Schipperke

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Schipperke

Schipperke.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Belgian lippu Belgia[1]
Määrä Suomessa rekisteröity 3 373[2]
Rodun syntyaika 1600-luku[1]
Alkuperäinen käyttö pienjyrsijöiden tappaja[3]
Nykyinen käyttö vahti- ja seurakoira[3]
Elinikä 10–15 vuotta
Muita nimityksiä laivakoira, laivis, sipu, skipi, skippe, sipukka
FCI-luokitus ryhmä 1: lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)[1]
Ulkonäkö
Paino 3–9 kg (tavoiteltu 4–7 kg)[1]
Väritys musta[1]

Schipperke on pienikokoinen ja pystykorvainen paimenkoira, jota kutsutaan myös laivakoiraksi. Rotu on kotoisin Belgiasta ja sen historia voidaan määrittää 1600-luvulle asti. Schipperke kuuluu lammas- ja karjakoirille tarkoitettuun FCI-roturyhmään 1.[1] Rodun alkuperäinen tehtävä oli pyydystää rottia laivoilla, nykyisin sitä pidetään harrastus-, seura- ja vahtikoirana.[3] Nimitys ’schipperke’ tulee flaamin kielestä, jossa se tarkoittaa pikku kapteenia.[4]

Schipperkejen kuuluu rotumääritelmän mukaan olla täysin yksivärisiä mustia.[1] Joissain muissa maissa kuitenkin sallitaan myös fawn-väritys.[5]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schipperke on luonteeltaan erinomainen vahtikoira. Se on toimelias, ketterä, väsymätön sekä utelias ja jatkuvasti kiinnostunut ympäristöstään.[1] Vahtiessaan se saattaa erittäin herkästi näykkiä, mutta sen ei kuitenkaan kuulu olla aggressiivinen.[1][6] Schipperke kiintyy vahvasti omistajiinsa ja on epäluuloinen vieraita aikuisia kohtaan. Lapsille se on kuitenkin lempeä.[3]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schipperke on terve rotu ihon, sisäelinten, raajojen ja luuston osalta, ja se voi elää jopa 18 vuotta.[7] Schipperke ei kuulu Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan, joten jokaisen rekisteröidyn, puhdasrotuisen schipperkeyhdistelmän pennut rekisteröidään, vaikkei varmaa tietoa vanhempien terveydestä olisikaan. Virallisten terveystulosten vaatiminen jää siis ostajien tehtäväksi.[7]

Yleisestä terveydestä huolimatta perinnöllisistä sairauksista epilepsiaa schipperkeillä esiintyy maailmanlaajuisesti.[8] Vuonna 2005 tehdyn rodunsisäisen terveyskartoituksen tuloksen johdosta perustettiin Suomen Schipperkekerho ry:n kolmen hengen epilepsiaprojektiryhmä.[7] Vuonna 2006 rotu otettiin mukaan myös Helsingin yliopiston koiragenetiikan tutkimusryhmän epilepsiaprojektiin.[8] Vuoteen 2010 mennessä tutkimukseen oli kerätty näytteet yli 400 eri koiralta, joista noin sadan oli ilmoitettu sairastavan epilepsiaa.[9]

Głowa gismo - schipperke.jpg

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisin löydetty maininta schipperkeistä on munkki Wenclasin muistiinpanoissa 1400-luvulta.[10] Tarkemmin rodun alkuperä voidaan kuitenkin määrittää vain 1600-luvulle asti. Schipperken sekä belgianpaimenkoiran yhteinen kantarotu oli musta ja melko pienikokoinen paimenkoirarotu, jota kutsuttiin leuvenaariksi.[1]

Ensimmäinen puhdasrotuinen schipperke rekisteröitiin Belgiassa vuonna 1882.[10] Samana vuonna järjestettiin Spassa rodun ensimmäinen virallinen koiranäyttely.[1] Schipperke nousi suurempaan suosioon, kun Belgian kuningatar Marie Henriette otti rodun edustajan lemmikikseen vuonna 1885.[10] Suosio levisi pian myös Englantiin, minkä jälkeen se väheni rodun kotimaassa.[10] Vuonna 1888 Belgiassa perustettiin schipperkejen rotuyhdistys, joka laati ensimmäisen rotumääritelmän.[1] Ensimmäiset schipperket vietiin Yhdysvaltoihin vuonna 1889.[10] Suomeen ensimmäiset schipperket tuotiin vuonna 1964, mutta ensimmäiset virallisesti rekisteröidyt 1965.[4]

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on rekisteröity yhteensä 3 373 schipperkeä. Vuonna 2015 syntyneitä pentuja oli 103.[2] 2010-luvulla schipperkejä on Suomessa rekisteröity vuosittain väliltä 102–159.[11] Vuosien 2006 ja 2016 välillä 69 eri kenneliä on kasvattanut vähintään yhden rekisteröidyn pentueen.[12] Tällä hetkellä rotu on elinvoimainen ja sen kanta monipuolinen.[10] Schipperkejen kanssa harrastetaan nykyisin muun muassa koiranäyttelyitä, agilityä, tokoa ja koiratanssia.[4][13]

Schipperke0001.jpg

Ulkomailla schipperkejä on nykyisin Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian ohella eniten Etelä-Afrikassa, missä rotu onkin yksi suosituimmista. Myös Kanadassa ja Etelä-Amerikan valtioissa rodun koirien määrä on kasvussa.[10] Belgiassa rekisteröitiin vuonna 2008 91 ja Ranskassa 85 schipperkeä. Vuonna 2010 Ruotsissa rekisteröityjen määrä oli 109.[14]

Englannissa schipperkejä rekisteröitiin 1980-luvulta 2000-luvun alkuun asti 80–160 koiraa vuodessa. Tämän jälkeen rekisteröintien määrä on laskenut huomattavasti. Vuosina 2000–2004 schipperkejä rekisteröitiin vielä keskimäärin 99 vuodessa. Vuosien 2010–2014 välillä luku oli enää 39 vuodessa.[15]

Schipperken rotuyhdistys Yhdysvalloissa perustettiin vuonna 1929. Tästä eteenpäin rodun suosio on pysynyt tasaisena. Vuonna 2012 schipperke oli rekisteröintien määrässä mitattuna maan 98. suurin rotu.[16]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisvaikutelmaltaan schipperke on pienikokoinen ja tiivisrakenteinen rotu.[1] Rungon kuuluu olla mittasuhteiltaan neliömäinen, jolloin säkäkorkeus on sama kuin koiran pituus. Runko on tasapainoinen, lyhyt, leveä sekä vankka, mutta raajat ovat kevytluustoiset ja selvästi rungon alla.[1] Rintakehän puolestaan kuuluu ulottua kyynärpäiden tasolle.[1] Schipperkeillä ei ole virallista ihannesäkäkorkeutta, mutta sen tulee painaa kolmesta yhdeksään kiloa, tavoiteltu keskipaino on neljästä seitsemään kiloa.[1] Korkeus vaihtelee 30 senttimerin molemmin puolin.[3]

Karvapeitteen väri saa Suomessa ja useimmissa muissa maissa olla ainoastaan musta, mutta esimerkiksi Englannissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa myös creme on sallittu väri.[5] Karva on rodulla tiheää ja suoraa. Sen tulee myös olla riittävän karheaa. Rodulle tyypillistä on myös, että karvat muodostavat koiralle selvästi erottuvan röyhelömäisen ”kaulurin” sekä reisien takasivuille kääntyvät ”housut”.[1][10]

Schipperken pää on kiilanmuotoinen. Kuonon kuuluu olla selvästi alle puolet koko pään pituudesta. Kuono kapenee kirsua kohden, eikä se ole tylppä.[1] Silmien kuuluu olla pienet, tummat ja mantelinmuotoiset sekä korvien ylöskiinnittyneet, täysin pystyt ja teräväkärkiset.[1]

Suurimmalla osalla schipperkeistä on pitkä selän päälle kiertyvä häntä, mutta osa syntyy myös töpöhäntäisinä. Schipperke kuuluu rotuihin, joiden häntiä typistetään niissä maissa, joissa se on laillista. Suomessa tämä on kiellettyä.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Schipperken rotumääritelmä Suomen Schipperkekerho. Viitattu 20.11.2016.
  2. a b KoiraNet-jalostustietojärjestelmä: Schipperke Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.11.2016.
  3. a b c d e Schipperke Suomen Kääpiökoirat ry. Viitattu 20.11.2016.
  4. a b c Salme Mujunen: Schipperke suorastaan säteilee energiaa Koiramme. Viitattu 20.11.2016.
  5. a b Schipperkejen värit Kennel Pikku Purtilon. Viitattu 20.11.2016.
  6. Schipperke Hankikoira.fi. Viitattu 20.11.2016.
  7. a b c Jalostus ja terveys Suomen Schipperkekerho. Viitattu 20.11.2016.
  8. a b Schipperkejen epilepsia Koirangeenit.fi. Viitattu 20.11.2016.
  9. Schipperkejen epilepsiatutkimuksessa edistymistä Koirangeenit.fi. Viitattu 20.11.2016.
  10. a b c d e f g h i Schipperken rotuesittely ja historiaa Suomen Schipperkekerho. Viitattu 20.11.2016.
  11. Rekisteröinnit 2010-2015 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä. Viitattu 20.11.2016.
  12. Kasvattajat KoiraNet-jalostustietojärjestelmä. Viitattu 20.11.2016.
  13. Schipperkejen koetulokset KoiraNet-jalostustietojärjestelmä. Viitattu 20.11.2016.
  14. Historia Viitattu 2.12.2016.
  15. Population analysis of the Schipperke The Kennel Club. Viitattu 18.12.2016. (englanniksi)
  16. Dan Sayers: Breeder Buzzwords - The Schipperke Best In Show Daily. Viitattu 18.12.2016. (englanniksi)