Volpino italiano
| Volpino italiano | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Italia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 632[1] |
| Nykyinen käyttö | vahti- ja seurakoira |
| Elinikä | keskimäärin 11 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | Italian Spitz, Italian Volpino, volpino italien, Italienischer Volpino, itaalia volpino, cane del Quirinale, Florentine Spitz |
| FCI-luokitus | ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 4 Eurooppalaiset pystykorvat #195 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | noin 4–6 kg |
| Säkäkorkeus | uros 27–30 cm narttu 25–28 cm |
| Väritys | ihanne valkoinen, punaruskea tai musta kaikki sallitaan |
| Aiheesta muualla | |
Volpino italiano eli italianpystykorva on pienikokoinen Italiasta kotoisin oleva pystykorvainen koirarotu.[3] Volpino italiano tunnetaan toisinaan myös nimillä firenzenpystykorva (engl. Florentine Spitz) ja quirinalenkoira (ital. cane del Quirinale). Rodun nimi volpino merkitsee "pikku kettua".
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi volpino italianon pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.[4]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodulla on tuuhea, pitkä ja pysty turkki. Koiran ihannesäkäkorkeus on hieman alle 30 cm ja se on rakenteeltaan neliömäinen. Korvat ovat pystyt ja kolmiomaiset. Ihannevärejä ovat rotumääritelmän mukaan valkoinen, punainen ja musta – mutta nykyisin myös kaikki muut väritykset sallitaan, vaikkeivät ne olekaan ihanteellisia. Valkoisen tulisi olla puhtaanvalkoinen, maidonsävyinen. Punaisen tulee olla syvän kauriinpunainen; siinä voi esiintyä maski ja hieman tummempaa peitinkarvaa niskan ja olkapäiden alueella.[3]
valkoinen
shamppanja
punainen
musta
.JPG)
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Volpino italianot kiintyvät voimakkaasti omaan perheeseensä. Rotu on suhteellisen helppo kouluttaa. Volpino italianot saattavat olla muiden pystykorvien tapaan herkkähaukkuisia, mutta soveltuvat kuitenkin moniin erilaisiin ympäristöihin. Ne tulevat yleensä hyvin toimeen toisten koirien sekä lasten kanssa. Aktiivisina koirina volpino italianot soveltuvat moniin harrastuksiin ja suosituin harrastus niiden kanssa on koiranäyttelyt.[5]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Volpino italiano on vanha koirarotu. Se polveutuu saksanpystykorvien tapaan eurooppalaisista pystykorvista, joita esiintyi viimeistään pronssikaudella. Italiassa rotua on kasvatettu kaikissa yhteiskuntaluokissa ja sen pääasiallinen tehtävä on ollut vahtikoirana toimiminen.[3]
Volpino italiano on kuvattu Venetsiassa sijaitsevassa Vittore Carpaccion maalauksessa ”Pyhän Augustinuksen näky” vuodelta 1502. Myös taiteilija Michelangelolla oli rodun edustaja.[3]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Volpino italiano elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, sydänsairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet.[2] Volpino italianon tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa parodontiitti, patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet, eturistisidevauriot, trakeakollapsi ja myksomaattinen mitraaliläpän rappeuma.[6]
Johtuen volpino italianon pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.[7]
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 19 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja volpino italianoja.[8] Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy lähinnä ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) ja kaihia.[9] Volpino italianon PEVISA-ohjelmassa on pakollinen polvilausunto ja silmälausunto.[10][11]
Eturistisiteen katketessa polvinivel löystyy, ja reisiluu pääsee liukumaan sääriluun nivelpinnalla taaksepäin. Polviniveleen kehittyy nopeasti tulehdusreaktio ja nivelrikko, josta aiheutuu koiralle kipua ja ontumista.[12][13] Volpino italianolla esiintyy jonkun verran eturistisidevaurioita.[6]
Trakeakollapsissa koiran henkitorvi on kaventunut niin, että ilman kulku sen lävitse on joko osittain tai kokonaan estynyt eikä henkitorvi enää toimi normaalisti. Trakeakollapsia esiintyy myös volpino italianoilla. Vakavimmat muutokset ovat olleet iäkkäimmillä yksilöillä.[6]
Yksi volpino italianon yleisimmistä kuolinsyistä ovat sydänsairaudet.[2] Eräs koirien ja myös volpino italianon tyypillisimmistä sydänsairauksista on myksomaattinen mitraaliläpän rappeuma, jota esiintyy erityisesti pienikokoisilla koiraroduilla. Sairaus alkaa usein vasta vanhemmalla iällä ja sairaus aiheuttaa edetessään sivuäänen sekä johtaa vuosien myötä sydämen vajaatoimintaan.[14]
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Volpino italianot ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Volpino italianon jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 25 %.[15][16]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Kennelliitto. Volpino italiano. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2016. Haettu 11.8.2016.
- 1 2 3 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
- 1 2 3 4 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 26.4.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
- ↑ Volpino italiano 2.3.2019. Suomen Volpino Italiano ry. Viitattu 26.4.2026.
- 1 2 3 Jalostuksen tavoiteohjelma 2023-2027 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 26.4.2026.
- ↑ C. Wallis, L. J. Holcombe: A review of the frequency and impact of periodontal disease in dogs. Journal of Small Animal Practice, 2020-09, 61. vsk, nro 9, s. 529–540. doi:10.1111/jsap.13218 ISSN 0022-4510 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: patellaluksaatiotilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
- ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
- ↑ Katariina Mäki: Polven eturistisidevaurio on perinnöllinen sairaus Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 22.1.2022. Viitattu 23.4.2026.
- ↑ Karolina Engdahl, Ulf Emanuelson, Odd Höglund, Annika Bergström, Jeanette Hanson: The epidemiology of cruciate ligament rupture in an insured Swedish dog population. Scientific Reports, 5.5.2021, 11. vsk, nro 1, s. 9546. doi:10.1038/s41598-021-88876-3 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Nina Mahlanen: Koirien sydänsairaudet ja niiden diagnostiikka 24.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 23.4.2026.