Apenniinienajokoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Apenniinienajokoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Italia
Määrä Suomessa ei yhtään
Alkuperäinen käyttö jäniksen ja villisian metsästys
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Muita nimityksiä Segugio dell'Appennino, Piccolo lepraiolo dell'Appennino molisano[1], Ciaplen
FCI-luokitus ei FCI-rotu
ENCI & ACL: ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat
Ulkonäkö
Paino 10–18 kg 
Säkäkorkeus uros 44–50 cm, narttu 42–48 cm
Väritys fawn, jäniksenharmaa, black & tan tai hiilikko

Apenniinienajokoira (Segugio dell'Appennino) on italialainen koirarotu. Se on pieni ajokoira, joka on suhteellisen tunnettu Apenniinien vuoristossa. FCI ei ole sitä toistaiseksi tunnustanut, mutta Alianza Canina Latina sitä vastoin on[2].

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotumääritelmä sanoo rodun olevan pieni, jäniksen metsästykseen käytettävä koira. Sen pään pituus on 4,5/10 sen säkäkorkeudesta. Kallo on hieman kuonoa pidempi ja sen kärki on hieman kupera. Korvat ovat kolmiomaiset ja niiden tyvi on leveä ja kärki pyöreä. Runko on suorakaiteen muotoinen. Peräpää on enimmillään 25° kulmassa. Karvapeite on joko karkea (2–5 cm pitkä) tai sileä (korkeintaan 2 cm pitkä).[1][3] Sallitut värit ovat fawn eri sävyissään, jäniksenharmaa, musta ruskein merkein (black & tan) ja punainen mustin karvankärjin (hiilikko). Urosten säkäkorkeus vaihtelee 44–50 cm ja narttujen 42–48 cm välillä. Paino on sukupuolta tarkemmin määrittelemättä noin 10–18 kg.[3] 

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeintä jalostuksessa on aina ollut metsästyskyky. Apenniinienajokoiraa käytetään yleensä jäniksen metsästykseen[1], mutta se voi toisinaan metsästää myös villisikaa. Lombardian ja Piemonten alueilla eräs muunnos tunnetaan nimellä ciaplen paikallisten metsästäjien keskuudessa ja sillä on lähes myyttinen asema älykkyytensä ja metsästyskykynsä vuoksi.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1882 julkiastussa La Caccia -lehdessä mainittiin muiden italialaisten rotujen muassa myös apenniinienajokoira.[3] Società Italiana Pro Segugio (Italian Ajokoira-Järjestö) keräsi 1450 rodun edustajaa yhteen vuonna 2000 käymällä läpi Italian maaseutua ja rekisteröi 824 koiraa rodun kantaisiksi, jotta suuri geneettinen vaihtelevuus saatiin taattua. Italian kennelliitto ENCI hyväksyi viimein rodun.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Krämer, E.-M. (2009). Der grosse Kosmos Hundeführer, s. 167. Kosmos: Stuttgart.
  2. Breeds that are not recognized by the FCI integrated in the Alianza Canina Latina. Real Sociedad Canina de España. Viitattu 29.2.2020.
  3. a b c Standard del Segugio dell’Appennino. ENCI. Haettu 16.8.2020.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Segugio Dell'Appennino

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]