Harrieri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harrieri
Harrier tricolour.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa Englannin lippu Englanti, Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 8[1]
Rodun syntyaika 1700-luku
Alkuperäinen käyttö jänistä ajava koira
Nykyinen käyttö ajava koira
Muita nimityksiä Harrier, englanninjäniskoira
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat;
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat
Ulkonäkö
Säkäkorkeus 48-55 cm
Väritys tavallisesti valkoinen pohjaväri, jossa kaikensävyisiä merkkejä mustasta oranssiin;
Ranskassa yleensä kolmivärinen, jossa musta mantteli peittää selän yläosan

Harrieri on englantilaisperäinen koirarotu. Rotua näkee harvoin Britanniassa, harrierin kotimaassa. Englannin kennelliitto ei ole hyväksynyt sitä viralliseksi roduksi. Rotu on kuitenkin FCI:n hyväksymä. Myös Yhdysvaltain kennelliitto on hyväksynyt rodun virallisesti, mutta sillä ei ole mainittavaa menestystä näyttelyissä.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harrierin säkäkorkeus on beaglen ja englanninkettukoiran väliltä eli noin 48–55 cm, ja yleisesti ottaen siinä on piirteitä hieman molemmista roduista.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fyysisesti ja henkisesti harrieri on enemmän englanninkettukoiran kuin beaglen kaltainen, samoin jäljestys ja ajotaipumukseltaan. Se on ystävällinen, eloisa ja omistajaansa kiintyvä.[2] Kotikoiraksi se sopii hyvin, etenkin lapsiperheisiin.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harrieri on yksi vanhimmista metsästyskoirista: se on eräs niistä roduista, joista on kirjoitettu jo vuosisatojen ajan, ja sen tiedetään olleen olemassa viimeistään 1700-luvun puolivälissä. Se polveutuu normannien mukana Englantiin kulkeutuneista ranskalaisista ajokoirista, englanninkettukoirista ja basseteista.[2] Joidenkin lähteiden mukaan siihen olisi myöhemmin risteytetty myös beaglea ja pointteria. Sitä on alkujaan käytetty jäniksen ajoon, ja rodun harrastajat sanovatkin sen olevan juuri siihen sopiva.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. a b Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 156. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]