Bretoni (koira)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bretoni
Epagneul breton 435.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa rekisteröity 2 623[1]
Rodun syntyaika 1600-1800-luku
Alkuperäinen käyttö seisova ja noutava lintukoira
Nykyinen käyttö seisova ja noutava lintukoira
Elinikä 12-14 vuotta[2]
Muita nimityksiä épagneul breton, Brittany, Brittany Spaniel, Bretonischer Spaniel, spaniel bretón
FCI-luokitus Ryhmä 7 Seisovat lintukoirat;
alajaos 1.2 Mannermaiset spanielityyppiset
#95
Ulkonäkö
Paino 13,5-18 kg[2][3]
Säkäkorkeus uros 48-51 cm
narttu 47-50 cm
Väritys valko-oranssi, valko-maksanruskea, valko-musta, oranssipäistärikkö (orange roan), maksanruskeapäistärikkö (liver roan), mustapäistärikkö (blue roan) tai tricolor

Bretoni eli bretagnenspanieli (épagneul breton) on ranskalainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 7 alajaostoon 1.2 eli spanielityyppisiin seisoviin lintukoiriin. Se on Ranskan yleisin seisova lintukoira[4], ja vuonna 2018 se oli myös kotimaansa toiseksi suosituin paikallinen rotu[5]. Sillä metsästetään esimerkiksi sorsia, lehtokurppia, peltopyitä ja fasaaneja.[2]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bretoni on seisovista lintukoirista pienin. Rakenne on vankka, tiivis ja tasapainoinen. Pään piirteet ovat veistokselliset, kallo on kevyesti pyöristynyt ja otsapenger kohtalainen. Kuono on suora ja sivuiltaan lähes yhdensuuntainen. Kirsu on suuri ja väriltään sopusoinnussa karvapeitteen sävyn kanssa. Silmät ovat soikeahkot ja hieman vinoasentoiset, väriltään mieluiten tummat (kuitenkin sopusoinnussa karvapeitteen värityksen kanssa). Korvat ovat kolmion muotoiset, suhteellisen lyhyet, melko leveät ja ylöskiinnittyneet. Koira voi olla joko hännätön tai lyhythäntäinen. Pohjaväri on aina valkoinen, jossa on oransseja, maksanruskeita tai valkomustia pilkkuja - kolmivärisellä (tricolor) lisäksi tan-merkit. Oranssit, maksanruskeat ja valkomustat alueet voivat esiintyä myös pilkuttuneena päistärikkövärityksenä (roan). Uroksen säkäkorkeus vaihtelee 48-51 cm (ihanne 49-50 cm) ja nartun 47-50 cm (ihanne 48-49 cm) välillä. Yhden senttimetrin poikkeama molempiin suuntiin sallitaan.[4]

Käyttäytyminen ja luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bretoni on sopeutuvainen, sosiaalinen, tasapainoinen ja helposti koulutettavissa. Lintukoirana se on monipuolinen, sopeutuu kaikenlaisiin maastoihin ja kaikenlaisen riistan metsästykseen. Seisonta on kestävää ja oma-aloitteista, haku, nouto ja liikunta erinomaista.[4] Rotu on valmis miellyttämään ja sillä on hyvä kestokyky, joten se sopeutuu erinomaisesti harrastavaan perheeseen. Energisyytensä vuoksi se vaatii runsaasti liikuntaa ja aktiviteetteja, eikä sen vuoksi sovi kaikille. Se tarvitsee päivittäin vähintään tunnin reipasta liikuntaa.[3]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on nimensä mukaisesti kotoisin Bretagnen keskiosista, ja sen uskotaan olevan yksi kaikkein vanhimpia mannermaisia spanielirotuja.[4] Erään teorian mukaan sillä ja walesinspringerspanielilla saattoi olla sama kantarotu, mitä tukee Bretagnen ja Walesin välinen muinainen kaupankäynti.[3] 1600-luvulla bretoneiden esi-isiä kuvattiin ranskalaisissa, flaamilaisissa ja hollantilaisissa maalauksissa ja gobeliineissa.[2][3] Nykyinen rotu sai alkunsa Pontoun pikkukaupungissa 1800-luvun puolivälissä, ja populaation kantayksilöt olivat paikallinen valko-punainen narttu sekä valko-keltainen Englannista maahan tuotu uros. Niiden pennuista yhtä käytettiin jalostukseen erityisen paljon, ja lopputuloksena oli töpöhäntäinen seisova ja noutava lintukoirarotu.[3]

1900-luvun alussa bretonia risteytettiin muiden rotujen kanssa tavoitteena parantaa jo olemassa ollutta populaatiota.[4] Rotu hyväksyttiin Ranskassa vuonna 1907[3] ja ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1908[4]. Ensimmäinen SCC:hen rekisteröity yksilö oli valko-oranssi uros "Boy". Toinen maailmansota verotti populaatiota merkittävästi, minkä jälkeen Ranskassa päätettiin kapean geenipoolin vuoksi hyväksyä rotumääritelmään myös mustapäistäriköt (roan).[3]

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virallisesta ranskalaisesta nimestä huolimatta joissain maissa nimestä on jätetty nykyisin pois loppuosa "spanieli", sillä kyseessä on seisova eikä ylösajava koira.[3] Näin on Suomen lisäksi mm. Ruotsissa[6] ja Yhdysvalloissa.[3]

Amerikkalainen linja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1931 ensimmäinen bretoni vietiin Yhdysvaltoihin, minkä jälkeen rotu alkoi saavuttaa suosiota. Vuonna 1934 AKC:hen rekisteröitiin virallisesti ensimmäinen rodunedustaja.[2][3] Vuonna 1942 perustettiin paikallinen rotujärjestö "American Brittany Club", joka muutti ranskalaista rotumääritelmää omiin kasvatusihanteisiinsa sopivammaksi[3], minkä seurauksena amerikkalaiset ja ranskalaiset linjat erkanivat toisistaan[2]. Nykyään puhutaankin ns. "amerikkalaisesta" bretonista, joka on tavallista bretonia kookkaampi ja nopeampi. Lisäksi amerikkalainen rotumääritelmä ei hyväksy värityksiksi valko-mustaa eikä mustapäistärikköä.[3] On kuitenkin virheellistä luokitella eurooppalainen ja amerikkalainen populaatio kahdeksi eri roduksi, sillä kyse on lähinnä rodunsisäisestä linjasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bretoni (koira).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. a b c d e f Brittany. American Kennel Club. Viitattu 28.1.2020.
  3. a b c d e f g h i j k l Brittany. Dogtime.com. Viitattu 28.1.2020.
  4. a b c d e f Bretoni. Suomen Kennelliitto, 16.1.2007. Viitattu 28.1.2020.
  5. LOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019.
  6. Breton. Svenska Kennelklubben. Viitattu 28.1.2020.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.