Belgianpaimenkoira
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: lähes lähteetön |
| Belgianpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Belgia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 16 045[1] |
| Muita nimityksiä | belggari, belgi, Belgian Shepherd, berger belge, Belgische herder, Belgischer Schäferhund, pastor belga |
| FCI-luokitus |
ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #15 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 25–30 kg, narttu 20–25 kg[2] |
| Säkäkorkeus | uros 60-66 cm (ihannekorkeus 62 cm), narttu 56-62 cm (ihannekorkeus 58 cm),[2] |
| Väritys | fawn (laekenois), punainen (laekenois), punahiilikko mustalla maskilla (malinois, tervueren), hopeahiilikko mustalla maskilla (tervueren) ja musta (groenendael) |
Belgianpaimenkoira (ransk. berger belge, hol. Belgische herder) on belgialainen paimenkoirarotu, joka jakautuu neljään muunnokseen lähinnä karvapeitteen ja värin perusteella: groenendael (pitkäkarvainen musta), laekenois (karkeakarvainen), malinois (lyhytkarvainen) ja tervueren (pitkäkarvainen punaruskea, joskus myös hiekanharmaa).
Yhdysvalloissa nimityksellä Belgian Sheepdog viitataan usein yksinomaan groenendael-muunnokseen, mikä saattaa aiheuttaa sekaannuksia, koska Euroopassa belgianpaimenkoira eli berger belge tarkoittaa nimenomaan kaikkia muunnoksia.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Belgianpaimenkoirat ovat isokokoisia ja pystykorvaisia koiria. Ne ovat ryhdikkäitä ja väsymättömiä, ja keho on sulavalinjainen ja lihaksikas.
Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Belgianpaimenkoirat ovat innokkaita ja vilkkaita usein vielä vanhoinakin. Belgianpaimenkoira on aktiivinen ja väsymätön, ja siksi se tarvitseekin runsaasti vapaata liikuntaa, ja sille sopii lähes mikä tahansa liikuntaharrastus. Belgianpaimenkoira on älykäs koira, ja se nauttii erilaisista tehtävistä ja uusien asioiden opettelemisesta. Belgianpaimenkoirissa esiintyy myös arkuutta, ja siksi koiralle voivatkin uudet asiat ja paikat olla toisinaan hankalia. Siksi koira pitäisikin pennusta alkaen totuttaa uusiin paikkoihin. Mikäli omistaja epäonnistuu kasvattamisessa saattaa lopputuloksena olla käyttäytymisongelmia ja aggressiivisuutta. Luonteensa takia belgianpaimekoiria suositellaan ihmisille, joilla on kokemusta sekä aikaa nauttia koiranomistajan ilosta.
Belgianpaimenkoirien käyttötarkoitus on toimia palvelus- ja poliisikoirina, mutta käyttökoiriksi soveltuvat lähinnä malinois ja laekenois. Pitkäkarvaiset muunnokset toimivat sen sijaan pääasiassa näyttely-, agility- ja harrastuskoirina, koska niiden kaunis karvapeite on vetänyt puoleensa paljon seurakoiraa etsiviä ihmisiä ja lisännyt täten merkittävissä määrin näyttelypainotteista jalostusta.
Rodun historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1600-luvulla Belgiassa eli leveunaari-paimenkoira, jota pidetään sekä belgianpaimenkoirien että schipperken kantarotuna.[3] Se oli melko pieni ja yleensä musta[3]: tämä väritys on nykyisistä muunnoksista periytynyt ainoastaan groenendaelille. Alun perin myös belgianpaimenkoirat olivat säkäkorkeudeltaan nykyistä hieman matalampia, aivan kuten kantarotunsakin.
1880-luvun lopulla, kun rotua alettiin kehittämään ja tutkimaan, tunnettiin useita eri muunnoksia joita kaikkia käytettiin vielä tuolloin yksinomaan paimentamiseen. Rotu jaettiin ensin kolmeen muunnokseen: lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen. Koska värillä ei ollut väliä, nykyinen groenendael ja tervueren luettiin samaksi muunnokseksi. 1900-luvun alkupuolella vakiintui kuitenkin nykyiset neljä muunnosta, joista kaikki ovat alun perin kotoisin Brysselin lähialueilta Flanderin maakunnasta.
Belgianpaimenkoirat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomeen oletettavasti ensimmäinen belgianpaimenkoira tuli 1920-luvulla. Tämä narttu oli Belgiassa syntynyt groenendael. Myöhemmin Suomeen tuli lisää groenendaeleja, ja groenendael olikin ensimmäinen muunnos, jota alettiin Suomessa kasvattamaan. Siitä huolimatta tervueren on noussut ylivoimaisesti suosituimmaksi muunnokseksi ja groenendael jäänyt toiseksi. Malinois on kolmanneksi yleisin ja laekenois paljon muita harvinaisempi. Muutaman viime vuoden aikana malinois on noussut vuoden rekisteröidyimmäksi muunnokseksi, ja sen jälkeen tulevat tervueren ja groenendael.[4] Aikojen saatossa Suomessa on rekisteröity yhteensä vajaa 18 000 belgianpaimenkoiraa.[5]
Jalostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muunnoksia ei määritellä sukutaulun perusteella, koska esim. malinoispentueisiin syntyy toisinaan tervuerenpentuja, jotka rekisteröidään tietysti tervuereneiksi. Aiemmin näitä muunnoksia ei ole saanut risteyttää keskenään.
Vuonna 2012 Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta päätti rotukohtaisten erityisehtojen muutoksista/lisäyksistä belgianpaimenkoirien kohdalla seuraavasti:
"Seuraavat muunnosten väliset risteytykset sallitaan ilman poikkeuslupaa: groenendael x tervueren, tervueren x malinois ja laekenois x malinois. Muunnosten risteyttämisestä syntyneet pennut rekisteröidään kukin oman karvanlaatunsa mukaiseen muunnokseen. Seuraavat muunnosten väliset risteytykset eivät ole sallittuja: groenendael x laekenois ja tervueren x laekenois."
- Rotumääritelmä
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Belgianpaimenkoira groenendael
- Belgianpaimenkoira laekenois
- Belgianpaimenkoira malinois
- Belgianpaimenkoira tervueren
- Schipperke
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Belgianpaimenkoirat. Koiranet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 6.2.2019.
- ↑ a b Kennelliitto
- ↑ a b Schipperken rotumääritelmä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2022. Suomen Kennelliitto. Viitattu 7.1.2023.
- ↑ Belgianpaimenkoirat. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. 2023. Viitattu 7.1.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Belgianpaimenkoira Wikimedia Commonsissa
