Sisilianpaimenkoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sisilianpaimenkoira
Canedimannara.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Sisilia,  Italia
Määrä lähes sukupuuttoon kuollut
Rodun syntyaika pronssikausi
Alkuperäinen käyttö laumanvartija
Nykyinen käyttö laumanvartija, vahtikoira
Muita nimityksiä Cane Pecoraio Siciliano, Cani Pecurariscu, Cane di Mannara, Cane di Mannera, Cane di Mannira
FCI-luokitus ei FCI-rotu
ENCI & ACL: ryhmä 2
alaryhmä 2.2 Vuoristokoirat
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros vähintään 65 cm
narttu vähintään 59 cm
Väritys kerma, keltainen, mahonginpunainen, maksanruskea, brindle, musta, black & tan tai tricolor
Aiheesta muualla

Commons-logo.svg Sisilianpaimenkoira Commonsissa

Sisilianpaimenkoira (Cane Pecoraio Siciliano) on italialainen koirarotu. FCI ei ole sitä toistaiseksi tunnustanut, mutta Alianza Canina Latina sitä vastoin on[1]. Lisäksi Ente Nazionale della Cinofilia Italiana on aloittanut rodun rekisteröintiprosessin.[2]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisilianpaimenkoiran silmät ovat kohtisuorat, korvat korkealle asettuneet ja päähän verrattuna pienet. Takaraajoissa on joko yksöis- tai kaksoiskannukset. Pitkä karvapeite vaihtelee aaltoilevasta lähes kiharaan. Sallitut värit ovat fawn kaikissa sävyissään kermasta mahonginpunaiseen, vaalea maksanruskea, brindle (puna-, ruskea- tai musta-), musta, black & tan ja tricolor (musta-ruskea-valkoinen). Myös yksivärisillä koirilla on aina valkoiset merkit niskassa, rintakehässä, käpälissä ja hännänpäässä. Urosten säkäkorkeus on vähintään 65 cm ja narttujen vähintään 59 cm.[3]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisilianpaimenkoira on tasapainoinen, peloton, erittäin rohkea, hyvin älykäs, uskollinen, luotettava ja tottelevainen työkoira. Se on kuitenkin epäluuloinen vieraita kohtaan ja rotuna vaativa.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on kotoisin Sisiliasta, missa sitä on käytetty vuosisatojen ajan vartioimaan maaöljyä ja karjaa pedoilta. Kallolöydösten perusteella se on peräisin pronssikaudelta. Sen lukumäärä alkoi laskea vuonna 1925 susien kadottua saarelta, sillä se menetti täten tarkoituksensa. Koska se on lähes sukupuuton partaalla, Italian kennelliitto ENCI ei enää rekisteröi sitä virallisena rotuna. Sitä yritetään kuitenkin paraikaa elvyttää.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Breeds that are not recognized by the FCI integrated in the Alianza Canina Latina. Real Sociedad Canina de España. Viitattu 29.2.2020.
  2. Cane di Mannara. ENCI. Haettu 16.8.2020.
  3. Samannara: Standard provvisorio del Cane di Mannara. ENCI. Haettu 16.8.2020.