Siirry sisältöön

Portugalinvesikoira

Wikipediasta
Portugalinvesikoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Portugali
Määrä Suomessa rekisteröity 2 595[1]
Alkuperäinen käyttö apuna kalastajille
Nykyinen käyttö seura- ja harrastuskoira
Elinikä 12–16 vuotta
Muita nimityksiä portugeesi, Portuguese Water Dog, chien d'eau portugais, Portugiesischer Wasserhund, perro de agua portugués, portugali veekoer
FCI-luokitus ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
alaryhmä 3 Vesikoirat
#37
Ulkonäkö
Paino uros 19–25 kg
narttu 16–22 kg
Säkäkorkeus uros 50–57 cm
narttu 43–52 cm
Väritys ruskea, musta tai valkoinen
- valkoisin merkein tai ilman

Portugalinvesikoira (port. Cão de Água Português) on portugalilainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 8. Se oli vuonna 2019 kotimaassaan kuudenneksi suosituin portugalilainen rotu.[2]

Portugalinvesikoira on keskikokoinen, lyhytrunkoinen, lihaksikas ja roteva. Karvapeite voi olla joko kihara tai laineikas. Sallitut väritykset ovat ruskea, musta ja valkoinen. Kahdella ensin mainitulla valkoiset merkit hyväksytään kuonossa, niskassa, rintakehässä, vatsassa, raajojen alaosissa ja hännänpäässä. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 50–57 cm välillä (ihanne 54 cm) ja paino 19–25 kg välillä, kun taas nartuilla vastaavat mitat ovat 43–52 cm (ihanne 46 cm) ja 16–22 kg.[3]

Rotunsa paras Tukholman näyttelyssä.

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotumääritelmän mukaan portugalinvesikoiran perusluonne on oppivainen, älykäs, rasitusta kestävä ja rohkea ja avoin. Tarkkaavainen ja läpitunkeva katse ja erinomainen näkö- ja hajuaisti ovat myös tyypillisiä piirteitä rodulle. Joillakin yksilöillä voi esiintyä vartiointiviettiä jäänteenä kalastajien veneiden vartiointitehtävistä. Luonteeltaan portugalinvesikoirat ovat kuitenkin harvinaisen iloisia. Aktiivisuutensa ansiosta jaksavat lenkkeillä ja harrastaa. Portugeesit osavat innostuessaan hyppiä korkealle. Portugeesi myös kiintyy syvästi omistajaansa ja antaa rakkaudellista seuraansa säästelemättä.

Portugalinvesikoira on vanha rotu ja se on luultavasti samaa alkuperää kuin espanjanvesikoira, irlanninvesispanieli ja villakoira. Ennen rotu oli suurena apuna kalastajille, koska se kuljetti verkkoja ja vartioi veneitä. Sitä käytettiin myös kuljettamaan viestejä sekä tavaraa veneiden ja rannan välillä. Ensimmäinen portugeesi saapui Suomeen vuonna 1989 ja ensimmäinen pentue saatettiin maailmaan vuonna 1990.

Portugalinvesikoiran turkki ajellaan tyypillisesti takaosasta ja kuonosta lyhyeksi (ns. leijonaleikkaus). Tällaisesta leikkauksesta oli hyötyä koiran alkuperäisessä käyttötarkoituksessa, koska se piti koiran tärkeät elimet kuten sydämen lämpimänä, mutta takajalat vapaina uimista varten. Takaa ajeltu koira oli myös kevyempi nostaa veneeseen. Tällainen leikkaus on yleensä vain näyttelyissä käyvillä koirilla. Kotikoirat ovat usein ajeltu aivan lyhyeen turkkiin, joka on huomattavasti helppohoitoisempi. Portugalinvesikoiralla ei ole pohjavillaa.

Portugeesi on monipuolinen harrastuskoira, sen kanssa voi harrastaa lähes mitä vain: verijälkeä, tottelevaisuutta (TOKO), agilitya (AGI), vesipelastusta (VEPE) ja koiratanssia. Portugalinvesikoira sai hiljattain jälleen myös PK-oikeudet. Moni käyttää portugalinvesikoiraa myös metsästyksessä ja linnustuksessa. Portugalinvesikoira on oivallinen seurakoira.

  1. Portugalinvesikoira. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.8.2019.
  2. Registros 2019 cpc.pt. Arkistoitu 23.10.2020. Viitattu 13.11.2025. (portugaliksi)
  3. PORTUGUESE WATER DOG racas.cpc.pt. Arkistoitu 19.9.2021. Viitattu 13.11.2025. (englanniksi)
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.