Suomen urheilu 2010
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 2010 käsittelee vuoden 2010 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Minna Kauppi | Suunnistus |
| 2. | Laura Lepistö | Taitoluistelu |
| 3. | Peetu Piiroinen | Lumilautailu |
| 4. | Sari Multala | Purjehdus |
| 5. | Tomi Tuuha | Telinevoimistelu |
| 6. | Antti Niemi | Jääkiekko |
| 7. | Robert Helenius | Nyrkkeily |
| 8. | Aino-Kaisa Saarinen | Maastohiihto |
| 9. | Tero Pitkämäki | Yleisurheilu |
| 10. | Jarkko Nieminen | Tennis |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden naisurheilijaa ei enää tästä lähtien valittu. Vuoden valmentajaksi valittiin jääkiekkovalmentaja Kai Suikkanen.[1]
Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vancouverin talviolympialaisissa 12.–28.2. Suomi saavutti yhden hopeamitalin ja neljä pronssia.[2]
- Vancouverin talviparalympialaisissa 12.–21.3. Suomi saavutti yhden hopeamitalin ja yhden pronssin.[3]
Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vancouverin talviolympialaisissa Tanja Poutiainen sijoittui pujottelussa kuudenneksi ja suurpujottelussa 13:nneksi.[4]
- Maailmancupissa 2009–2010 Tanja Poutiainen sijoittui yhteispisteissä 11:nneksi.[5]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vancouverin talviparalympialaisissa Maija Löytynoja saavutti hopeaa liikuntavammaisten pystyhiihtäjien kolmen kilometrin takaa-ajossa.[6]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rallin maailmanmestaruussarjassa Fordilla ajanut Jari-Matti Latvala sijoittui toiseksi, hänen tallitoverinsa Mikko Hirvonen kuudenneksi ja Citroënilla ajanut Kimi Räikkönen kymmenenneksi. Latvala voitti toukokuussa ajetun Uuden-Seelannin rallin ja heinäkuun lopussa ajetun Suomen rallin sekä Hirvonen helmikuussa kauden avanneen Ruotsin rallin.[7]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa Lotuksella ajanut Heikki Kovalainen ei yltänyt MM-pisteille. Saksaa edustanut Keke Rosbergin poika Nico Rosberg ajoi Mercedeksellä ja sijoittui MM-sarjassa seitsemänneksi.[8]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen miesten maajoukkue aloitti syksyllä EM-karsinnat kolmella tappiolla: vieraissa Moldovalle 2–0 ja Alankomaille 2–1 sekä kotikentällä Unkarille 1–2. Marraskuussa skottilainen päävalmentaja Stuart Baxter siirrettiin syrjään tehtävästään ja väliaikaisen valmentajansa Olli Huttusen johdolla Suomi voitti Helsingin olympiastadionilla San Marinon 8–0. Jari Litmanen teki uransa 32. maaottelumaalin ja Mikael Forssell teki kolme maalia eli hattutempun.[9]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai espoolainen Kuopion Palloseura ja pronssille sijoittui Turun Palloseura.[10]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti PK-35 Vantaa, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui Åland United.[11]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vancouverin talviolympialaisissa Suomi saavutti jääkiekossa kaksi pronssimitalia. Jukka Jalosen valmentama miesten joukkue voitti puolivälierissä Tšekin 2–0, hävisi välierissä Yhdysvalloille 1–6 Yhdysvaltain tehtyä ottelun alussa kuusi maalia alle 13 minuutissa ja voitti pronssiottelussa Slovakian 5–3. Pekka Hämäläisen valmentama naisten joukkue hävisi välierissä Kanadalle 0–5 ja voitti pronssiottelussa Ruotsin jatkoajalla 3–2.[12]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 7.–23.5. Saksassa Suomi sijoittui kuudenneksi hävittyään puolivälierissä Tšekille voittolaukauskilpailun jälkeen 1–2. Petteri Nummelin valittiin kisojen parhaaksi puolustajaksi ja tähdistökentälliseen.[13]
- Antti Niemi voitti kahdeksantena suomalaisena Stanley Cupin, kun Chicago Blackhawks voitti 9.6. ratkaisevaksi jääneessä kuudennessa loppuottelussa Philadelphia Flyersin. Loppuottelut hävinneessä joukkueessa pelasivat Kimmo Timonen ja Ville Leino, joista jälkimmäinen sivusi pudotuspelien tulokkaiden piste-ennätystä 21.[14]
Lumilautailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vancouverin talviolympialaisissa Peetu Piiroinen saavutti lumikourussa hopeaa ja Markku Koski sijoittui samassa lajissa kuudenneksi.[15]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Enduron maailmanmestaruussarjassa Mika Ahola voitti kultaa Enduro 2 -luokassa ja Eero Remes sijoittui pronssille Enduro 1 -luokassa.[16]
- Enduron joukkuemaailmanmestaruuskilpailussa eli Kuuden päivän ajossa marraskuussa Meksikossa Suomi saavutti pronssia..[17]
- Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjassa Mika Kallio sijoittui MotoGP-luokan yhteispisteissä 17:nneksi ja 125-kuutioisten maailmanmestaruuden voitti suomalaista Ajo Motorsport -tallia edustava espanjalainen Marc Márquez. Pekka Päivärinta voitti sveitsiläisen Adolf Hännin kanssa sivuvaunuluokan maailmanmestaruuden.[18]
- Joonas Kylmäkorpi voitti ensimmäisenä suomalaisena maarata-ajon maailmanmestaruuden.[19]
Moottoriveneily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- F1-veneiden maailmanmestaruussarjassa Sami Seliö voitti uransa toisen maailmanmestaruuden.[20]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ville Piispanen voitti 18.7. Pordenonessa, Italiassa ammattinyrkkeilyn ylemmän kevyen sarjan (63,5 kg) Euroopan unionin mestaruuden viidennen erän teknisellä tyrmäyksellä Italian Emanuele De Prophetisista ja säilytti tittelin päädyttyään 27.11. Helsingissä tasapisteisiin espanjalaisen Daniel Rasillan kanssa.[21][22]
- Robert Helenius voitti 21.8. Erfurtissa, Saksassa ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan Euroopan unionin mestaruuden kuudennen erän teknisellä tyrmäyksellä Ranskan Gregory Tonysta.[23] Hän puolusti titteliään 27.11. Helsingissä voittamalla ruotsalaisen Attila Levinin kehätuomarin keskeytyksellä toisessa erässä.[22]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vancouverin talviolympialaisissa Mika Poutala johti 500 metrin kilpailua ensimmäisen luistelun jälkeen mutta jäi lopulta viidenneksi 0,03 sekunnin päähän pronssimitalista. Hän sijoittui 1 000 metrillä kahdeksanneksi.[24]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vancouverin talviolympialaisissa Aino-Kaisa Saarinen saavutti pronssia perinteisen hiihtotavan 30 kilometrin yhteislähtökilpailussa sekä Pirjo Murasen, Virpi Kuitusen ja Riitta-Liisa Roposen kanssa 4 × 5 kilometrin viestissä. Yhdistelmäkilpailussa hän sijoittui viidenneksi. Roponen oli vapaan hiihtotavan 10 kilometrillä kuudes ja Kuitunen perinteisen tyylin sprintissä yhdeksäs. Miesten viestijoukkue sijoittui viidenneksi. Kalle Lassila oli sprintissä sekä Lasse Paakkonen ja Ville Nousiainen parisprintissä kymmenes. Janne Ahonen sijoittui normaalimäessä sekä Matti Hautamäki, Janne Happonen, Kalle Keituri ja Harri Olli joukkuemäessä neljänneksi. Yhdistetyssä Hannu Manninen oli suurmäen kilpailussa neljäs ja Anssi Koivuranta suurmäen kilpailussa kahdeksas, ja yhdistetyn joukkuekilpailussa Suomi sijoittui seitsemänneksi.[25]
- Vancouverin talviparalympialaisissa Ilkka Tuomisto saavutti pronssia liikuntavammaisten pystyhiihtäjien yhden kilometrin sprintissä.[26]
Purjehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laser Radial -luokan maailmanmestaruuskilpailuissa heinäkuussa Largsissa, Skotlannissa Sari Multala voitti kultaa ja Tuula Tenkanen sijoittui kymmenenneksi.[27]
Ringette[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut pelattiin 1.–6.11. Hakametsän jäähallissa Tampereella. Suomi voitti kultaa voitettuaan Kanadan kaksiosaisen loppuottelun ensimmäisessä osassa maalein 6–5 Kirsi Pukkilan tehtyä voittomaalin jatkoajalla ja toisessa osassa maalein 6–3. Mestarijoukkueen päävalmentaja oli Virpi Karjalainen. Turnauksen arvokkaimpana pelaajana palkittiin Salla Kyhälä. Tähdistökentälliseen valittiin suomalaisista Kyhälän lisäksi hyökkääjä Anne Pohjola, puolustaja Jonna Ruotsalainen ja maalivahti Heidi Ahlberg.[28]
Salibandy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 4.–11.12. Helsingissä ja Vantaalla. Petteri Nykyn valmentama Suomi voitti kultaa voitettuaan välierissä Tšekin 6–1 ja loppuottelussa Ruotsin 6–2. Suomalaisista turnauksen tähdistökentälliseen valittiin puolustaja Juha Kivilehto sekä hyökkääjät Mika Kohonen ja Tero Tiitu.[29]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 8.–15.8. Trondheimissa, Norjassa Minna Kauppi voitti kultaa keskimatkalla ja viestissä, jossa muut suunnistajat olivat Anni-Maija Fincke ja Merja Rantanen. Sprintissä Kauppi sijoittui neljänneksi ja pitkällä matkalla viidenneksi. Keskimatkalla Fincke oli kuudes. Suomalaismiehistä kahdeksanneksi sijoittuivat Pasi Ikonen keskimatkalla ja Mats Haldin pitkällä matkalla.[30]
- Maailmancupin yhteispisteissä Minna Kauppi sijoittui neljänneksi ja Anni-Maija Fincke yhdeksänneksi.[31]
- Tiomila-viestissä 1.–2.5. Finspångissa, Ruotsissa miesten viestin voitti Kalevan Rasti.[32]
- Jukolan viesti kilpailtiin 19.–20.6. Hyvinkäällä ja mukana oli yli 15 000 suunnistajaa. Norjalaisseura Halden SK:n voittamassa miesten viestissä Kalevan Rasti sijoittui toiseksi ja Vaajakosken Terä kolmanneksi. Tampereen Pyrintö voitti Venlojen viestin.[33]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vancouverin talviolympialaisissa Laura Lepistö sijoittui kuudenneksi ja Kiira Korpi 11:nneksi naisten yksinluistelussa.[34]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 22.–28.3. Torinossa, Italiassa Laura Lepistö saavutti pronssia. Tämä oli kaikkien aikojen ensimmäinen suomalaismitali naisten yksinluistelussa. Kiira Korpi sijoittui 19:nneksi ja Ari-Pekka Nurmenkari miesten kilpailussa 24:nneksi.[35]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 18.–24.1. Tallinnassa, Virossa Laura Lepistö saavutti hopeaa ja Kiira Korpi sijoittui neljänneksi naisten yksinluistelussa. Susanna Pöykiö joutui selkäkipujen takia jäämään pois vapaaohjelmasta.[36]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailuissa 9.–10.4. Colorado Springsissä, Yhdysvalloissa Suomi otti kaksoisvoiton: kultaa vei Helsingin Taitoluisteluklubin Rockettes ja hopeaa Helsingin Luistelijoiden Marigold IceUnity.[37]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jarkko Nieminen ylsi ensimmäisenä suomalaisena nelinpelissä Grand Slam -turnauksen välieriin, kun hän saksalaisparinsa Michael Kohlmannin kanssa hävisi Australian avoimissa vasta yhdysvaltalaisparille Bob Bryan / Mike Bryan. Kaksinpelissä Nieminen selviytyi Australian avoimissa ja Wimbledonissa toiselle kierrokselle sekä hävisi avausottelunsa Ranskan avoimissa ja Yhdysvaltain avoimissa. Syys-lokakuun vaihteessa hän ylsi Bangkokin ATP-turnauksen loppuotteluun mutta hävisi sen Espanjan Guillermo García-Lópezille. Nelinpelissä Nieminen voitti heinä-elokuun vaihteessa pelatun Gstaadin ATP-turnauksen parinaan ruotsalainen Johan Brunström. Sama pari selviytyi lokakuussa Tukholman ATP-turnauksessa loppuotteluun.[38]
Voimistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Telinevoimistelun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 21.4.–2.5. Birminghamissa, Englannissa Tomi Tuuha voitti kultaa hypyssä.[39]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sisäratojen maailmanmestaruuskilpailuissa 12.–14.3. Dohassa, Qatarissa Osku Torro sijoittui korkeushypyn karsinnassa 11:nneksi ja Tommi Evilä pituushypyn karsinnassa 13:nneksi.[40]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 26.7.–1.8. Barcelonassa, Espanjassa Suomen ainoa mitalisti oli keihäänheitossa pronssia saanut Tero Pitkämäki. Teemu Wirkkala sijoittui keihäänheitossa viidenneksi. Pituushypyssä Petteri Lax oli seitsemäs ja Tommi Evilä kymmenes. Hannu Ali-Huokuna, Joni Rautanen, Jonathan Åstrand ja Hannu Hämäläinen sijoittuivat 4 × 100 metrin viestijuoksussa seitsemänneksi Suomen-ennätyksellä 39,29. Merja Korpela sijoittui moukarinheitossa kahdeksanneksi, Minna Nikkanen seiväshypyssä yhdeksänneksi ja Olli-Pekka Karjalainen moukarinheitossa kymmenenneksi.[41]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 32. Minerva Kustannus Oy, 2011. ISBN 978-952-492-483-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Siukonen 2011, s. 18
- ↑ Siukonen 2011, s. 92
- ↑ Siukonen 2011, s. 96–100
- ↑ Siukonen 2011, s. 52
- ↑ Siukonen 2011, s. 96–97, 223
- ↑ Siukonen 2011, s. 96
- ↑ Siukonen 2011, s. 80, 118–119, 158, 267
- ↑ Siukonen 2011, s. 201, 267
- ↑ Siukonen 2011, s. 174, 177, 191, 200, 202, 243
- ↑ Siukonen 2011, s. 194, 243–244
- ↑ Siukonen 2011, s. 192, 244
- ↑ Siukonen 2011, s. 58–60, 86–91
- ↑ Siukonen 2011, s. 122, 248–249
- ↑ Siukonen 2011, s. 130, 249
- ↑ Siukonen 2011, s. 53–54
- ↑ Siukonen 2011, s. 185, 269
- ↑ Siukonen 2011, s. 198, 269
- ↑ Siukonen 2011, s. 178, 199, 269
- ↑ Siukonen 2011, s. 182, 184, 268
- ↑ Siukonen 2011, s. 211, 270
- ↑ Siukonen 2011, s. 151
- ↑ a b Siukonen 2011, s. 205
- ↑ Siukonen 2011, s. 170
- ↑ Siukonen 2011, s. 55–56, 81
- ↑ Siukonen 2011, s. 50–52
- ↑ Siukonen 2011, s. 100
- ↑ Siukonen 2011, s. 149, 278
- ↑ Siukonen 2011, s. 197–198, 284
- ↑ Siukonen 2011, s. 211–212, 285
- ↑ Siukonen 2011, s. 164, 166–168, 291
- ↑ Siukonen 2011, s. 190, 291
- ↑ Siukonen 2011, s. 116, 292
- ↑ Siukonen 2011, s. 135–136, 292
- ↑ Siukonen 2011, s. 56–57
- ↑ Siukonen 2011, s. 102, 294–295
- ↑ Siukonen 2011, s. 72, 295
- ↑ Siukonen 2011, s. 107, 295
- ↑ Siukonen 2011, s. 12, 72–73, 124, 137, 161, 172, 187–188, 194, 296–297
- ↑ Siukonen 2011, s. 113–114, 307–308
- ↑ Siukonen 2011, s. 96, 309–310
- ↑ Siukonen 2011, s. 154–155, 157–158, 160–161, 310–312