Saukkokoira
| Saukkokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Englanti,  Iso-Britannia |
| Rodun syntyaika | 1200-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Otterhound, Otterhund, chien à loutre, perro de nutria, saarmakoer |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.1 Suuret ajavat koirat #294 |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | uros 67 cm, narttu 60 cm |
| Väritys | yksivärinen grizzle (ruskehtavan harmaa), hiekanväri, punainen, vehnänväri, sininen, musta ruskein merkein, sininen ruskein merkein, musta ja kerman- värinen, maksanruskea, maksanruskea punaisin merkein, punaruskea tai valkea |
Saukkokoira (engl. Otterhound) on brittiläinen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 6.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulkonäöltään saukkokoira on suuri, vahva ja suoraraajainen. Pää on majesteettinen ja puhdaspiirteinen. Rodun silmien tulisi näyttää älykkäiltä ja sijaita kohtuullisen syvällä päässä. Keltaiset silmät eivät ole toivotut saukkokoiralla. Karvapeite on pitkää (noin 4–8 cm), karheaa ja vedenkestävää.
Saukkokoiran kävelyn tulisi olla irtonaista, ravin vapaata ja laukan sulavaa.
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonteeltaan saukkokoirat ovat älykkäitä, itsenäisiä, uskollisia[1], tasaisia ja hyvin rakastettavia. Rotu on luotu kestämään vesityöskentelyä, mutta on myös kykenevä työskentelemään maalla.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saukkokoiran alkuperäiset kantarodut ovat muinainen hubertuksenajokoira[1], griffon vendéen[1] ja mahdollisesti myös joitain muita griffon-rotuja - kuten bressengriffoni (griffon de Bresses)[2] . Historiansa saatossa siihen on risteytetty myös harrieria, vihikoiraa ja irlanninvesispanielia, sekä hieman myöhemmin myös englanninkettukoiraa, kerrynbeaglea ja englanninhirvikoiraa. 1200-luvulla kuningas Juhana Maattoman tiedetään metsästäneen saukkokoirien avulla.[1]
John Buchanan-Jardinen mukaan vielä ennen vuotta 1880 ei ollut olemassa yhtä oikeaa saukkokoirarotua. 1800-luvun puolivälissä monien mielestä paras ajue oli Suur-Manchesterin Clayton Hall -kartanon Squire Lomaxilla. 1800-luvun lopulla rodun harrastajiin lukeutui mm. ranskalainen Tinguyn kreivi. Vuonna 1904 Britanniassa 24:stä saukkoa metsästäneestä ajueesta vain neljä oli puhdasrotuisia.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 162. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
- ↑ Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 704. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ Hancock, David. Hounds - Hunting by Scent, s. 92-93. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2014. ISBN 978-1-84797-601-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saukkokoira Wikimedia Commonsissa
