Lessinianpaimenkoira
| Lessinianpaimenkoira | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Italia |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Alkuperäinen käyttö | lammas-, vuohi-, nauta- ja hevospaimen |
| Nykyinen käyttö | paimenkoira, laumanvartija |
| Muita nimityksiä | Pastore della Lessinia e del Lagorai, Pastore del Lagorai, Pastore della Lessinia, Pastore della Val d'Adige |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu ENCI: ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 53-63 cm narttu 49-59 cm |
| Väritys | fawn, ruskea, blue merle, red merle tai musta |
Lessinianpaimenkoira (Pastore della Lessinia e del Lagorai) on italialainen koirarotu. Sillä ei ole FCI:n tunnustusta, mutta Italian kennelliitto ENCI on tunnustanut sen alustavasti, ja se on lisätty ns. "avoimeen rekisteriin" (Registro Supplementare Aperto - RSA).[1]
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lessinianpaimenkoira on olemukseltaan keskikokoinen, hieman korkeuttaan pidempi, susimainen (lupoidinen) ja maatiaismainen. Sillä on vahva lihaksisto, mutta se on samalla myös ketterä. Silmät ovat keskikokoiset ja hieman mantelinmuotoiset; väriltään meripihkankeltaiset, pähkinänruskeat tai tummat. Toisinaan silmät voivat olla siniset tai toinen silmä sininen ja toinen ruskea. Silmäluomen reunat ovat mustat tai maksanruskeat. Korvat ovat kookkaat ja kolmionmuotoiset, ja niiden asento vaihtelee pystyistä taittuneisiin ja riippuviin - yleensä ne ovat kuitenkin pystyt tai puolipystyt (kärjistään taittuneet). Häntä on keskipitkä ja tukeva; levossa se roikkuu alhaalla tai on vaakatasossa kannettu, liikkeessä se on joko kaareva tai puolikaareva. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 53-63 cm (ihanne 58 cm) ja narttujen noin 49-59 cm (ihanne 54 cm) välillä. Paino on suhteessa säkäkorkeuteen ja käyttötarkoitukseen - täten erityisen massiiviset yksilöt ovat epätoivottuja.[2]
Karvapeite on keskipitkä ja kaksikerroksinen, erityisesti selän alueella vuohimainen tai silkkinen - toisinaan myös aaltoileva ja lähes kihara. Lyhyttä karva on päässä ja alaraajoissa, runsaampaa korvien tyvissä, reisien takaosissa ja hännässä. Toisinaan karvapeite muodostaa varsinkin uroksille kauluksen. Väritys on fawn (sävy vaihtelee vaaleasta tummaan; toisinaan maskilla), ruskea, blue merle, red merle tai musta; tan-merkkejä esiintyy, mutta ne ovat epätoivottavia; myöskään valkoiset merkit eivät ole toivottavia, mikäli ne kattavat yli 50 % karvapeitteen väristä (pään alueella epätoivottavaa on, jos valkoiset merkit kattavat yli 33 %).[2]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on tasapainoinen, älykäs, vilkas, utelias, oppivainen ja tottelevainen, tarpeen vaatiessa myös päättäväinen ja rohkea. Se tulee yleensä hyvin toimeen muiden koirien ja eläinten kanssa. Työssään se on väsymätön ja kykenee työskentelemään äärimmäisissä ilmasto-olosuhteissa ja karkeassa maastossa. Sille on kehittynyt suuri vastustuskyky tauteja, nälkää ja väsymystä vastaan. Se on nopea ja fyysisesti kestävä, kyeten hyppäämään vaivatta esteiden yli.[2]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lessinianpaimenkoira on muinaista alkuperää oleva paimenkoira Koillis-Italiasta (Itä-Lombardia, Trentino-Alto Adige, Veneto, Friuli Venezia Giulia) sekä lähialueilta. Paimenkoiria esiintyi Italian Alpeilla jo neoliittisella aikakaudella; ne olivat todennäköisesti saapuneet alueelle Paflagoniasta paimentolaisheimojen mukana - nämä olivat puolestaan omaksuneet kotieläinten kasvatuksen Levantin natufeilta. Rotu levisi pian koko nykyiselle elinalueelleen, ja se kulki paimentolaisten mukana vuorilta tasangoille ja päinvastoin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pastore della Lessinia e del Lagorai. Ente Nazionale della Cinofilia Italiana. Haettu 2.2.2024.
- ↑ a b c d Pastore della Lessinia e del Lagorai (proposta di standard). Ente Nazionale della Cinofilia Italiana. Haettu 23.7.2022.