Apenniinienajokoira
| Apenniinienajokoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Italia |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Alkuperäinen käyttö | jäniksen ja villisian metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Segugio dell'Appennino, Piccolo lepraiolo dell'Appennino molisano[1], Ciaplen |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu ENCI & ACL: ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 10–18 kg |
| Säkäkorkeus | uros 44–50 cm, narttu 42–48 cm |
| Väritys | fawn, jäniksenharmaa, black & tan tai hiilikko |
Apenniinienajokoira (Segugio dell'Appennino) on italialainen koirarotu. Se on pieni ajokoira, joka on suhteellisen tunnettu Apenniinien vuoristossa. FCI ei ole sitä toistaiseksi tunnustanut, mutta Alianza Canina Latina sitä vastoin on[2].
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotumääritelmä sanoo rodun olevan pieni, jäniksen metsästykseen käytettävä koira. Sen pään pituus on 4,5/10 sen säkäkorkeudesta. Kallo on hieman kuonoa pidempi ja sen kärki on hieman kupera. Korvat ovat kolmiomaiset ja niiden tyvi on leveä ja kärki pyöreä. Runko on suorakaiteen muotoinen. Peräpää on enimmillään 25° kulmassa. Karvapeite on joko karkea (2–5 cm pitkä) tai sileä (korkeintaan 2 cm pitkä).[1][3] Sallitut värit ovat fawn eri sävyissään, jäniksenharmaa, musta ruskein merkein (black & tan) ja punainen mustin karvankärjin (hiilikko). Urosten säkäkorkeus vaihtelee 44–50 cm ja narttujen 42–48 cm välillä. Paino on sukupuolta tarkemmin määrittelemättä noin 10–18 kg.[3]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tärkeintä jalostuksessa on aina ollut metsästyskyky. Apenniinienajokoiraa käytetään yleensä jäniksen metsästykseen[1], mutta se voi toisinaan metsästää myös villisikaa. Lombardian ja Piemonten alueilla eräs muunnos tunnetaan nimellä ciaplen paikallisten metsästäjien keskuudessa ja sillä on lähes myyttinen asema älykkyytensä ja metsästyskykynsä vuoksi.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1882 julkaistussa La Caccia -lehdessä mainittiin muiden italialaisten rotujen muassa myös apenniinienajokoira.[3] Società Italiana Pro Segugio (Italian Ajokoira-Järjestö) keräsi 1450 rodun edustajaa yhteen vuonna 2000 käymällä läpi Italian maaseutua ja rekisteröi 824 koiraa rodun kantaisiksi, jotta suuri geneettinen vaihtelevuus saatiin taattua. Italian kennelliitto ENCI hyväksyi viimein rodun.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Krämer, E.-M. (2009). Der grosse Kosmos Hundeführer, s. 167. Kosmos: Stuttgart.
- ↑ Breeds that are not recognized by the FCI integrated in the Alianza Canina Latina (Arkistoitu – Internet Archive). Real Sociedad Canina de España. Viitattu 29.2.2020.
- ↑ a b c Standard del Segugio dell’Appennino. ENCI. Haettu 16.8.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian kennelliitto (ENCI): Segugio Dell'Appennino (Arkistoitu – Internet Archive)