Puli
| Puli | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Unkari |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 769[1] |
| Rodun syntyaika | 800–1000-luku |
| Alkuperäinen käyttö | lampaiden paimennus |
| Nykyinen käyttö | seura- ja vahtikoira |
| Elinikä | 10–15 vuotta[2] |
| FCI-luokitus |
ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #55 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 13–15 kg narttu 10–13 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 39–45 cm narttu 36–42cm |
| Väritys | valkoinen, fawn, harmaa, musta, musta-punertava tai musta-harmaa |
Puli on tunnetuin unkarilaisista paimenkoirista. Unkarilaiset itse rakastavat rotua ja sanovatkin usein Ez nem kutya, ez puli! – "Ei se ole koira, se on puli!"[3]. Puli on suosittu esimerkiksi Ruotsissa, Saksassa, Alankomaissa, Tanskassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Suomessa syntyy noin sata pulia vuosittain.
Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puli on neliömäinen, keskikokoinen, suhteellisen kevytrakenteinen, mutta lihaksikas rotu. Pulilla on riippuvat korvat ja selän päälle kiertyvä häntä, jotka nekin ovat nyörien peitossa. Raajat ovat normaalin mittaiset, melko hyvin kulmautuneetselvennä. Pulin pää on pumiin ja mudiin verrattuna pyöreä ja lyhyt ja kuono vain 1/3 pään pituudesta. Pulin silmät ja iho ovat aina tummat turkin väristä riippumatta. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 39–45 cm (ihannekorkeus 41–43 cm) ja narttujen 36–42 cm (ihannekorkeus 38–40 cm) välillä. Urokset painavat noin 13–15 kg ja nartut noin 10–13 kg.[4]
Karvapeite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pulin erikoinen turkki on ollut hyvä suoja pustan piikikästä aluskasvillisuutta vastaan ja nykypäivänä näyttävää turkkia vaalitaan koiranäyttelyitä varten. Turkki kasvaa jatkuvasti ja se koostuu helposti huopuvasta pohjavillasta ja karheammasta päällikarvasta. Pentuna turkki on ilmava ja suora, mutta alkaa huopua myöhemmin. Huopaantuneet karvalevyt revitään sormin auki sopivan levyisiksi nyöreiksi. Vaikka turkki on aluksi melko työläs, on se helppohoitoinen, kun narut ovat valmiit. Samantyyppinen turkki on myös komondorilla ja bergamonpaimenkoiralla.
Sallitut värit ovat puhtaan helmenvalkoinen, kellanruskea eli fawn (fakó), harmaa eri sävyissään, musta ja musta vähäisin ruosteenpunaisin tai harmaan sävyin. Fawnilla tulee aina olla musta maski.[4] Valkoinen arvostellaan näyttelyssä erikseen ja muut värit yhdessä. Valkoisen pulin on oltava puhtaan valkoinen ja pigmentin mustaselvennä. Joskus syntyy myös kellertäviä, aprikoosinvärisiä pentuja, jotka eivät ole rotumääritelmän mukaisia. Muitakin värivirheitä esiintyy, esimerkiksi musta merkein ja maksanruskea.
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puli on vilkas, aktiivinen ja älykäs. Se vartioi taloa ja pihaa. Puli on ystävällinen ja avoin ihmisille. Se on myös lapsiystävällinen ja sopeutuu monenlaisiin perheisiin. Rotu oppii ja oivaltaa helposti, joten se on hyvä vaihtoehto moniin koiraharrastuksiin.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pulin uskotaan olevan pienistä unkarilaisista lammaskoirista kaikkein vanhin.[2] Se on todennäköisesti aasialaista alkuperää ja saapunut jo 800[2]–1000-luvulla Karpaattien altaalle (nykyisen Unkarin alueelle) vaeltavien madjaari-paimentolaisten mukana.[4] Joidenkin lähteiden mukaan pulien esi-isistä on ollut merkkejä jo n. 4000–6000 eaa, ja ne muistuttivat komondoria ja kuvaszia[2]. 1900-luvun alussa unkarilaiset jakoivat pulin kolmeen erilaiseen koiratyyppiin; terrierimäisiin pumeihin, nyöriturkkisiin puleihin ja pystykorvamaisiin mudeihin. Rotutyyppien yhtenäistämiseen meni kuitenkin vielä vuosikymmeniä, ja vuonna 1915 kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmä[2]. Toisen maailmansodan jälkeen koirakanta oli hyvin pieni ja pulin jalostuksessa käytettiin myös tiibetinterrieriä.
Suomessa rotua alettiin kasvattaa 1960-luvulla.
Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sana puli tarkoittaa paimentavaa koiraa.
Käyttötarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pulin alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut maatilojen paimenkoira. Maailmansotien jälkeen pulit kuitenkin kaupungistuivat ja niistä tuli salonkikelpoisia sisäkoiria, siinä kun pumi ja mudi jäivät maatiloille työkoiriksi. Puli on edelleen hyvin älykäs koiraksi, vilkas ja energinen koirarotu, joka tarvitsee mielekästä tekemistä. Aktiivinen ja helposti oppiva puli soveltuu agilityyn, tokoon ja koiratanssiin, vaikkakin suurin osa Suomen puleista on vain seurakoiria.
Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puli on melko terve ja pitkäikäinen rotu. Suurin ongelma on rodussa yleinen lonkkanivelen kasvuhäiriö eli dysplasia, joka saattaa aiheuttaa kivuliaan nivelrikon koiralle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Kennelliitto: Puli (pdf)
- Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Kennelliitto: Puli (pdf)
- Unkarinpaimenkoirat Ry Pulin rotujärjestö
| ||||||