Belgianpaimenkoira tervueren
| Belgianpaimenkoira tervueren | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Belgia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 6 797[1] |
| Rodun syntyaika | noin 1800-luku, 1900-luvun alku |
| Alkuperäinen käyttö | paimenkoira |
| Nykyinen käyttö | monipuolinen palveluskoira |
| Elinikä | 12–14 vuotta[2] |
| FCI-luokitus |
ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #15.4 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 28—32 kg |
| Säkäkorkeus | uros 60—66 cm, narttu 56—62cm |
| Väritys | punahiilikko mustalla maskilla ja hopeahiilikko mustalla maskilla |
Belgianpaimenkoira tervueren (berger belge tervueren), joka tunnetaan hollanniksi myös nimellä tervuereninpaimenkoira (Tervuerense herder), on belgialainen koirarotu. Joissain maissa siitä käytetään lisäksi lyhennettä tervuren tervuerenin sijaan. Se on Suomessa suosituin belgianpaimenkoiran neljästä muunnoksesta[3] ja täällä pentuja syntyy noin 300 vuosittain. Tervueren eroaa muista muunnoksista pitkällä punaruskealla tai hopeanharmaalla turkillaan.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Belgianpaimenkoira on keskikokoinen koira (säkäkorkeus uroksella 62, nartulla 58 cm), joka on suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Korvien tulee olla pystyt ja ilmeen tarkkaavainen, älykäs ja valpas. Häntä riippuu levossa ollessa alhaalla ja kohoaa liikkeessä ylös. Tervueren eroaa groenendaelista ainoastaan värinsä ja hieman lyhyemmän karvansa perusteella.
Karvapeite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karvapeite on pitkä ja sileä, ja muodostaa röyhelömäisen kauluksen niskan ympärille, joka ulottuu eturintaan asti. Uroksen karva on varsinkin kaulassa ja eturinnassa pidempää ja tuuheampaa kuin nartun, mikä onkin huomattavin sukupuolten välinen ulkoinen eroavaisuus. Muunnoksen erityispiirre on punaruskea tai hopeanharmaa turkki, jossa karvankärjet ovat mustat. Tämä väritys tunnetaan nimellä hiilikko (charbonné) ja vastaa joidenkin muiden rotujen seesamia, soopelia tai riistanväriä eli agoutia. Punahiilikko on värityksistä hopeahiilikkoa toivotumpi. Jokin verran esiintyy myös hiilikoita, joiden pohjaväritys on hiekanvaalea eli fawn, mutta tätä pidetään erittäin epätoivottuna ominaisuutena. Koiran maskin tulisi olla aina musta ja ulottua kirsun päästä otsaan asti.
-
Punahiilikko -
Hopeahiilikko
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Belgianpaimenkoirat ovat vilkkaita ja aktiivisia. Ne tarkkailevat jatkuvasti mitä niiden ympärillä tapahtuu ja puolustavat tarvittaessa isäntäänsä. Ne suhtautuvat vieraisiin tyypillisesti epäluuloisesti synnynnäisen vahtiviettinsä vuoksi. Niissä esiintyy kuitenkin myös heikkohermoisuutta, pehmeyttä sekä paukkuarkuutta.
Rodunomaisesta herkyydestä huolimatta belgianpaimenkoiria käytetään nykyisin monipuolisesti eri palvelukoiralajeissa. Erityisesti hyvin rotu on menestynyt haku- ja yleiskokeessa sekä pelastuskoirakokeessa. [4]
Nykyisin tervueren on saavuttanut hyviä tuloksia muun muassa agility-kilpailuissa ja se sopii sekä harrastus- että näyttelykoiraksi. Se on aktiivisuudestaan huolimatta nykyisin suositumpi näyttely- kuin käyttökoirana, ja runsaan, kauniin karvapeitteensä ansiosta pärjääkin usein paimenkoirien ryhmäkehässä hyvin groenendaelin ohella.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Belgianpaimenkoirat ovat alkujaan lammaskoiria. Tervueren-muunnos on saanut nimensä Tervurenin kylästä, joka sijaitsee Flanderin Brabantissa lähellä Brysseliä.[3] Siellä asui kuuluisa kasvattaja herra Corbeel, joka risteytti mustia ja hiekanvärisiä (fawn) koiria keskenään 1900-luvun alkupuolella.[2] Kaikki belgianpaimenkoiran eri muunnokset yhdistettiin vuonna 1892 virallisesti samaan rotuun kuuluviksi, mutta alussa tervueren ja groenendael luokiteltiin samaksi muunnokseksi nimeltä pitkäkarvainen belgianpaimenkoira. Vielä nykyisinkin groenendael-pentueisiin saattaa syntyä puna- tai hopeahiilikon värisiä pentuja, jotka rekisteröidään värityksen perusteella tervuereneiksi. Samoin tervueren-pentueisiin syntyy toisinaan mustia pentuja, joiden kohdalla menetellään päinvastaisesti.
Terveystilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rodulla on havaittu perinnöllisiä silmäsairauksia, kaihia ja verkkokalvonrappeumaa. Epilepsiasta puhutaan paljon, mutta on tieteellisesti todistettu että sitä ei esiinny yhtään sen enempää kuin muillakaan roduilla.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997.
- Belgianpaimenkoirien rotumääritelmä
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Belgianpaimenkoira, tervueren. Koiranet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 6.7.2019.
- ↑ a b Belgian Tervuren. American Kennel Club. Haettu 6.2.2019.
- ↑ a b Muunnokset (Arkistoitu – Internet Archive) Finbelge
- ↑ Suomen Palvelukoiraliitto palveluskoiraliitto.fi. Viitattu 20.9.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Belgianpaimenkoirien rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
- Finbelge – Suomen Belgianpaimenkoirayhdistys ry.
- Käyttöbelgi.info – Käyttölinjaisten belgianpaimenkoirien info ja tietokanta