Lagotto romagnolo
| Lagotto romagnolo | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Italia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 7210[1] |
| Rodun syntyaika | esiintyy maalauksissa jo 400 vuotta eaa. |
| Alkuperäinen käyttö | vedestä noutava koira |
| Nykyinen käyttö | tryffelikoira, seurakoira |
| Elinikä | keskimäärin 11 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | lagotto, italiantryffelikoira, italianvesikoira, Romagna Water Dog, chien d'eau romagnol, Wasserhund der Romagna, perro de agua de Romagna, romagna veekoer |
| FCI-luokitus | ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 3 Vesikoirat #298 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | Urokset noin 13–16 kg ja nartut noin 11–14 kg. |
| Säkäkorkeus | Urokset 43–48 cm (ihannekorkeus 46 cm) Nartut 41–46 cm (ihannekorkeus 43 cm) Sallittu poikkeama ± 1 cm. |
| Väritys | Yksivärinen luonnonvalkoinen, valkoinen ruskein tai oranssein laikuin, pienipilkkuinen ruskeavalkoinen (roan), ruskea eri sävyissään yksivärisenä tai valkoisin laikuin, oranssi yksivärisenä tai valkoisin laikuin. Joillakin koirilla on ruskea tai tummanruskea maski. Punaruskeat (tan) merkit eri sävyissään sallitaan. |
Lagotto romagnolo on italialainen koirarotu. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus oli vedestä noutava lintukoira. Myöhemmin sitä on käytetty tryffelinetsintään.[3] Rotu oli vuonna 2025 Suomen 33. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 300–500 lagotto romagnoloa.[4]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lagotto on sopusuhtainen, vaatimattoman näköinen koira. Sillä on iloinen ilme, joka vastaa rodun luonnetta. Turkin laatu vaihtelee koirakohtaisesti. Sen turkki on kihara, villava ja tiheä. Turkista ei irtoa karvaa, mutta se huopaantuu herkästi, joten sitä pitää hoitaa avaamalla takut ja poistamalla kuollutta pohjavillaa. Kun turkki kastellaan, sen annetaan kuivua itsekseen, jolloin karva vetäytyy taas kiharoille.[5]
Pää on melko suuri ja ylhäältä katsottuna puolisuunnikkaan mallinen. Kirsu on suuri ja kuono-osa leveä. Purenta on täydellinen leikkaava- tai tasapurenta. Korvat ovat kolmionmuotoiset ja taittuneet. Kaula on lihaksikas, runko tiivis ja vahva. Lagoton selän on oltava suora, eikä häntä saa koskaan olla kippuralla. Jalat ovat lihaksikkaat ja suorat, liikkeet tasaiset ja reippaat.[3]
Turkki voi olla väriltään esimerkiksi ruskea tai valkoinen merkein, pienipilkkuinen ruskeavalkoinen eli roan. Osalla lagotto romagnoloista on ruskea maski. Rodun säkäkorkeus uroksilla on 43–48 cm (ihannekorkeus 46 cm) ja nartuilla 41–46 cm (ihannekorkeus 43 cm, jonka sallittu poikkeama +/–1cm). Paino on uroksilla noin 13–16 kg ja nartuilla noin 11–14 kg. Rodun sanotaan joskus muistuttavan espanjanvesikoiraa.[3]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lagotto on luonteeltaan iloinen, kekseliäs, hyväntahtoinen ja pehmeä koira, joka on hyvin kiintynyt omistajaansa. Se on erittäin hyvä seuralainen sekä erinomainen varoittaja. Lempeällä, mutta johdonmukaisella koulutuksella lagotosta saa koulutettua hyvin käyttäytyvän koiran. Siltikin rodulla on paljon luonnevaihteluita yksilöiden välillä, joita ei koulutuksella pysty poistamaan. Rodulla esiintyy myös jonkin verran arkuutta sekä heikkoa hermorakennetta. Riistaviettiä on jalostettu rodusta pois, jotta koira pystyisi keskittymään paremmin tryffeleiden etsintään.[6]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lagotto romagnolo on kotoisin Ravennan suoalueilta ja Comacchion alangoilta. Alun perin se kehitettiin noutavaksi lintukoiraksi. Kun Romagnassa sijaitsevia suoalueita kuivattiin ei lagottoja enää tarvittu ja kanta kuihtui nopeasti, kunnes sen hyvää hajuaistia alettiin hyödyntää arvokkaiden tryffelisienien etsinnässä. Se vakiinnutti nopeasti paikkansa tryffelinetsinnässä.[7] Suomen ensimmäiset lagotot tuotiin Italiasta vuonna 1996 ja ensimmäinen suomalainen pentue syntyi 16. elokuuta 1999.[4]
Nykyinen tilanne ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun kanta on pieni, ja lisää jalostusmateriaalia tarvittaisiinkin sen ulkopuolelta. Kotimaassaan Italiassa lagottoja käytetään edelleen pääasiassa tryffelisienten etsinnässä. Suomessa lagotot ovat pääasiassa seura- ja harrastuskoiria, joita kilpailee näyttelyiden ohessa muun muassa agilityssä, tokossa ja rally-tokossa. Erinomaisen hajuaistinsa ansiosta monia lagottoja käytetään Suomessakin sienten, kuten kantarellien, suppilovahveroiden ja korvasienien etsintään. Suomesta on löydetty myös tryffeleitä lagottojen avulla. Rodulla on palveluskoirakoeoikeudet, ja muutamat harrastavat aktiivisesti palveluskoiralajeja.[8][9]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lagotto elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2011–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luusto- ja nivelsairaudet.[2] Lagotto romagnolon merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, kilpirauhasen vajaatoiminta, atopia ja ruoka-aineallergiat.[10]
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 59 %:lla lagotoista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A ja B), kun taas kohtalaista ja vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 9 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D ja E).[11]
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) ja kaihia.[12] Lagotto romagnolon PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja silmätarkastuslausunto.[13][14]
Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) johtuu liian alhaisesta kilpirauhashormonien määrästä ja sen koirien yleisimpiä sisäerityssairauksia. Kilpirauhasen vajaatoiminta puhkeaa usein keski-ikäisillä tai vanhoilla koirilla. Sairautta hoidetaan elinikäisellä levotyroksiinikorvaushoidolla.[15]
Yksi rodun merkittävimmistä terveysongelmista on atopia ja ruoka-aineyliherkkyys.[10][16] Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.[17]
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Lagotto romagnolot ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Lagotto romagnolon jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 20 %.[18][19]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 26.2.2025)
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolleet 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- 1 2 3 Rotumääritelmä Suomen Lagottoklubi ry. Viitattu 22.2.2026.
- 1 2 Rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ Turkinhoito Suomen Lagottoklubi ry. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ Lagotto Suomen Lagottoklubi ry. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ Historia Suomen Lagottoklubi ry. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ Lagotto työssä Suomen Lagottoklubi ry. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ SM-joukkueet Suomen Lagottoklubi ry. Viitattu 22.2.2026.
- 1 2 Kasvatus Suomen Lagottoklubi ry. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliito. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ Nina Mahlanen: Kilpirauhasen vajaatoiminta 14.6.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ Johanna Anturaniemi, Liisa Uusitalo, Anna Hielm-Björkman: Environmental and phenotype-related risk factors for owner-reported allergic/atopic skin symptoms and for canine atopic dermatitis verified by veterinarian in a Finnish dog population. Plos One, 6.1.2017, 12. vsk, nro 6, s. e0178771. PubMed:28570617 doi:10.1371/journal.pone.0178771 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Mahlanen Nina: Koiran atopia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kennelliiton rotumääritelmä. Web Archive. (pdf)
- Spanieliliitto (rotujärjestö)