Saukkokoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saukkokoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Rodun syntyaika 1200-luku
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Muita nimityksiä Otterhound, Otterhund, chien à loutre, perro de nutria, saarmakoer
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.1 Suuret ajavat koirat
#294
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 67 cm, narttu 60 cm
Väritys yksivärinen grizzle (ruskehtavan harmaa), hiekanväri, punainen, vehnänväri, sininen, musta ruskein merkein, sininen ruskein merkein, musta ja kerman- värinen, maksanruskea, maksanruskea punaisin merkein, punaruskea tai valkea

Saukkokoira (engl. Otterhound) on brittiläinen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 6.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkonäöltään saukkokoira on suuri, vahva ja suoraraajainen. Pää on majesteettinen ja puhdaspiirteinen. Rodun silmien tulisi näyttää älykkäiltä ja sijaita kohtuullisen syvällä päässä. Keltaiset silmät eivät ole toivotut saukkokoiralla. Karvapeite on pitkää (noin 4–8 cm), karheaa ja vedenkestävää.

Saukkokoiran kävelyn tulisi olla irtonaista, ravin vapaata ja laukan sulavaa.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonteeltaan saukkokoirat ovat älykkäitä, itsenäisiä, uskollisia[1], tasaisia ja hyvin rakastettavia. Rotu on luotu kestämään vesityöskentelyä, mutta on myös kykenevä työskentelemään maalla.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saukkokoiran alkuperäiset kantarodut ovat muinainen hubertuksenajokoira[1], griffon vendéen[1] ja mahdollisesti myös joitain muita griffon-rotuja - kuten bressengriffoni (griffon de Bresses)[2] . Historiansa saatossa siihen on risteytetty myös harrieria, vihikoiraa ja irlanninvesispanielia, sekä hieman myöhemmin myös englanninkettukoiraa, kerrynbeaglea ja englanninhirvikoiraa. 1200-luvulla kuningas Juhana Maattoman tiedetään metsästäneen saukkokoirien avulla.[1]

John Buchanan-Jardinen mukaan vielä ennen vuotta 1880 ei ollut olemassa yhtä oikeaa saukkokoirarotua. 1800-luvun puolivälissä monien mielestä paras ajue oli Suur-Manchesterin Clayton Hall -kartanon Squire Lomaxilla. 1800-luvun lopulla rodun harrastajiin lukeutui mm. ranskalainen Tinguyn kreivi. Vuonna 1904 Britanniassa 24:stä saukkoa metsästäneestä ajueesta vain neljä oli puhdasrotuisia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 162. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
  2. Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 704. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  3. Hancock, David. Hounds - Hunting by Scent, s. 92-93. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2014. ISBN 978-1-84797-601-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.