Kolmas Salpausselkä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kolme Salpausselkää ja Sisä-Suomen reunamuodostuma (Jyväskylä).
Kolmannen Salpausselän reunamuodostumaa Kiikalannummella Hyyppärän harjualueen Natura 2000 -alueella Somerniemellä Somerolla.
Kivistä päätemoreeniä Hyyppärän harjualueen Natura 2000 -alueella Kiikalannummella Kolmannella Salpausselällä Somerniemen Kaskiston Väärijärven pohjoispuolella.

Kolmas Salpausselkä, eli III Salpausselkä tai myös Salpausselkä III (lyh. SS III), on viime jääkauden loppuvaiheessa noin 11 400–11 300 vuotta sitten preboreaalisella kaudella syntynyt Salpausselkiin kuuluva läntisin reunamuodostuma [1]. Salpausselkiä on olemassa kaksi tätä suurempaakin, jotka muodostuivat hieman aikaisemmin ja ne sijaitsevat tästä etelämpänä ja kaukana idässä. Kaksi muuta Salpausselkää ovat noin 600 kilometriä pitkiä, mutta Kolmas Salpausselkä on vain noin 200 kilometriä pitkä. Se on erillisten reunamoreenien ja muutaman reunatasanteen muodostamien reunamuodostumien ketju, joka alkaa Suomenlahden rannasta Kemiönsaaresta ja päättyy koillisessa Padasjoella. Myös Pohjoismaissa ja Venäjällä esiintyy samanaikaisia reunamuodostumia.[2][1][3]

Taajamia ja liikenneyhteyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannella Salpausselällä sijaitsevia taajamia tai kyliä ovat esimerkiksi Kärra, Muurla, Härjänlahti (Somerniemi), Räyskälä, Parola (Hattula) ja Hämeenkoski.[4][5]

Kolmatta Salpausselkää on toisinaan hyödynnetty vanhojen teiden rakentamisessa. Esimerkki sellaisesta on Hämeen Härkätie [6]. Dragsfjärdin niemimaan poikki kulkee yhdystie 12049, joka muuttuu yhdystieksi 1830 siirtyessään Kärrassa Kemiönsaarelle. Salon puolella tiet käyttävät reunamoreeneja hyväkseen lyhyesti Joutnassa ja Tuohitunnummella Tuohitussa. Salpausselän reunamoreenit ovat koillissuunnassa vaatimattomia. Vasta Kappelinkulmalla on Oikianummen laaja reunatasanne kelvannut lentokentän ja yhdystien 12227 pohjaksi. Pernunnummella reunamuodostumia seuraa yhdystie 2824 ja 2831. Kolmannen Salpausselän reunamuodostumilla sijaitsee kaksi lentokenttää: Kiikalan lentokenttä ja Räyskälän lentokenttä. Rautateitä ei reunamuodostumilla kulje.[4][5]

Merkittäviä kohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen Salpausselän reunamuodostumat sijaitsevat linjalla, joka alkaa Kemiönsaarelta, kulkee katkeillen Muurlan, Kiikalan, Somerniemen, Liesjärven, Räyskälän ja Renkon kautta Hattulan ja Hämeenlinnan rajalle. Salpausselkä näkyy maastossa enimmäkseen reunamoreenina, mutta joillakin osuuksilla on reunamoreenin itäpuolelle kasautunut runsaasti lajittunutta maa-ainesta.[1] Reunamuodostuma jatkuu myös merenpohjalla, josta sen korkeimmat kohdat kurkistavat vedenpinnalle saarina [5]. Kolmannen Salpausselän kohteita ovat esimerkiksi:

Muodostumisteoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen Salpausselän muodostumisteoria on samantapainen kuin Ensimmäisellä Salpausselällä. Jotkin tapahtumat ovat kuitenkin erilaisia ja niitä esitellään alla.[1][3]

Ilmaston kylmeneminen ja kaksi aiempaa Salpausselkää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkauden lopussa ilmaston lämpeneminen katkesi yllättävään viilenemiseen, kun keskilämpötilat laskivat 10–11 °C. Tätä viilenemiskautta kutsutaan nuorimmaksi Dryas-kaudeksi ja sen kokonaiskesto oli noin tuhat vuotta. Kaksi ensimmäistä Salpausselkää muodostuivat 12 250–11 590 vuotta sitten. Ne muodostuivat Baltian jääjärven veteen, mutta sitten Keski-Ruotsissa Billingenissä avautui mannerjäätikön patoamalle jääjärvelle uusi lasku-uoma valtamereen. Uusi uoma oli varsin suuri ja se tyhjensi muinaisen Itämeren lyhyessä aikaa. Jääjärven vedenpinta aleni 26–28 metriä, jolloin Salpausselkien ympäristössä paljastui paljon uutta maata. Keski-Ruotsin Billingenissä sijainnut Närkensalmi oli leveä ja sen kautta pääsi Itämeren altaaseen suolaista vettä. Tätä aikaa kutsutaan Itämeren Yoldiameren vaiheeksi, jota oli 11 590–10 800 vuotta sitten. Kolmas Salpausselän muodostuminen käynnistyi 11 400 vuotta sitten ja sitä kesti noin 100 vuotta. Reunamuodostumat syntyivät Yoldiamereen ja mannerjäätikön edustalla, Hämeenlinnan eteläpuolelle ja Salon länsipuolelle, kohosi rivakan maankohoamisen seurauksena uutta saaristoa.[2][1][3]

Muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Animaatio Salpausselän muodostumisesta.

Lounais-Suomessa oli mannerjäätiköllä vain yksi virtauskieleke eli Itämeren virtauskieleke. Sen koillispuolella sijaitsi Näsijärven–Jyväskylän virtauskieleke ja Kaakkois-Suomessa Järvi-Suomen virtauskieleke ja tämän koillispuolella Pohjois-Karjalan virtauskieleke. Kaikki kielekkeet olivat ympyräkaaren muotoiset, koska jäätikön leviäminen maakamaralle aiheutti aina viuhkamaisen muotoisen kielekkeen [20]. Kolmanneksi Salpausseläksi kutsutaan vain Itämeren virtauskielekkeen eteen kasautuneita reunamuodostumia.[2][3]

Kolmannella Salpausselän reunamuodostumat muodostuivat noin 20 kilometrin [21] päähän Toisesta Salapausselästä, joka on tämän kanssa rinnakkain sijaitseva reunamuodostuma. Sen ovat reunamoreenit vaatimattomampia kuin muilla Salpausselillä. Lisäksi moreeniselänteiden jatkuvuus on heikkoa, joten selänteiden korkokuvioiden kulkua on vaikeaa seurata kartoista. Sen sijaan siellä, missä pitkittäisharjujen kohdalla on reunamuodostuman taakse kasautunut lajittunutta maa-ainesta, havaitaan Kolmas Salpausselkä helposti. Näitä reunatasanteita, joita kutsutaan myös sandurideltoiksi, on kuitenkin vain muutamia. Tasapinnan korkeus kertoo Yoldiameren vedenpinnan tason, sillä jäätikköjokien tuoma sora ei voinut sandurilla kasaantua merkittävästi vedenpintaa korkeammalle.[2][3][22]

Kolmas Salpausselän muodostuminen päätti Nuorimman Dryas-kauden ja sen jälkeen alkoi lämpimämpi ilmastojakso 11 350 vuotta sitten (Keuruun deglasiaatio). Sen aikana mannerjäätikön reuna perääntyi noin 300 vuodessa esimerkiksi Padasjoelta Keuruulle.[1][3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita Dryas-kauden suomalaisia reunamuodostumia [3][2]:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Rainio, Heikki & Johansson, Peter: ”12. Jäätikkö sulaa”, Jääkaudet, s. 77–81. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  2. a b c d e Rainio, Heikki & Johansson, Peter: ”12. Jäätikkö sulaa”, Jääkaudet, s. 69–77. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  3. a b c d e f g h Rainio, Heikki: ”13. Mahtavat Salpausselät”, Jääkaudet, s. 87–101. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  4. a b Taajamat, tiet ja ratatiet (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.7.2021.
  5. a b c d e Karhima, Atte & al.: Jäätikön jäljillä Suomessa ja Virossa, 2007, s. 25–26
  6. a b Hämewiki: Salpausselät Kanta-Hämeessä, HämeWiki, Viitattu 23.7.2021
  7. Koskinen, Arttu: Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa, 2018, s. 80
  8. Koskinen, Arttu: Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa, 2018, s. 82
  9. Koskinen, Arttu: Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa, 2018, s. 81
  10. Koskinen, Arttu: Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa, 2018, s. 67
  11. a b Koskinen, Arttu: Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa, 2018, s. 63
  12. Koskinen, Arttu: Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa, 2018, s. 64
  13. Koskinen, Arttu: Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa, 2018, s. 71
  14. Koskinen, Arttu: Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa, 2018, s. 48
  15. Koskinen, Arttu: Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa, 2018, s. 55
  16. Koskinen, Arttu: Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa, 2018, s. 43
  17. Koskinen, Arttu: Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa, 2018, s. 39
  18. Koskinen, Arttu: Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa, 2018, s. 37
  19. Koskinen, Arttu: Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa, 2018, s. 56–57
  20. Karhima, Atte & al.: Jäätikön jäljillä Suomessa ja Virossa, 2007, s. 8
  21. Karhima, Atte & al.: Jäätikön jäljillä Suomessa ja Virossa, 2007, s. 18
  22. Rainio, Heikki & Johansson, Peter: ”11. Muinais-Itämeri”, Jääkaudet, s. 63–68. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]