Se on yhden perheen koira, eikä se ole aina kovin kiinnostunut vieraista. Bouvier vaatii runsaasti liikuntaa päivittäin. Koira vaatii hyvän peruskoulutuksen ja siitä voi saada hyvän kaverin palveluskoiraharrastukseen. Bouvierin tulisi olla tasapainoinen palveluskoira, joka on omimmillaan eri palveluskoiralajeissa ja pelastuskoiratyössä.[5]

Bouvier

Bouvier on kotoisin flaaminkielisen Belgian ja Ranskan rajaseuduilta, tarkemmin sanottuna Länsi-Flanderista ja Nordin departementista. Se on sukua vanhoille belgialaisille karjakoirille, kuten niin ikään länsiflanderilaiselle roeselarenkarjakoiralle. Alun perin sitä kutsuttiin nimillä vuilbaard ("likainen parta"), koehond ("lehmäkoira") ja toucher de boeuf or pic ("karjanajaja").[6]

1900-luvun vaihteessa bouvier sai osakseen kansainvälisten koiraharrastajien huomion, ja se esiintyi ensimmäisen kerran näyttelyssä Brysselissä vuonna 1910. Belgialainen rotujärjestö perustettiin, ja belgialaiset ja ranskalaiset asiantuntijat laativat ensimmäisen rotumääritelmän vuonna 1912. Ensimmäisen maailmansodan alettua perinteiset paikalliset maatilat muuttuivat kuitenkin sotatantereeksi, minkä tuoksinnassa niillä työskennelleet koirat joko katosivat tai hävitettiin. Nykyisen rodun säilyminen oli Belgian armeijan ansiota, ja sen myötä rotu tuli tunnetuksi rohkeana ja älykkäänä sotakoirana. Rauhan aikana sitä käytettiin Euroopan poliisin palveluksessa ja sokeiden opaskoirana. Toisen maailmansodan jälkeen bouvier oli jälleen sukupuuton partaalla, mutta kotimaistaan lähteneet eurooppalaiset onnistuivat viemään jäljellä olleita yksilöitä Yhdysvaltoihin.[6]

Rodun keskimääräinen elinikä on noin kymmenen vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet.[2] Bouvierin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet ja epilepsia.[7]

Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 64 %:lla bouviereista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 14 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[8] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 9 %:lla rodun edustajista.[9]

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) ja kaihia.[10] Bouvierin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja silmälausunto.[11][12]

Rodulla esiintyy jonkun verran epilepsiaa.[7] Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuissaan kohtauksen aikana mutta osa on tajuttomia.[13]

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Bouvierit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Bouvierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 24 %.[14][15]

  1. Suomen Kennelliitto. Bouvier. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2016. Haettu 11.8.2016.
  2. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  3. 1 2 3 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 24.4.2026.
  4. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  5. Bouvier Suomen Bouvier. Viitattu 24.4.2026.
  6. 1 2 Bouvier des Flandres. American Kennel Club. Viitattu 15.2.2020.
  7. 1 2 Jalostuksen tavoiteohjelma 2021-2026 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 24.4.2026.
  8. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  9. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  10. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  11. Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
  12. PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  13. Nina Mahlanen: Koiran epilepsia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  14. Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  15. Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 23.4.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]