Suomen vastarintaliike

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen vastarintaliike
Nordic Resistance Movement.png
Perustettu 2008
Puheenjohtaja Juuso Tahvanainen
Sivusto www.patriootti.com
Jäsenlehti Kansallinen Vastarinta

Suomen vastarintaliike (lyhenne SVL, nimenä käytössä myös Kansallissosialistinen Suomen vastarintaliike) on uusnatsistinen ja ulkoparlamentaarinen järjestö, jonka johtajana toimii sen verkkosivuston päätoimittaja Juuso Tahvanainen. Järjestö on toiminut tiiviissä yhteistyössä veljesjärjestöjensä Ruotsin vastarintaliikkeen (ruots. Svenska Motståndsrörelsen, SMR) ja Norjan vastarintaliikkeen kanssa. Yhdessä nämä järjestöt muodostavat Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL).[1]

SVL on tarkka kopio Ruotsin vastarintaliikkeestä, ja Suomen Kuvalehti arvioi, että sitä myös johdetaan Ruotsista käsin[2]. Vuodesta 2008 lähtien toiminnassa on ollut SVL:n Kansallinen Vastarinta -niminen verkkosivusto, ja vuodesta 2011 alkaen on ilmestynyt samanniminen paperilehti.[1] Järjestön perustaja ja ensimmäinen johtaja on Henrik Holappa, joka luovutti johtajuuden Juuso Tahvanaiselle vuonna 2012.[3]

Aate ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen vastarintaliike kannattaa valkoista ylivaltaa, kansallissosialismia ja pohjoismaisen valtion perustamista. Järjestön mukaan tulevan valtion on toimittava sopusoinnussa luonnon kanssa[4] ja järjestö julkaiseekin usein artikkeleita koskien luontoa ja luonnonmukaisesti tuotettua ravintoa.[5][6] Liike vastustaa monikulttuurisuutta, islamia, maahanmuuttoa, rotujen sekoittumista, huumeita[7], homoseksuaalisuutta, Euroopan Unionin jäsenyyttä ja sionismia.[8][9][10] Liike on perinyt Adolf Hitleriltä vihan ”juutalaiskapitalistista” järjestelmää vastaan.[9]

Liikkeen mukaan lakia pitää noudattaa, mutta lopulta kuitenkin tarvitaan aseellista väkivaltaa.[9] Järjestö aloitti heti perustamisensa jälkeen tarrakampanjan useissa kaupungeissa. Karjalaisen vuonna 2010 julkaiseman uutisen mukaan järjestön ”aktivistit” ovat liimailleet esimerkiksi teksteillä ”Monikulttuurisuus on haitallista lapsillesi ja lastenlapsillesi” varustettuja tarroja, jotka muistuttivat savukerasioiden terveysvaroituksia ja julisteita myymälöiden ja rappukäytävien seiniin sekä muuntamokaappeihin ja valotolppiin lähinnä Oulun, Helsingin ja Turun seudulla jo parisen vuotta.[11] Järjestön nettisivuston murron seurauksena lokakuussa 2011 vuosi julkisuuteen joukko sen jäsenhakemuksia.[12] Joukossa oli perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerolan avustajan Ulla Pyysalon hakemus.[13]

Tampereen yliopiston sotahistoriaan erikoistunut tutkija Jussi Jalonen sanoi vuonna 2012, että Vastarintaliike on syytä ottaa vakavasti, sitä on syytä tarkkailla ja sen toimintaa ei pidä suvaita. Tärkeintä on ennaltaehkäisevä toiminta nuorison keskuudessa.[14]

Väkivallanteot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut Suomen vastarintaliikkeen jäsenet ovat syyllistyneet viime vuosina lukuisiin väkivallantekoihin. Nykyinen johtaja Juuso Tahvanainen on tuomittu kokoomusaktiivin pahoinpitelystä Oulussa huhtikuussa 2011.[15]

Huhtikuussa 2011 kolme järjestöön kuuluvaa miestä oli jakamassa järjestön lentolehtisiä Oulun Rotuaarilla, kun he hyökkäsivät Kokoomuksen järjestösihteerin kimppuun otaksuessaan tulleensa valokuvatuiksi. Poliisi joutui käyttämään pippurisumutinta ja etälamautinta luotiliiveillä varustautuneiden miesten taltuttamiseksi.[16]

Heinäkuussa 2010 Helsingin Pride-kulkueeseen tehtiin kaasuhyökkäys, johon osallisena epäiltiin olleen kahdeksan henkilöä, mutta poliisi kuitenkin pystyi pidättämään vain kolme. Iskun tekijät sumuttivat marssijoiden päälle pippuri- ja kyynelkaasua, joita levisi myös kulkuetta seuranneiden ihmisten päälle. Nuorin kaasusumutuksen kohde oli vasta vuoden ikäinen vauva ja yhteensä kaasuille altistuneita oli noin 30.[17] Syyttäjä puolestaan katsoi myöhemmin iskun vaarantaneen yhteensä 88 ihmisen terveyden.[18] Iskun tekijöillä on ollut kytköksiä Suomen Vastarintaliikkeeseen.[19][15]

Tammikuussa 2013 järjestön jäseniä saapui Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuuteen Jyväskylässä.[20] Tapauksen johdosta pidätettiin helmikuussa 2013 järjestön aktiivi epäiltynä osallisuudesta törkeään pahoinpitelyyn ja poliittisten toimintavapauksien loukkaamisen yritykseen Jyväskylässä.[21] Tammikuussa 2015 kirjastopuukotukseen syyllistynyt mies tuomittiin Keski-Suomen kärjäoikeudessa 1,5 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Myöhemmin maaliskuussa hän sai Pirkanmaan käräjäoikeudessa kolmen kuukauden ehdollisen rangaistuksen marraskuussa 2012 Tampereella tehdystä pahoinpitelystä. Tuomittu oli yhdessä kahden muun miehen kanssa lyönyt ja potkinut maahan kaatunutta uhria.[22]

Tammikuussa 2014 Suomen Vastarintaliikkeen jäsenet pahoinpitelivät Vantaalla heidän jakamiaan lentolehtisiä arvostelleen mieshenkilön.[23] Saman vuoden vappuna järjestö hyökkäsi Porissa vasemmistoliiton juhlaan, muun muassa heittäen yleisön joukkoon savupommeja.[24] Poliisi otti paikalta kiinni seitsemän uusnatsia, joilta takavarikoitiin myös vahingoittamiseen soveltuvia esineitä.[25]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b SVL: Kansallissosialistinen Suomen Vastarintaliike Kansallinen Vastarinta. 14.12.2011. Viitattu 14.12.2011. Suomi
  2. Mikael Brunila: Ei ole yhtä äärioikeistoa - keitä Suomen vastarintaliike kutsui Helsinkiin? Suomen Kuvalehti. 21.10.2011. Viitattu 14.12.2011. Suomi
  3. http://www.patriootti.com/suomen-vastarintaliikkeen-johtajuuden-jattaminen/
  4. Kansallinen Vastarinta nro. 1, s.8
  5. http://www.patriootti.com/aitoja-makuja-sesonkituotteista/
  6. http://www.patriootti.com/vaellusretki-pohjois-suomeen/
  7. Vastarintaliikkeen opas aktivisteille, s.9
  8. Ruotsinkielinen toimitus: Målet är en nordisk stat YLE. 30.7.2010. Viitattu 19.12.2011. Ruotsi
  9. a b c YLE Etelä-Karjala tutustui suomalaiseen natsipropagandaan, Yle Etelä-Karjala 8.6.2012
  10. SVL: Tavoitteistamme lyhyesti Patriootti. 14.12.2011. Viitattu 14.12.2011. Suomi
  11. Supo seuraa uusnatsiryhmän tarrakampanjaa Karjalainen.fi. 9.4.2010. Viitattu 16.12.2011. Suomi
  12. Jani Pakkari: Äärioikeiston jäsenhakemukset vuotivat nettiin Iltalehti. 31.10.2011. Viitattu 14.12.2011. Suomi
  13. Helsingin Sanomat: Perussuomalaisten eduskunta-avustaja haki uusnatsien jäseneksi Helsingin Sanomat. 1.11.2011. Viitattu 14.12.2011. Suomi
  14. Nikka, Anne: Tutkija huolissaan: Vastarintaliikkeen emojärjestöllä murhia tilillään Satakunnan kansa. 14.1.2012. Viitattu 18.2.2013.
  15. a b Laura Halminen & Tommi Nieminen: Uusnatsien sisäpiirissä – näin suomalaiset kansallissosialistit haluavat houkutella alaikäisiä 8.2.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 16.2.2015.
  16. Luotiliivimiehet häiriköivät Oulussa vaalitilaisuutta Yle.fi. 10.4.2011 klo 11:01. Viitattu 16.12.2011. Suomi
  17. Nuorin Pride-kulkueen kaasuiskun uhri on alle 1-vuotias 4.7.2010. Ilta-Sanomat. Viitattu 8.2.2015.
  18. Pride-iskusta kolmelle ehdollista vankeutta 3.5.2011. Yle Uutiset. Viitattu 8.2.2015.
  19. Helsingin Pride-iskijällä on uusnatsitausta 1.11.2011. Kansan Uutiset Verkkolehti. Viitattu 27.1.2014.
  20. Suojelupoliisi: "Jyväskylän kaltainen isku ei yllätys" 31.1.2013. Yle Uutiset. Viitattu 4.2.2013.
  21. Lasse Kerkelä: HS.fi Viitattu 4.2.2013. Fi
  22. Kirjastopuukottaja jälleen käräjillä – Pahoinpiteli miehen 4.3.2015. Keskisuomalainen. Viitattu 19.3.2014.
  23. Arvostelija hakattiin Suomen vastarintaliikkeen katutempauksessa Vantaalla 27.1.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.11.2014.
  24. Eetunaukiolta kiinni seitsemän uusnatsia – epäillään vaaran aiheuttamisesta 1.5.2014. Satakunnan Kansa. Viitattu 8.2.2015.
  25. Poliisi jatkaa vapun rähinöintien tutkintaa – Eetunaukion uusnatsit vapaiksi 2.5.2014. Satakunnan Kansa. Viitattu 8.2.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]