Oulun–Pohjois-Karjalan virtauskieleke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Oulun–Pohjois-Karjalan virtauskieleke [1] tai myös Oulun virtauskieleke ja Pohjois-Karjalan virtauskieleke [2] (engl. Oulu/North Karelian ice lobe) on viime jääkauden loppuvaiheessa Fennoskandian mannerjäätikköön kuulunut ja Perämeren suunnalta itään ja kaakkoon päin itäiseen Suomeen ja Venäjän-Karjalaan virrannut jäätikkövirran laajentuma.[2]

Jäätikkövirta ja virtauskieleke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime jääkaudella Fennoskandian mannerjäätikkö on ainakin kahdesti suurentunut pinta-alaltaan moninkertaiseksi. Tällaisien ilmastokausien aikana on mannerjäätikkö peittänyt Suomen kokonaan. Viimeinen jäätiköityminen noin 25 000 vuotta sitten, kun Skandien vuoristosta laajenemaan alkanut jäätikön reuna ylitti ensin Suomen länsirajan ja Pohjanlahden, ja sitten noin 22 000 vuotta sitten Suomen itärajan ja etelässä Suomenlahden. Pohjois-Karjalan virtauskieleke työntyi itään päin yhdessä pohjoisessa virranneen Vienanmeren virtauskielekkeen ja eteläpuolisen Järvi-Suomen virtauskielekkeen kanssa. Mannerjäätikön leviämisvaiheessa jääkauden lopulla jäätikkö saavutti LGM-vaiheissaan kaukaisimmat reunansa eri paikoissa hieman eri aikoihin. Karjalan virtauskieleke (engl. Karelian Ice Lobe), joka ylitettyään Laatokan on kiertänyt etelästä Peipsijärven ja on yltänyt Valko-Venäjän pohjoisosiin asti muodostaen itsekin osan mannerjäätikön LGM-vaiheen reunaa. Tämä kieleke on ollut jatke sellaiselle jäätikkövirralle, josta jakautui sulamisen aikana, eli Salpausselkien muodostumisaikana, kaksi vierekkäistä kielekettä: Järvi-Suomen virtauskieleke ja Pohjois-Karjalan virtauskieleke.[1][2][3]

Jääkauden kylmyyskauden taittuessa, mannerjäätikkö alkoi kauttaaltaan sulaa ja sen reuna perääntyi eniten juuri Venäjän-Karjalassa ja sitten Suomessa. Reuna oli saavuttanut Vienanmeren nykyiset lounaisrannikot, jossa kohtasivat aktiivisempi Vienanmereen johtanut jäätikkövirta ja Pohjois-Karjalasta tullut passiivisempi jäätikkövirta. Kun Vienanmeren virtauskieleke pysähtyi noin 12 500–12 300 vuotta sitten, kerrostui sen eteen Rukajärven reunamuodostuman itäinen osa. Pohjois-Karjalan kielekkeen pohjoisosa jäi sen länsipuolelle, mutta pääsi myöhemmin etenemään kiinni tämän synnyttämään reunamuodostumaan asti. Kun Pohjois-Karjalan kieleke pysähtyi 11 790–11 590 vuotta sitten ja kerrosti eteensä Rukajärven muodostuman läntisen osan, oli Vienanmeren kielekkeen reuna jo perääntynyt pohjoisemmaksi. Rukajärven reunamuodostuman läntinen osa ulottui Suomessa Joensuuhun asti, jossa sitä kutsutaan Koitereen reunamuodostumaksi. Mannerjäätikön reunan eteen paisui noin 12 300 vuotta sitten vuotta sitten Vienanmeren jäätikköjärvi (engl. White Sea Basin ice lake), joka lyhytikäisenä alkoi tyhjentyä hitaasti Vienankurkun kautta valtamereen noin 200 vuotta myöhemmin [4]. Nuoremmalla dryaskaudella Kaakkois-Suomeen alkoi muodostua Salpausselät ja pian tämän jälkeen synnytti sama kehitys uusia muodostumia Pohjois-Karjalaan ja Venäjän-Karjalaan. Seuraava reunamuodostuma oli Kalevalan reunamuodostuma, joka syntyi 100 vuoden aikana noin 11 400–11 200 vuotta sitten [1][5]. Muodostuman pohjoisosien rantoja huuhtoi vielä samainen Vienanmeren jäätikköjärvi. Kalevalan muodostuman lounainen osa tunnetaan Suomessa Pielisjärven reunamuodostuman nimellä.[1][2]

Kalevalan reunamuodostuman pituus on Rukajärven reunamuodostumaa pitempi. On esitetty, että kielekkeen pohjoisosa on saattanut muodostua koilliseen päin Kuittijärven osakielekkeen työntämänä sen jälkeen, kun Vienanmeren virtauskielekkeen Äänisen osajäätikkövirta (engl. Onega sub-stream) oli ensin perääntynyt voimakkaasti. Perääntymisen syy on voinut olla Vienanmeren jäätikköjärvi, johon myös Kuittijärven osakieleke sukelsi.[5]

Mannerjäätikön sulaessa, ja sen reunan perääntyessä Pohjois-Karjalasta länteen päin, kielekkeestä käytetty nimeä Oulun virtauskieleke. Alue, jossa jäätikkövirta on noussut Suomen rannikolle, sijaitsee Perämerellä Oulun ympäristössä ja se muodostaa siellä noin 100 kilometrin [6] pituisen rannikkokaistaleen. Jäätikkökieleke on Oulunjärvellä leventynyt kymmeniä kilometriä lisää ja tämän jälkeen kieleke on kasvattanut viuhkamaisen kielekkeen leveyttä lisää. Kielekealueen leveys on itärajalla noin 300 kilometriä [6]. Laserkeilauksella tämän alueen morenimuodostumista on jäätikkövirrasta erottunut kuusi nopeampaa osavirtausta. Virtauksien reitit on jäljitetty aina Perämereltä Venäjän puolelle asti. Näiden nopeudeksi on arvioitu noin 400 metriä vuodessa.[2]

Suomen mannerjäätikkö on ohenunut sulamisen vuoksi ja se sulikin nopeasti pois. On arvioitu, että jäätikkö on hävinnyt Suomen Lapista noin 10 200 vuotta sitten ja että tämän jäätikön osalta se tapahtui korkeintaan 100 vuotta aikaisemmin.[7]

Geologisia muodostumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtauskielekkeiden väliin muodostuu joskus huomattaviakin saumamuodostumia. Pohjoisen Kuusamon–Vienanmeren virtauskielekkeen puolella kasautui sauma-alueelle suuri muodostuma, joka seuraa linjaa PudasjärviTaivalkoskiHossa–Kalevala (Uhtua). Saumamuodostuman luotispuolella sijaitsi suuri virtaamaton jäätikköalue, joka sijaitsee Ranuan ympäristössä (engl. Ranua interlobate area). Eteläisen Järvi-Suomen virtauskielekkeen välissä sijaitsi laaja kielekkeiden välinen alue (Keski-Pohjanmaan kolmio, engl. Middel Bothnia triangle [8]). Se alkoi Perämeren rannikolta ja jatkui linjalla Vihanti, Piippola, Pyhäntä, Vieremä, Iisalmi ja Siilinjärvi. Alueen leveydestä ei ole tässä tietoa. Vasta Siilinjärveltä alkoi sitten saumamuodostuma, joka kulki linjalla Siilinjärvi–OutokumpuYlämylly. Saumamuodostuma yhtyi Kontiolahdella Jaamankankaaseen, joka on osa Pielisjärven reunamuodostumaa eli Kalevalan reunamuodostuman eteläineen osaan.[2][9]

Jäätikkövirrasta Suomen alueelle syntyneitä moreenimuodostumia ja muita muodostumia esiintyy 57 000 neliökilometrin suuruisella alueella. Ne ovat syntyneet pääosin 13 000–10 000 vuotta sitten. Sen alueella sijaitsevia muodotumia on mainittu luettelomaisesti.[2]

Lähellä Perämeren rannikkoa Oulun eteläpuolella sijaitsee Ruukin drumliinikenttä, jonka alueella sijaitsevat Ruukki, Liminka ja Rantsila. Ruukin alueen drumliinit ovat pieniä ja matalina ne ovat yleensä alle 10 metriä korkeita. Niiden asennot ovat luode-kaakko-suuntaisia. Kenttä syntyi samaan aikaan kuin Kalevalan reunamuodostuma. Oulun drumliinikenttä sijaitsee Oulun pohjoispuolella ja se ulottuu Haukiputaalta Oulunjärvelle saakka. Kentän drumliinit ovat luode-kaakko-suuntaisia ja alle 15 metrin korkuisia selänteitä. Ne sijaitsevat hajallaan pieninä ryhminä ja nämäkin syntyivät samanaikaisesti Kalevalan reunamuodostuman kanssa. SuomussalmenHyrynsalmen drumliinikenttä sijaitsee Suomessa Kainuun keski- ja itäosissa ja se ulottuu katkonaisena vielä Venäjällä Nuokkijärveltä Kuittijärvelle saakka. Kentän drumliinien koko vaihtelee eri osissa ja pienempiä ne ovat jäätikön voimakkaamman virtauksen alueella. Ne ovat syntyneet jäätiköitymisen loppuvaiheessa ja siksi niiden suuntaus on riippuvainen jäätikön virtauksen suunnasta. Drumliinien suuntaus vaihteleekin länsi-itä-suunnasta luode-kaakko-suuntaan, mutta viimeisien jäätiköiden virtaus on ollut lounais-koillis-suuntainen. Sonkajärven–Outokummun drumliinikenttä ulottuu Kainuun ja Pohjois-Savon maakuntien rajalta Pohjois-Karjalan länsiosaan. Alueella on runsaasti vaaroja, jotka eristävät drumliinit pienemmiksi parviksi. Ne ovat luode-kaakko-suuntautuneita ja hyvin muodostuneita. Muoto on yleensä pitkä ja kapea, mutta Outokummun lähellä ne ovat leveitä ja soikeita. Ilomantsin drumliinikenttä sijoittuu Ilomantsin itäosaan reunamuodostumien länsipuolelle ja jatkuu Venäjällä Korpiselän, Loimolan ja Pitkärannan maastoihin. Tämä kenttä on syntynyt Salpausselkien muodostumisen aikoihin.[10]

Oulun kumpumoreenikenttä sijaitsee Oulun koillispuolella ja se ulottuu Haukiputaalta Utajärvelle. Kenttä sisältää juomumoreenimaisia selänteitä, joiden suuntaus on lounas-koillisen-suuntainen. Kentän itäosassa on suuntaamattomia kumpumoreeneja. RaahenPyhännän kumpumoreenikenttä suuntautuu Perämeren rannikolta sisämaahan päin. Se on 110 kilometriä pitkä ja 20 kilometriä leveä. Se sisältää Rogen-moreeneja, joiden suuntaus on kohtisuorassa länsiluoteesta itäkaakkoon virrannutta jäätikön liikettä vastaan. PuolanganVaalan kumpumoreenikenttä sijaitsee Kainuun maakunnan länsiosassa. Se koostuu paikalleen sulaneen jäätikön kumpumoreeneista ja länsiosassa sijaitsevista juomumoreeneista. Suomussalmen kumpumoreenikenttä on Kainuun pohjoisosassa. Sen kumpumoreenit ovat monen muotoisia sisältäen kumpuja, juomuja ja rengasmaisia muodostumia. KiuruvedenNilsiän kumpumoreenikenttä on Pohjois-Savon maakunnan keski- ja pohjoisosassa. Sen erikoisuus on savipitoiset ja kivettömät moreenikummut ja sen Ruunin osakentällä olevat suuret kummut. Nurmeksen kumpumoreenikenttä sijaitsee Pohjois-Karjalan ja Kainuun maakuntien rajalla. Se on syntynyt paikalleen sulaneen jäätikön kohdalle. Kuhmon kumpumoreenikenttä on pieni ja sisältää kivisestä moreeniaineksesta muodostuneita kumpuja. Ilomantsin laaja ja hajanainen kumpumoreenikenttä sijaitsee Pohjois-Karjalan itäosassa ja se syntyi Salpausselkien kanssa samaan aikaan kerrostuneiden reunamuodostumien kanssa. Sen moreenikummut ovat keskenään erilaisia ja ovat muodostuneet paikoilleen pysähtyneen jäätikön sulaessa.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mäkinen, Kalevi & Palmu, Jukka-Pekka & Teeriaho, Jari & Rönty, Hannu & Rauhaniemi, Tom & Jarva, Jaana: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. (Suomen Ympäristö 14/2007). Helsinki: Ympäristöministeriö, 2007. ISSN: 1796-1637. ISBN 978-952-11-2662-8. Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Rainio, Heikki & Johansson, Peter: ”12. Jäätikkö sulaa”, Jääkaudet, s. 69–77. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  2. a b c d e f g Nikarmaa, Tiina & Lunkka, Juha Pekka & Putkinen, Niko: Factors affecting the dynamics of the North Karelian/ Oulu Ice Lobe, Central Finland, during the last deglaciation – a LiDAR and DEM interpretation of subglacial lineation patterns. Bulletin of the Geological Society of Finland, 2017, 89. vsk, nro 2, s. 100–120. doi:10.17741/bgsf/89.2.003. ISSN 1799-4632. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 11.9.2021. (englanniksi)
  3. Kalm, Volli: ”Ice Flow Pattern and Extent of the Last Scandinavian Ice Sheet Southeast of the Baltic Sea”, Extent and Timing of the Weichelian Glasiation Southeast of the Baltic Sea, s. 22–23. Tarto, Viro: Tarton yliopisto, 2009. ISBN 978–9949–19–218–2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 21.9.2021). (englanniksi)
  4. Putkinen, Niko: Late Weichselian deglaciation chronology and palaeoenvironments in northern Karelia, NW Russia (PDF) (väitöskirja geologiassa) 2011. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 14.9.2021. (englanniksi)
  5. a b Putkinen, Niko & Lunkka, Juha-Pekka: Ice stream behaviour and deglaciation of the Scandinavian Ice Sheet in the Kuittijärvi area, Russian Karelia. Bulletin of Geological Society of Finland, 2008, nro 80, s. 19–37. Helsinki: Geologinen tutkimuskeskus. doi:10.17741/bgsf/80.1.002. ISSN 1799-4632. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 12.9.2021. (englanniksi)
  6. a b Kainuu Oulunjärven seudulla (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.9.2021.
  7. Stroeven, Arjen P. & al.: Deglaciation of Fennoscandia. (kartta s. 105) Quaternary Science Reviews, 2016, nro 147, s. 91–121. Elsevier Ltd.. doi:10.1016/j.quascirev.2015.09.016. ISSN 0277-3791. (englanniksi)
  8. Punkari, Mikko: The ice lobes of the Scandinavian ice sheet during the deglaciation in Finland.. (karttakuva) Boreas, 1980, nro 9, s. 307–310. Oslo: ISSN 0300-9483. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 12.9.2021. (englanniksi)
  9. Punkari, Mikko: Glasial Geomorphology and Dynamics in the Eastern Parts of the Baltic Shield Interpreted Using Landsat Imagery (PDF) (paperi, jossa karttoja) 1982. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 12.9.2021. (englanniksi)
  10. Mäkinen, Kalevi & a.: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat (drumliinikentät), 2007, s. 31–35
  11. Mäkinen, Kalevi & a.: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat (kumpumoreenikentät), 2007, s. 41–46

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]