Italiansusikoira
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Italiansusikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Italia |
| Määrä | Suomessa muutamia |
| Rodun syntyaika | 1900-luku |
| Alkuperäinen käyttö | palveluskoira |
| Nykyinen käyttö | palveluskoira, pelastuskoira, laviinikoira, poliisikoira, rauniokoira, laumanvartija |
| Muita nimityksiä | Lupo Italiano, Italian Wolfdog |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 60–70 cm narttu 58–65 cm |
| Väritys |
harmaa tai kerma - selässä satulakuvio |
Italiansusikoira (lupo italiano) on italialainen koirarotu.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koiran sukupuolen pystyy päättelemään sen päästä ja ilmeestä. Sillä on mustat huulet ja vahvat leuat. Täyden hampaiston purenta on leikkaava. Runko on tukeva olematta turhan pitkänomainen. Vatsa on vahva ja vatsaviiva ylösvetäytynyt. Selkä on suora ja erittäin hyvin kehittynyt. Italiansusikoiralla on kokoonsa nähden nopeat ja sulavat liikkeet: sen ravin tulisi antaa vaikutelma "elegantista voimasta". Raajat ovat pitkät, lihaksikkaat ja hieman kulmautuneet. Häntä riippuu alhaalla ja kuten siperianhuskyllä, ei kierry kerälle. Karvapeite on keskipitkä ja kohtuullisen kova, lyhyempää ja hienompaa se on päässä ja raajoissa. Väritys vaihtelee harmaasta (erinäisin merkein) kermaan, ja selässä on tumma satulakuvio.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mario Messi aloitti rodun kehittämisen pyrkimyksenään saada aikaan koira, joka soveltuisi väestön suojeluun ja armeijan käyttöön ihmishenkiä pelastamaan. Saavuttaakseen päämääränsä hän risteytti suden ja saksanpaimenkoiran keskenään. Myöhemmin Italian hallitus otti tehtäväkseen rodun vaalimisen ja jalostuksen, sekä tunnusti sen virallisesti roduksi. Italiansusikoiran kasvatuskeskus perustettiin Piemonten Cumianaan, missä populaation koko kasvoi vähitellen 700 yksilöön. Rotua on käytetty palveluskoirana erilaisissa tehtävissä laviinikoirasta rauniokoiraksi, ja sen hajuaisti onkin todettu korvaamattomaksi. Sitä tavataan kotimaansa lisäksi myös Ranskassa, missä se on niin ikään palveluskoira.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gómez-Toldrà, Salvador: Suuri koirakirja osa 1
