Brands Hatch
| Brands Hatch Circuit | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Sijainti | Kent, Englanti |
| Suurimmat tapahtumat | DTM, F3, A1GP, WTCC, BTCC, British Superbike Championship |
| Grand Prix -rata | |
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Radan pituus | 3,703 km |
| Mutkia | 9 |
| Rataennätys |
1.09,593 (Nigel Mansell, 1986, F1) |
| Indy-rata | |
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Radan pituus | 1,929 km |
| Mutkia | 6 |
| Rataennätys |
0:38.032 (Scott Mansell, 2004, EuroBOSS) |
| Formula 1 | |
| Kilpailun pituus | 71–80 kierrosta |
| Ensimmäinen GP | Britannian Grand Prix 1964 |
| Viimeinen GP | Britannian Grand Prix 1986 |
| Grand Prix’itä ajettu | 14 |
| Eniten voittoja | Niki Lauda (3) |
Brands Hatch on moottorirata Kentissä, Englannissa. Ensimmäiset kilpailut radalla ajettiin jo 1920-luvulla. Rata sijaitsee varsin mäkisessä maastossa, mikä erottaa sen muun muassa toisesta tunnetusta brittiradasta, Silverstonesta.[1] Radalla kilpaillaan niin autoilla kuin moottoripyörilläkin. Brands Hatchin on omistanut vuodesta 2004 lähtien entisen F1-kuljettaja Jonathan Palmerin johtama MotorSport Vision.
Formula 1 -kilpailuja Brands Hatchissä ajettiin 1960-luvulta 1980-luvulle,[2] ja sen paluuta on arvuuteltu usein, viimeksi vuosituhannen vaihteessa.[3] Muita tunnettuja radan entisiä tapahtumia ovat Formula Ford Festival ja MM-sarjan ulkopuolinen F1-kilpailu Race of Champions.
Historia
Varhainen historia
Radan aluetta, joka kuului läheiseen Brands Hatch -tilaan, käytettiin alun perin armeijan harjoituspaikkana. Radan taustalla oli Ron Argentin johtama pyöräilijöiden ryhmä, joka pyysi tilan omistajalta lupaa saada käyttää tilaa harjoitteluun. Tilan omistaja hyväksyi ehdotuksen, ja alueesta tuli suosittu ajopaikka pyöräilijöille. Ensimmäinen varsinainen kilpailu ajettiin vuonna 1928, kun pyöräilijät kilpailivat maastojuoksijoita vastaan neljän mailia (6,4 km) pitkällä reitillä. Juoksijat voittivat. [4]
Parin vuoden kuluttua myös moottoripyöräilijät alkoivat käyttää jonkin verran rata-aluetta. Tuolloin sillä ajettiin vastapäivään.[5] Rata toimi 1930-luvulla, mutta toisen maailmansodan aikana siellä säilytettiin armeijan ajoneuvoja, joten aluetta pommitettiin huonoon kuntoon. Vasta sodan jälkeen siitä alkoi muodostua kunnon moottorirata. [4]
Moottorirata muodostuu
Brands Hatch Stadium Ltd. perustettiin vuonna 1947 pyörittämään rataa, ja vuonna 1950 mailin pituinen rata päällystettiin autoille sopivaksi. Formula 3 -autot kilpailivat ensimmäistä kertaa radalla, joka muistutti nykyistä Indy-rataa ilman Druids-mutkaa, huhtikuussa 1950. Vuonna 1953 Universal Motor Racing Club alkoi järjestää Brands Hatchillä kilpa-ajokoulua. Vuosina 1953 ja 1954 rataan lisättiin Druids-mutka ja rataa alettiin kiertää myötäpäivään. [4]
Vuonna 1950- ja 1960-luvun vaihteessa rataa laajennettiin, ja Grand Prix -versio muodostui. Monet mutkat olivat kuitenkin nykyiseen rataan verrattuna melko pyöreitä. 1960-luvun alussa Grovewood Securitiesille, John Webb laitettiin Motor Circuit Developmentsin johtoon pyörittämään rataa. 1970-luvun puolivälissä radan neljättä mutkaa, South Bankia, tiukennettiin ja kaarteen nimeksi muutettiin Surtees autourheilija John Surteesin mukaan. Moni muukin radan mutka nimettiin uudestaan, lähinnä brittiläisten kuljettajien mukaan. Näitä olivat muun muassa Graham Hill Bend, Clark ja Stirling's. Lisäksi varikkotietä pidennettiin ja sen alkuun lisättiin pieni mutka.[4] 1970-luvun puolesta välistä lähtien radasta on ollut myös rallicross-versio.[6]
Brands Hatchissä ajettiin 1960-luvulta 1980-luvulle Formula 1 -sarjan Grand Prix -kilpailuja. Rata vuorotteli Silverstonen radan kanssa Britannian Grand Prix'n isännöinnistä siten, että Brands Hatchillä ajettiin parillisina vuosina ja Silverstonessa parittomina.[7] Lisäksi vuosina 1983 ja 1985 Brands Hatchissä ajettiin Euroopan Grand Prix. Radalla on ajettu myös maailmanmestaruussarjan ulkopuolisia F1-kilpailuja, kuten Race of Champions ja Silver City Trophy.
Omistajan vaihdoksia ja muita muutoksia
Vuonna 1986 John Foulston osti Brands Hatchin lisäksi Oulton Parkin ja Snettertonin radat Grovewood Securitiesilta ja perusti Brands Hatch Leisure -yhtiön eli BHL:n. Seuraavana vuonna yhtiö hankki myös Cadwell Park -radan, ennen kuin Foulston kuoli testatessaan McLarenin IndyCar-autoa Silverstonen radalla. BHL:n omistajuus siirtyi hänen vaimolleen Marylle, mutta yhtiötä johti John Webb vuoteen 1990 asti, kunnes Foulstonin tytär Nicola otti ohjat käsiinsä. Noihin aikoihin muutama tunnettu sarja, kuten Formula 3000 ja Superbike World Championship, kilpaili radalla. Vuonna 1988 Westfield- ja Graham Hill -kaarteista tehtiin terävämpiä ja Dingle Belliin lisättiin hidastemutka. 1990-luvun lopussa rata-alueen viihtyisyyttä parannettiin. 2000-luvun alussa Dingle Bellin hidastemutka poistettiin, ja tilalle tullut mutka sai nimekseen Sheene's.[4]
Vuonna 1999 radan kerrottiin palaavan Britannian GP:n tapahtumapaikaksi vuodeksi 2002.[8] Foulston myi BHL:n yhdysvaltalaiselle Octagonille 120 miljoonalla punnalla.[9] Se kuitenkin epäonnistui parantamaan rataa suunnitellusti GP-kilpailua varten ja päätti vuokrata Silverstonen radalle GP-oikeudet.[10] Moni talli vastusti Brands Hatchiin siirtymistä turvallisuuden ja tilan puutteen takia.[11]
Taloudellisten paineiden alla Octagon myi neljä rataa, mukaan lukien Brands Hatchin, MotorSport Vision -yhtiölle vuonna 2004.[12] Sitä johti entinen F1-kuljettaja Jonathan Palmer.[13] Vuonna 2008 Palmer kertoi, ettei hän haikaile Brands Hatchin palaamisesta F1-kalenteriin.[14]
Radan profiili nykyään
Rata on pysynyt melko muuttumattomana 1960-luvulta lähtien. Siihen tehdyt muutokset ovat olleet melko pieniä moneen muuhun rataan verrattuna. 1960-luvulta lähtien radasta on ollut kaksi muotoa: pitempi Grand Prix -rata (3,703 km) ja lyhyempi Indy-rata (1,929 km).[5] Radat ovat neljänteen mutkaan asti samat, mutta GP-radan kääntyessä mutkassa vasemmalle, Indy-rata kääntyy oikealle mutkaan, joka on GP-radan yhdeksäs mutka.[15] Indy-rata on sen muotoinen, että katsojat näkevät kerralla lähes koko radan. Grand Prix -radalla ajettiin muun muassa Formula 1 -sarjan osakilpailuja.
Rata alkaa hieman oikealle kaartavalta Brabham-suoralta,[7] joka on kallellaan oikealle. Ensimmäinen mutka on oikealle kääntyvä Paddock Hill,[7] joka on melko jyrkässä alamäessä.
Tunnettuja tapahtumia
Brands Hatchillä ajaa ja on ajanut moni eri sarja. Suurimpiin nykyisiin tapahtumiin kuuluvat A1 Grand Prix, World Touring Car Championship, British Touring Car Championship, DTM, Britannian Formula 3, British GT, Superbike World Championship ja British Superbike Championship.
Entisiä tapahtumia ovat Formula 1,[16] CART,[17] Formula 2,[16] Formula 3000[16] ja Brands Hatchin tuhannen kilometrin ajo.[18] Brands Hatchillä ajettiin F1:n maailmanmestaruussarjan ulkopuolinen Race of Champions (eri kuin Mestareiden kisa, engl. Race of Champions) ensimmäisen kerran vuonna 1965. Viimeinen kilpailu ajettiin vuonna 1983. Kilpailu ajettiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta joka vuosi. Viimeisen kilpailun voitti Williams-kuljettaja Keke Rosberg.[19] Se jäi historiaan lisäksi siksi, että se oli viimeinen maailmanmestaruussarjan ulkopuolinen Formula 1 -kilpailu.[20]
.jpg)
Brands Hatchillä ajettiin useana vuotena kansallisten Formula Ford -sarjojen kauden kohokohta, Formula Ford Festival. Sen ovat voittaneet muun muassa Eddie Irvine, Johnny Herbert ja Roland Ratzenberger.[21]
Vuonna 1988 radalla ajetussa Formula 3000 -kilpailussa tapahtui valtava onnettomuus, kun Johnny Herbert kolaroi Gregor Foitekin kanssa noin 240 km/h vauhdissa. Muita kuljettajia osuivat heihin, ja autoja kimpoili reunasta reunaan. Pölyn laskeuduttua Herbertin jalat sojottivat rikkoutuneen keulan läpi.[22] Hän molemmat nilkkansa murtuivat.[23] Onnettomuudessa mukana olleista sairaalaan joutuivat Herbertin lisäksi muun muassa Olivier Grouillard ja Foitek.[22] Kukaan ei kuitenkaan kuollut kolarissa, mutta se kyseenalaisti radan turvallisuuden, ja F3000 käänsi selkänsä Brands Hatchille vuonna 1991.[16]
Ennätykset
GP-radan kierrosennätyksen 1.09,593 ajoi Nigel Mansell Williams-Honda-autolla heinäkuussa 1986, jolloin ajettiin radan viimeinen F1-kilpailu. Lyhyen Indy-radan kierrosennätyksen 38,032 sekuntia ajoi Scott Mansell vuonna 2004. Hän ajoi ennätyksen Benetton B197 -autolla EuroBOSS-sarjassa vuonna 2004.[24]
Kritiikki
Brands Hatchiä pidetään melko turvattomana ainakin F1-kilpailuja ajatellen.[11] Mutkien ulosajoalueet ovat pienet, ja ne ovat lähinnä pelkkää hiekkaa, kun taas uusimmissa moottoriradoissa ne ovat asfalttipintaiset ja tilavat. Lisäksi rata on kovin ahdas.[11] Suuret korjauskustannukset ovat radan omistajan Jonathan Palmerin mukaan olleet pääsyy siihen, ettei rata ole palannut F1-kilpailun näyttämöksi.[14]
Brands Hatchin radalla on sattunut joitain kuolemaan johtaneita kolareita niin autokilpailuissa kuin moottoripyöräkilpailuissakin. Luokkienkin taso on vaihdellut: kuolettavia kolareita on sattunut sekä pienissä luokissa että isoissa luokissa. F1-kuljettaja Jo Siffert kuoli lokakuussa 1971 MM-sarjan ulkopuolisessa Race of Champions -kilpailussa. Tästä syystä radan turvallisuutta parannettiin huomattavasti vuodeksi 1972.[16] Viimeisin kuolemaan johtanut onnettomuus tapahtui elokuussa 2008 Craig Jonesin kaatuessa kesken Supersport-luokan kilpailun.[25]
Voittajia
.svg){kind=small}
Lähteet
- ↑ The Brands Hatch & Paul Ricard FAQ atlasf1.autosport.com. Viitattu 18.8.2008. (englanniksi)
- ↑ a b Brands Hatch – F1-radat F1-ruutu. Viitattu 17.8.2008.
- ↑ Britannian GP palaamassa Brands Hatchiin 28.6.2000. MTV3. Viitattu 22.5.2008.
- ↑ a b c d e e-Tracks: Brands Hatch etracksonline.co.uk. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
- ↑ a b History of Brands Hatch motorsportvision.co.uk. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
- ↑ Brands Hatch: Rallycross ciruit Motor Racing Circuits Database. Viitattu 18.8.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c Brands Hatch circuit (1976–1986) All F1 Info. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
- ↑ F1 returns to Brands 14.5.199. BBC. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
- ↑ Business: The Company File Brands Hatch takeover 9.11.1999. BBC. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
- ↑ Silverstone pysyy F1-kalenterissa 2.12.2000. MTV3. Viitattu 22.5.2008.
- ↑ a b c Tallit vastustavat Brands Hatchia 29.6.2000. MTV3. Viitattu 22.5.2008.
- ↑ Completed acquisition by Motorsport Vision Ltd of Brands Hatch Circuits Ltd & Brands Hatch Leisure Limited oft.gov.uk. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
- ↑ F1 News: Palmer leads Brands Hatch purchase group 5.1.2004. Grandprix.com. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
- ↑ a b Brands Hatch ei haaveile F1-paluusta 18.2.2008. MTV3. Viitattu 22.5.2008.
- ↑ Brands Hatch info silhouet.com. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c d e GP Encyclopedia – Circuits: Brands Hatch Grandprix.com. Viitattu 11.6.2008. (englanniksi)
- ↑ Champ Car World Series Returns From Successful European Swing 2003. speedcenter.com. Viitattu 11.6.2008. (englanniksi)
- ↑ Brands Hatch 1000 Kilometres 1972 racingsportscars.com. Viitattu 11.6.2008. (englanniksi)
- ↑ a b Race of Champions Motor Racing Circuits Database. Viitattu 17.8.2008. (englanniksi)
- ↑ 8W – When? – 1983 Race of Champions forix.autosport.com. Viitattu 21.8.2008. (englanniksi)
- ↑ Formula Ford Festival Motor Racing Circuits Database. Viitattu 18.8.2008. (englanniksi)
- ↑ a b Dreams and nightmares Johnnyherbert.co.uk. Viitattu 18.8.2008. (englanniksi)
- ↑ Miten Johnny Herbertille kävi F3000-onnettomuudessa Brands Hatchissa 1988? 22.5.2008. MTV3. Viitattu 17.8.2008.
- ↑ Mansell breaks Brands Hatch lap record MotorSport Vision. Viitattu 24.5.2008. (englanniksi)
- ↑ Craig Jones: 1985-2008 4.8.2008. BBC. Viitattu 7.8.2008. (englanniksi)
- ↑ 1968 Non-World Championship Formula One Races Silhouet.com. Viitattu 17.8.2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Brand Hatchin kotisivut
- Brands Hatch Google Mapsissä
- Brands Hatchin F1-tilastoja ChicaneF1.com-sivustolla
- Formula Ford Festivalin voittajat
| Kaudella 2024 | |
|---|---|
| Aikaisemmilla kausilla |
|
