Äärioikeisto Suomessa (kirja)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Äärioikeisto Suomessa
Äärioikesto Suomessa.jpg
Kirjailija Dan Koivulaakso
Mikael Brunila
Li Andersson
Kieli suomi
Genre politiikka
Kustantaja Into
Julkaistu 2012
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 338
ISBN 978-952-264-180-9
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Äärioikeisto Suomessa on vuonna 2012 julkaistu kirja suomalaisesta äärioikeistosta. Kirjan kirjoittajat ovat vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson, toimittaja Mikael Brunila sekä vasemmistoliiton kunnallisvaltuutettu Dan Koivulaakso.[1][2]

Teoksessä käsitellään suomalaisia äärioikeistolaisia sekä oikeistopopulistisia liikkeitä sekä puolueita ja niiden eurooppalaisesta äärioikeistosta saamia vaikutteita. Kirja sisältää myös katsauksen Euroopan sodanjälkeisen äärioikeiston historiaan.[3] Teos on ensimmäinen laaja kokonaisesitys nykyajan suomalaisesta äärioikeistolaisesta toiminnasta.[4]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Li Anderssonin mukaan kirja sai alkunsa Utoyan vuoden 2011 tapahtumien jälkeen.[5] Tekijöiden tavoite on ollut tukeutua eurooppalaiseen populismin ja äärioikeistolaisuuden tutkimukseen. Kirjaa varten haastateltiin muun muassa kansallismielisen Suomen Sisun perustajiin kuuluvaa Teemu Lahtista.[6] Tekijöiden mukaan perussuomalaiset valittiin kirjaan käsiteltäväksi siksi, että tässä puolueessa Suomen Sisun jäsenten mukaan oli heille eniten toimintavapautta.[7]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liberaalin Ajatuspaja e2:n tutkija Hannu Savolainen kirjoitti teoksen jatkavan tärkeää keskustelua. Savolaisen mukaan perussuomalaisten luokitteleminen oikeistopopulistiseksi ja äärioikeistoon kytkeytyväksi puolueeksi on pääosin perusteltua. ”Samalla on syytä muistaa, että populismia ja ääriliikkeitä esiintyy myös poliittisen janan vasemmassa päässä.”[8]

Tutkija Jussi Jalonen kirjoitti Agricola-sivustolla, että teos kartoittaa huolellisesti äärikansallista toimintaa vuosituhannen vaihteen aikana. Aihe olisi kuriositeetti, ellei kyseessä olisi osin valtavirtapolitiikkaan rantautunut ilmiö. Jalosen mukaan kirjan kuvatessa Suomen Sisun toimintaa ”ristiriita äärioikeistolaisen alakulttuurin teennäisen suomalaiskansallisena esiintymisen ja vierasmaalaisista propagandatehtaista omaksuttujen opinkappaleiden välillä tulee hyvin julki”. Toisaalta järjestelmällisen toiminnan sijasta sisulaisten menestyksen takana voi olla myös silkka onni. Heikoimmillaan teos on perussuomalaisten toiminnan kuvauksessa. Loppuarvio, että puolueen suurin saavutus on suomalaisen poliittisen ilmapiirin oikeistolaistaminen, kaipaisi enemmän perusteluja. Jalosen mukaan ”yleisesti ottaen teos on lukemisen arvoinen, ja keskeisten lukujensa osalta kyseessä on kelpo tietokirja”.[4]

Aamulehden arvostelijan Sanna Seväsen mukaan tarkat lähdeviitteet ja väitteille esitetyt perusteet kertovat, että työ on tehty huolellisesti, eikä kirjoittajien poliittinen kanta juuri näy. Teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle politiikasta tai yhteiskunnasta kiinnostuneelle.[9]

Helsingin yhteiskunnallinen opisto nimesi kirjan tekijät vuoden 2012 yhteiskunnallisen tietoisuuden herättäjiksi. Palkintoperustelujen mukaan teos on huolellinen tutkielma Suomessa vaikuttaneiden ja edelleen vaikuttavien äärioikeistolaisten pienryhmien historiasta, aatemaailmasta ja kansainvälisistä yhteyksistä.[10]

Sarastus-verkkolehden Timo Hännikäisen mukaan kirja onnistuu tekijöiden vasemmistolaisuudesta huolimatta monessa kohtaa käsittelemään radikaalioikeiston virtauksia viileän erittelevästi. Tekijät kuitenkin unohtavat muun muassa sen, että Saksan konservatiivisen vallankumouksen ajattelijoista vähemmistö tuki kansallissosialismia. Fasismi-termin käyttö on Hännikäisen mukaan leimaavaa.[11]

Turun yliopiston poliittisen historian professori Timo Soikkanen kirjoitti Turun sanomissa, että kirjaa voi pitää aineiston määrän kannalta tieteellisenä tutkimuksena ja tietokirjana, mutta monikulttuurisuuden tarkastelun yksipuolisuuden suhteen poliittisena pamflettina. Soikkasen mukaan kirjoittajien näkökulma monikulttuurisuuteen on ultraliberaali, minkä lisäksi tekijöiden vasemmistolaisuus ”vilahtelee rivien välistä”.[12]

Jyväskylän kirjastopuukotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2013 Jyväskylän kaupunginkirjastossa kolme henkilöä yritti väkivalloin tunkeutua kirjan esittelytilaisuuteen. Yksi hyökkääjistä löi tapahtuman järjestäjää puukolla lapaluuhun.[13] Teoksen kirjoittajista paikalla olivat Andersson ja Brunila.[14][15] Silminnäkijät yhdistivät hyökkääjät äärioikeistolaiseen Suomen vastarintaliike -järjestöön.[16] Muun muassa sisäministeri Päivi Räsänen tuomitsi kokoontumis- ja sananvapautta loukkaavan väkivallan ja pääministeri Jyrki Katainen vaati blogikirjoituksessaan nollatoleranssia sananvapautta ja kokoontumisvapautta vastaan tehtyjä rikoksia kohtaan.[17] Myös useat sanomalehdet ja järjestöt kuten Suomen Pen tuomitsivat iskun.[18][19]

Mikael Brunila sanoi haastattelussa teoksen julkaistilaisuudessa marraskuussa 2012: ”Vielä muutama vuosi sitten ei ollut realistinen uhka, että vaikkapa Pride-kulkueeseen tai rasismin vastaiseen mielenosoitukseen hyökätään. Tänä päivänä vastaavien tapahtumien järjestäjät joutuvat aina ottamaan sen mahdollisuuden huomioon”.[20] Li Andersson kertoi muun muassa ihmettelevänsä äärioikeistolaisten liikkeiden vähättelyä. Esimerkiksi Suojelupoliisi on Anderssonin mukaan vähätellyt etenkin katuryhmien uhkaa.[21] Anderssonin mukaan on traagista, että poliittisen keskustelutilaisuuden järjestäjät joutuvat miettimään turvallisuutta. [22] Dan Koivulaakson mukaan terrori kertoo siitä, että äärioikeiston uhkailujen vuoksi harva on suostunut puhumaan aiheesta julkisesti.[23][24] Kirjatapahtumaa järjestämässä ollut Jyväskylän yhteiskunnallisen opiston rehtori Irma Hirsjärvi kommentoi, että julkiseen tilaisuuteen kohdistunut hyökkäys on ”kulminaatiopiste, jossa me suomalaisina otamme kantaa siihen, tapahtuuko tällaista jatkossa vai ei.”[25][26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kivi, Jaana: Suomalaista äärioikeistoa tutkinut kirja haastaa keskusteluun rasismin arkipäiväistymisestä Yle Uutiset. 31.10.2012. Viitattu 2.2.2013.
  2. Ahokas, Kukka-Maria: Näkökulma: Mokuttamisella päähän Maailma.net. 9.1.2013. Viitattu 2.2.2013.
  3. Äärioikeisto Suomessa – Vastarintamiehiä ja metapolitiikkaa (Kustantamon kirjaesittely) Into. Viitattu 31.1.2013.
  4. a b Jalonen, Jussi: Tietokirja kotimaisesta äärioikeistosta Agricola. 14.11.2012. Viitattu 2.2.2013.
  5. Li Andersson Äänekoskella kovien turvatoimien kera Äänekosken kaupunkisanomat. 24.3.2013. Viitattu 24.3.2013.
  6. Peltokangas, Niko: Ei vain pelkkiä natseja Libero. 1.11.2012. Viitattu 2.2.2013.
  7. Säijälä, Juha: Suomalainen äärioikeisto ohjaa maahanmuuttokeskustelua Tiedonantaja. 23.11.2012. Viitattu 2.2.2013.
  8. Savolainen, Hannu: Keskustelu ääriliikkeistä jatkuu 1.11.2012. E2.fi. Viitattu 2.2.2013.
  9. Sevänen, Sanna: Dan Koivulaakso, Mikael Brunila ja Li Andersson: Äärioikeisto Suomessa. Vastarintamiehiä ja metapolitiikkaa Aamulehti. 27.11.2012. Viitattu 2.2.2013.
  10. Äärioikeisto Suomessa -kirjan tekijöille tunnustuspalkinto Kansan uutiset. 5.12.2012. Viitattu 2.2.2013.
  11. Leimakirves informaatiosodan aseena Sarastus. 11.1.2013. Viitattu 2.2.2013.
  12. Soikkanen, Timo: Uuden äärioikeiston läpivalaisu Turun sanomat. 6.4.2013. Viitattu 8.4.2013.
  13. Puukotus Äärioikeisto Suomessa -kirjan tilaisuudessa Jyväskylässä Ilta-sanomat. 30.1.2013. Viitattu 31.1.2013.
  14. Puukotettu odotti rauhallisesti ja pystyi kävelemään itse Keskisuomalainen. 30.1.2013. Viitattu 31.1.2013.
  15. Äärioikeisto Suomessa -kirjan tilaisuudessa puukotus Jyväskylässä Helsingin sanomat. 30.1.2013. Viitattu 31.1.2013.
  16. Lehto, Keijo: Tässä on Suomen äärioikeisto Keskisuomalainen. 31.1.2013. Viitattu 31.1.2013.
  17. Katainen vaatii nollatoleranssia sananvapauteen kohdistuvia rikoksia kohtaan Helsingin sanomat. 31.1.2013. Viitattu 31.1.2013.
  18. Hienola, Eriikka: Sananvapausjärjestö vaatii selvitystä kirjaston puukotuksesta Helsingin sanomat. 31.1.2013. Viitattu 31.1.2013.
  19. Kommentti: Sananvapaus koetuksella Jyväskylässä Ilta-sanoma. 31.1.2013. Viitattu 31.1.2013.
  20. Paju, Anna: Eurooppalainen oikeistopuhuri tuntuu Suomessakin Kansan uutiset. 5.12.2012. Viitattu 2.2.2013.
  21. Kangasniemi, Toni: Li Andersson: Äärioikeisto toimii yhä avoimemmin Turkulainen. 21.11.2012. Viitattu 2.2.2013.
  22. Kirjatilaisuuden järjestäjät olivat varautuneet välikohtaukseen Helsingin sanomat. 30.1.2013. Viitattu 31.1.2013.
  23. STT: Eerola: Väkivalta hyvää mainosta vasemmistolaisten kirjalle Keskisuomalainen. 31.1.2013. Viitattu 31.1.2013.
  24. Dan Koivulaakso: ”Ei tämän voi antaa vaikuttaa” Iltalehti. 30.1.2013. Viitattu 31.1.2013.
  25. Kiviranta, Varpu: Jyväskyläläiset valmistelevat uutta äärioikeistoiltaa 1.2.2013. Yle Uutiset. Viitattu 1.2.2013.
  26. Kärki, Tuula: Järjestäjä muistuttaa poliisia: Tässä hyökättiin julkiseen tilaisuuteen ja hyökkäys onnistuttiin torjumaan Kansan uutiset. 1.2.2013. Viitattu 2.2.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]