Kalevalan reunamuodostuma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kalevalan reunamuodostuma (myös Kuittijärven reunamuodostuma [1]) on Venäjän puolella sijaitseva reunamuodostuma, jonka Suomen puolella sijaitseva jatke on Pielisjärven reunamuodostuma [2]. Se kerrostui noin 11 200–11 300 vuotta sitten [3] tai 11 400–11 300 vuotta sitten Fennoskandian jäätikön Pohjois-Karjalan virtauskielekkeen eteen.[4][5]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevalan reunamuodostuma on suoraa jatkumoa Suomen puolella alkavalle Pielisjärven reunamuodostumalle. Se alkaa Jaamankankaalta ja kulkee Uimaharjun kautta Venäjän rajalle lounas-koillis-suuntaisena. Rajan takana se jatkaa kaarten pohjois-etelä-suuntaiseksi päätyen Uhtuaan (eli Kalevalan). Reunamuodostuma seuraa summittaista reittiä, joka käy alkaa Suomen rajalta, kulkee Tikshozeron järven kautta, kiertää ensin Lieksajärven ja sitten Nuokkijärven niiden itäpuolelta, kiertää itäpuolelta Ala-Kuittijärven ja kääntyy Keski-Kuittijärven pohjoispuolelle päättyen Uhtuan pohjoispuolella. Sen kokonaispituus Pielisjärven muodostuman kanssa on noin 400 kilometriä ja ilman sitä se on 300 kilometriä pitkä. Reunamuodostuma on kohtuullisen hyvin kartoitettu.[4][6]

Muodostumisteoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevalan reunamuodostuma seuraa maastossa Rukajärven reunamuodostuman läntistä osaa noin 30 kilometrin etäisyydeltä. Tämän vuoksi on päätelty, että molemmat reunamuodostumat ovat kerrostuneet Pohjois-Karjalan virtauskielekkeen eteen, mutta eri aikoina. Sen tärkein ajoitusyritys pohjautuu Ala-Kuittijärven ja Keski-Kuittijärven sedimenttien lustosavikronologiaan. Niiden mukaan mannerjäätikön reuna olisi perääntynyt Kuittijärven järvialtaasta noin 11 250 vuotta sitten. Koska Ala-Kuittijärven itäosa sijaitsee 30 kilometriä reunamuodostuman takana ja koska jäätikön reuna perääntyi tuona aikana 300–400 metriä vuodessa, on Kalevalan reunamuodostuman iäksi ehdotettu 11 400–11 300 vuotta [5].[4]

Kalevalan reunamuodostuma on esitetty olevan Pielisjärven reunamuodostuman, ja samalla myös Kolmannen Salpausselän, ikäinen. Kalevalan reunamuodostuman iäksi on aikaisemmin esitetty 11 800–11 600 vuotta, mikä on ollut yleisesti hyväksytty ajoitus.[4]

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heikkinen, Olavi & Tikkanen, Matti: Drumlins and flutings in Finland: their relationships to ice movement and to each other. Sedimentary Geology, 1988, nro 62, s. 349–355. Amsterdam: Elsevier Svcience Publishers. ISSN 0037-0738. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 12.9.2021. (englanniksi)
  2. Nikarmaa, Tiina & Lunkka, Juha Pekka & Putkinen, Niko: Factors affecting the dynamics of the North Karelian/ Oulu Ice Lobe, Central Finland, during the last deglaciation – a LiDAR and DEM interpretation of subglacial lineation patterns. Bulletin of the Geological Society of Finland, 2017, 89. vsk, nro 2, s. 100–120. doi:10.17741/bgsf/89.2.003. ISSN 1799-4632. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 13.9.2021. (englanniksi)
  3. Putkinen, Niko & Lunkka, Juha-Pekka: Ice stream behaviour and deglaciation of the Scandinavian Ice Sheet in the Kuittijärvi area, Russian Karelia. Bulletin of Geological Society of Finland, 2008, nro 80, s. 19–37. Helsinki: Geologinen tutkimuskeskus. doi:10.17741/bgsf/80.1.002. ISSN 1799-4632. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 14.9.2021. (englanniksi)
  4. a b c d Putkinen, Niko: Late Weichselian deglaciation chronology and palaeoenvironments in northern Karelia, NW Russia (PDF) (väitöskirja geologiassa) 2011. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 18.8.2021. (englanniksi)
  5. a b Stroeven, Arjen P. & al.: Deglaciation of Fennoscandia. Quaternary Science Reviews, 2016, nro 147, s. 91–121. Elsevier Ltd.. doi:10.1016/j.quascirev.2015.09.016. ISSN 0277-3791. (englanniksi)
  6. Kalevalan reunamuodostuman keskikohta, GeoMixer-karttapalvelu, kosmosnimki.ru, viitattu 18.8.2021