Saint-germaininseisoja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saint-germaininseisoja
Braque saint-germain 666.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika 1830-luku
Alkuperäinen käyttö kanalintujen metsästys (seisova ja noutava lintukoira), turkisriistan metsästys
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Muita nimityksiä Braque Saint-Germain, Saint Germain Pointer, Braco Saint-Germain
FCI-luokitus ryhmä 7 Kanakoirat
alaryhmä 1.1 Mannermaiset "braque"-tyyppiset kanakoirat;
#115
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 56-62 cm;
narttu 54-59 cm
Väritys oranssivalkoinen

Saint-germaininseisoja (Braque Saint-Germain) on ranskalainen koirarotu.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallo on hieman kaareva, otsapenger vain hieman korostunut. Silmät ovat melko suuret, avoimet ja kullankeltaiset. Korvat ovat riippuvat, eivät järin pitkät ja kärjistään pyöristyneet. Kuono on kallon kanssa samanpituinen ja joko suora tai hieman kyömy, kirsu tumman ruusunpunainen. Purenta on aina leikkaava. Kaula on hieman kaareutunut ja melko pitkä. Rintakehä on leveä, syvä ja pitkä, selkä vaakasuora. Vatsaviiva on hieman ylösvetäytynyt. Häntä on teräväkärkinen ja koiran työskennellessä asennoltaan vaakasuora. Karvapeite on lyhyt ja sileä. Väritys on valkoinen oranssein merkein, jossa korvat ovat mieluiten oranssit. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 56-62 cm ja narttujen 54-59 cm välillä; erityisen laadukkailla yksilöillä sallitaan 2 cm:n poikkeama suuntaan tai toiseen.[1]

Luonne ja käyttätyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on sosiaalinen, omistajaansa kiintyvä, tasapainoinen ja helposti koulutettavissa, mikä tekee siitä myös hyvän perhekoiran. Sitä käytetään ennen kaikkea peltopyyn, fasaanin ja lehtokurpan metsästykseen. Se myös noutaa ammutun saaliin.[1]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint-germaininseisoja vuodelta 1915.

Saint-germaininseisoja jalostettiin alun perin Picardiessa Compiègnen kuninkaallisissa kenneleissä 1830-luvulla, minkä jäljeen sitä kasvatettiin Saint-Germain-en-Layessä Pariisin esikaupunkialueella. Sen kantarodut olivat mannermaisia kanakoiria ja pointtereita. 1900-luvulla rotu oli hyvin suosittu, ja vuonna 1913 perustettiin ranskalainen rotujärjestö.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Saint-germaininseisoja: Rotumääritelmä. Suomen Kennelliitto. Haettu 3.2.2019.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]