Koitereen reunamuodostuma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Koitereen reunamuodostuma [1] on viime jääkauden loppuvaiheessa nuoremmalla Dryas-kaudella noin 11 790–11 590 vuotta sitten syntynyt reunamuodostuma, joka sijaitsee Suomessa Pohjois-Karjalassa, Joensuun Kiihtelysvaarassa ja Ilomantsissa. Se on lounais-koillis-suuntainen ja on noin 90 kilometriä pitkä, mutta se muodostaa osan pitemmästä reunamuodostumasta, joka sijaitsee Suomessa ja Venäjällä [2][3]. Suomessa olevaa osaa kutsutaan Koitereen reunamuodostumaksi ja Venäjällä olevaa Rukajärven reunamuodostuman läntiseksi osaksi [4]. Koitereen reunamuodostuma ajoitetaan samanikäiseksi Toisen Salpausselän kanssa [5]. Kun edelliset kerrostuivat Pohjois-Karjalan virtauskielekkeen eteen, kerrostui Toinen Salpausselkä Järvi-Suomen virtauskielekkeen ja Itämeren virtauskielekkeen eteen.[6][7]

Muodostumisteoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ensimmäisen Salpausselän muodostumisteoria

Koitereen reunamuodostuman muodostumisteoria on samantapainen kuin Ensimmäisellä Salpausselällä. Jotkin tapahtumat ovat kuitenkin erilaisia ja niitä esitellään alla.

Ilmaston kylmeneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkauden lopussa ilmaston lämpeneminen katkesi äkilliseen viilenemiseen, kun keskilämpötilat laskivat 10–11 °C. Tätä nuorimmaksi Dryas-kaudeksi kutsuttua vaihetta kesti noin tuhat vuotta. Ensimmäinen Salpausselkä muodostui Dryas-kauden ensimmäisinä vuosisatoina. Dryas-kaudella oli välillä hieman lämpimämpää, ja silloin jäätikön reuna perääntyi 250 vuodessa hitaasti noin 15–25 kilometriä. Sitten ilmasto viileni taas ja jäätikön reuna pysähtyi kahdeksi sadaksi vuodeksi laajoilla alueilla lähes paikoilleen noin 11 790–11 590 vuotta sitten. Tämä aikana muodostuivat Suomessa Toisen Salpausselän reunamuodostumat ja Koitereen reunamuodostuma. Myös muissa Pohjoismaissa ja Venäjällä on samanaikaisia muodostumia lukuisissa kohteissa.[5][8]

Muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koitereen reunamuodostuma syntyi Pohjois-Karjalan virtauskielekkeen eteen suureksi osaksi Baltian jääjärven vedenpinnan yläpuolelle. Sekä Ensimmäinen että Toinen Salpausselkä näyttävät päättyvän samasta kohtaa, mistä Koitereen reunamuodostuma alkaa. Koitereen reunamuodostuma ajoitetaan kuitenkin lähempänä Toisen Salpausselän syntyä, sillä Tuupovaaran reunamuodostuman synty liitetään lähemmäksi Ensimmäistä Salpausselän syntyä. Muodostumat ovat sekä reunamoreeneja että reunamuodostumia. Kuivalle maalle syntyneet reunamoreenit ovat matalia moreenivalleja, jotka ovat muodostuneet monella eri tavalla. Osa moreenista on puskumoreenia, joka on jäätikön edellään työntämää pohjamoreenia. Sen päälle on voinut kasaantua pintamoreenia, joka on esimerkiksi valunut puskumoreenin päälle valunutta liukumoreenia. Koitereen muodostuman edessä lainehtivat myös pieniä jääjärviä, jonne kerrostui reunamuodostumia. Nämä voivat olla useiden kymmenien metrien korkuiset ja satojen metrien levyisiä. Selkäkankaan reunatasanne muodostui Ilomantsin jääjärveen 177 metrin [9] korkeuteen mpy.[8][7]

Merkittäviä kohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavia merkittäviä kohteita on ilmoitettu kuuluvaksi Koitereen reunamuodostumaan: [10]

  • Mäkräsärkkä [7]
  • Selkäkankaan ja Palokankaan reunatasanne [7]
  • Aittovaaran muodostuma [8]
  • Lylykosken reunamoreeniparvi [11]
  • Hattujärven muodostuma [7][8][9]
  • Koivusuo–Kaitasärkkä [7]
  • Tasainenkangas [3]

Taajamia ja liikenneyhteyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koitereen reunamuodostumalla sijaitsevia taajamia tai kyliä ovat Kiihtelysvaara (Joensuu), Ratilanvaara, Huhus ja Tiittalanvaara (Ilomantsi).[2][3]

Reunamuodostumaa seuraa vain muutama pikkutie. Kantatieltä 74 haarautuu Löytöjärvellä yhdystie 15736, joka seuraa Mäkräsärkää sitä sen eteläpuolella. Aittovaaralla sen tienumero muuttuu yhdystieksi 15738 ja samalla se kiipeää lyhyeksi matkaa Aittovaaran reunatasanteelle. Selkienpuron ylitettyään alkaa yhdystie 15760 seurata reunamuodostumaa Ratilanvaaraan ja jatkaa edelleen yhdystienä 5200 Selkäkankaalle Huhukseen ja edelleen yhdystienä 5201 Huhuksesta Selkäkankaalta Palokankaan kautta yhdystielle 5221. Pienen Ahvenjärvenkankaalta jatkaa pikkutie itään päin ja se ylittää Isopalonkankaan, kiertää etelässä Hattujärven, mutta poistuu lopulta Hattuvaaran. Hattuvaaran läpi kulkee seututie 522, josta haarautuu Pampalon kaivokselta pikkutie itä-koilliseen. Se seuraa selännettä lopulta koilliseen Praasniekantienä Tasainenkankalle ja siellä Tikanvirran rantaan asti. Valtakunnanraja näkyy joen toisella puolella.[2][3]

Koitereen reunamuodostumien reunatasanteita ei ole hyödynnetty lentokenttinä.[2][3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koitereen reunamuodostumat huomattiin jo 1890, kun Wilhelm Ramsay ulotti Salpausselkien kartoituksen niiden itäisiin osiin asti. Kun Suomeen perustettiin geologinen tutkimuslaitos, tuli ajankohtaiseksi kartoittaa reunamuodostumien sijainti Venäjän Karjalassa. Sederholmin ideoimana alkoi Johan Rosberg tehdä tätä työtä. Työ alkoi valmistua vuosituhannen vaihteessa. Koitereen muodostumat liitettiin aluksi Ensimmäiseen Salpausselän syntymiseen, mutta myöhemmin ne liitettiinkin Toisen Salpausselän syntyaikaan. Suomen itsenäistyttyä katkesivat Karjalan muodostumien tutkimukset eikä niihin kiinnitetty huomiota pitkään aikaan. Vasta, kun Esa Hyyppä esitti 1936 Baltian jääjärven ulottuneen Kuusamoon asti, alkoi kiinnostus Venäjän Karjalan ja Itä-Suomen reunamuodostumiin uudelleen. Koitereen reunamuodostumat jäivät vähäisinä muodostumina kuitenkin vaille suurempaa huomiota ja niitä alkoi tutkia Heikki Rainio 1980-luvulla. Muodostuman nimi on hänen ehdottamansa [1]. Pohjois-Karjalan virtauskielekkeen vaiheita on tutkinut 1980-luvulla moni tutkija. Uudet tulokset puoltavat ajatusta kiinnittää Koitereen muodostumisajan lähelle Toisen Salpausselän muodostumisaikaa. Myös neuvostoliittolaiset tutkijat katsovat Koitereen muodostuman olevat jatkumoa Rukajärven muodostumalle.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita suomalaisia reunamuodostumia [8][5]:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Rainio, Heikki: Pohjois-Karjalan Salpausselkien aikaiset reunamuodostumajaksot tarvitsevat nimet (PDF) 1985. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos. Viitattu 9.8.2021.
  2. ↑ a b c d Kiihtelysvaara, Joensuu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.8.2021.
  3. ↑ a b c d e Tasainenkangas, Ilomantsi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.8.2021.
  4. ↑ Nenonen, Jari & Portaankorva, Anne: NEED-hankealueen geologiaa (PDF) 2007–2013. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 7.8.2021.
  5. ↑ a b c Rainio, Heikki & Johansson, Peter: ”12. Jäätikkö sulaa”, Jääkaudet, s. 69–77. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  6. ↑ Putkinen, Niko: Late Weichselian deglaciation chronology and palaeoenvironments in northern Karelia, NW Russia (PDF) (väitöskirja geologiassa) 2011. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g Rainio, Heikki & Saarnisto, Matti: Eastern Fennoscandian Younger Dryas End Moraines (PDF) Opas 32. 1991. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e Rainio, Heikki: ”13. Mahtavat Salpausselät”, Jääkaudet, s. 87–101. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  9. ↑ a b Valkama, Jorma: Retkiselostus – maaperäkartoituspäivät Pohjois-Karjalassa v. 2002 ja Lapissa v. 2005 (PDF) (sivut 8, 14) 2005. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos. Viitattu 9.8.2021.
  10. ↑ Rainio, Heikki: Tuupovaaran reunamuodostuma – Salpausselkien ikäinen reunamuodostumajakso Pohjois-Karjalassa Itä-Suomessa (PDF) 1982. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos. Viitattu 5.8.2021.
  11. ↑ Lylykosken reunamoreeniparvi (PDF) (MOR-Y08-071) Espoo: Geologinen tutkimuskeskus. Viitattu 9.8.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rainio, Heikki: Late Weichselian End Moraines And Deglasiation In Eastern And Central Finland. Synopsis. Helsinki: Geologinen tutkimuskeskus, 1996. ISBN 951-690-628-1. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 10.8.2021). (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Koitereen_reunamuodostuma&oldid=20768189”