Bergamonpaimenkoira

Bergamonpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Italia
Määrä	Suomessa rekisteröity 93
Rodun syntyaika	viimeistään 1500-luku
Alkuperäinen käyttö	kotieläinten vartiointi ja ohjaaminen
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	13–15 vuotta
Muita nimityksiä	pastore bergamasco, Bergamasco Shepherd Dog, Bergamasco Sheepdog, berger bergamasque, Bergamasker Hirtenhund, perro de pastor bergamasco, bergamasco lambakoer
FCI-luokitus	ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #194
Ulkonäkö
Paino	uros 32–38 kg narttu 26–32 kg
Säkäkorkeus	56–60 cm
Väritys	kaikki harmaan sävyt ja syvä musta, tummalla pohjalla vaaleita laattoja, tai harmaalla pohjalla mustia laattoja, isabella fawn-värisin merkein
Infobox OK

Bergamonpaimenkoira (ital. cane da pastore bergamasco) on italialainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1.

Ulkonäkö

Bergamonpaimenkoira on yleisilmeeltään kookas ja voimakas. Sillä on aikuisena koirana laattamainen turkki toisin kuin pulilla tai komondorilla, jotka ovat nyöriturkkeja. Bergamascolla on myös vähemmän karvaa kuin pulilla ja komondorilla, joiden nyörit ovat kautta koko koiran – bergamascolla pää ja etuosa lapoihin asti on suoraa karvaa, vain koiran rungossa lavoista eteenpäin turkki on laatoilla.

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan bergamonpaimenkoira on älykäs, lapsirakas ja eloisa. Bergamasco on kaikille avoin ja ystävällinen. Alkuun se saattaa olla varovainen ja tarkkailee rauhallisesti omistajansa elekieltä ja monesti se jättääkin vieraat ihmiset vähälle huomiolle. Bergamasco tekee mielellään töitä, se rakastaa oppia uusia asioita ja siksi se on helppo kouluttaa. Älykkäänä koirana se kuitenkin oppii nopeasti, joten kannattaa varoa liikoja toistoja ettei se kyllästy. Bergamonpaimenkoiraa käytetään edelleen paimenena, mutta varsinainen vahtikoira se ei ole. Bergamasco vaatii kohtuullisen paljon liikuntaa, mutta palkitsevampaa sille on yhdessä touhuaminen oman ihmisensä/perheensä kanssa.

Alkuperä

Bergamonpaimenkoira on ikivanha, pohjoisen Italian Alppialueilla lampaiden vartioimiseen käytetty rotu, jonka esi-isät lienevät olleet samoja aasialaisia koiria kuin komondorin ja pulin esi-isät. Nykyisen nimensä se on saanut lombardialaisesta Bergamon kaupungista, jonka laaksoissa sen tiedetään olevan todella yleinen. Se esiintyy jo 1500-luvulta peräisin olevassa maalauksessa. Italiassa rotu rekisteröitiin ensi kerran vuonna 1891.

Lähteet

• Rotuesittely koirat.comissa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Gummeruksen suuri koirakirja, Peter Larkin, Mike Stockman, Gummerrus Kustannus Oy, 2003

Aiheesta muualla

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)