Rotu ja älykkyysosamäärä

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: Lauseiden ymmärrettävyys ja väliotsikointi.

Rodun ja älykkyysosamäärän yhteyksien tutkiminen on älykkyyden tutkimuksen kiistanalainen osa-alue. Sen pyrkimyksenä on tarkastella rotuja etnisten ryhmien välisten älykkyyserojen syntyperää, luonnetta ja seurauksia. Tutkimussuuntauksen kritiikki kohdistuu sekä rotumäärittelyjen epätieteellisyyteen että älykkyyden määrittelyn vaikeuteen.[1]

Älykkyysosamäärätestien tuloksiin on aivan ilmeisesti vaikutusta sekä ympäristötekijöillä että perimällä. Ihmisen älykkyyteen vaikuttavat useat geenit, mutta ympäristön tekijöillä, esimerkiksi lapsuudessa saaduilla virikkeillä ja ravinnolla, on suuri merkitys.[2] Vertaamalla perimältään ja elinolosuhteiltaan toisistaan poikkeavia väestöjä voidaan selvittää ympäristön ja perimän osuutta ihmisen henkisiin ominaisuuksiin. [3]

Useimmiten rodun ja älykkyyden välistä yhteyttä selvitetään älykkyysosamäärän (Intelligence Quotient) avulla. Monietnisissä valtioissa kuten Yhdysvalloissa voidaan käyttää myös koulumenestystä mittaavia testejä (esimerkiksi Scholastic Aptitude Test, SAT) erojen tarkasteluun. Jos älykkyyden mittarina käytetään älykkyysosamäärää, niin sanottujen rotujen kesken on erilaisissa mittauksissa ja analyyseissä todettu eroja siinä, mihin kohtaa suurin joukko ryhmän jäsenistä normaalijakaumalle (Gaussin käyrä) sijoittuu.

Älykkyysosamäärän käyttöä kritisoivat ovat syyttäneet menetelmää kulttuuri- ja koulutussidonnaisuudesta ja huomauttaneet mahdollisuudesta harjaantua testien teossa. Nykyisin useat tutkijat ovat kyseenalaistaneet myös ihmisten luokittelun rodun perusteella, koska rotu-käsitteellä voidaan selittää vain pieni osa ihmisyksilöiden välisistä geneettisistä eroista.[4] Muun muassa American Anthropological Associationin ja Yhdysvaltain tiedeakatemian the Institute of Medicinen kannanottojen mukaan rotujaotteluilla ei ole minkäänlaista biologista pohjaa.[5][6]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Keskimääräiset rotujen väliset erot älykyyttä mittaavissa testeissä

Rodun ja älykkyyden tutkimuksen kiistanalaisuus juontaa juurensa 1900-luvun puolessavälissä Yhdysvalloissa ja muutamissa muissa teollisuusmaissa tehtyihin älykkyystutkimuksiin. Teollisuusmaissa tehtyjä tutkimuksia voidaan pitää luotettavimpina, koska niistä voidaan sulkea pois kehitysmaissa mahdollisten ympäristöseikkojen, kuten ravinnon puutteen vaikutus tuloksiin.

Yhdysvalloissa keskustelun kohteena on ollut pitkään erityisesti se, että afroamerikkalaisen väestön keskiarvo älykkyystutkimuksissa on ollut tyypillisesti noin yhden keskihajonnan verran (15 pistettä) valkoisen valtaväestön keskiarvon alapuolella. [7] Myös Britanniassa mustat saavat ÄO-testeistä heikompia tuloksia kuin valkoiset, mutta ero näiden ryhmien välillä on pienempi kuin Yhdysvalloissa [8]. Latinalaisamerikkalaisten keskimääräinen tulos sijoittui jonnekin mustien ja valkoisten välille (esimerkiksi The Bell Curve -kirjassa latinalaisamerikkalaisten keskimääräiseksi älykkyysosamääräksi on määritelty 89). Aasialaisilla (mongolideilla) ja aškenasijuutalaisilla on keskimäärin valkoisia hieman korkeampi älykkyysosamäärä (The Bell Curve -teoksen mukaan aasialaisilla 106 ja juutalaisilla 113). Yhdysvalloissa samanlaisia eroja rotujen välillä on nähtävissä myös muissa tiedollista kyvykkyyttä mittaavissa testeissä, muun muassa yliopistojen pääsykokeissa sekä yhtiöiden ja armeijan työhönottotesteissä [9].

Samansuuntaisia eroja on väitetty olevan maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi IQ and the Wealth of Nations -teoksessa on lueteltu useiden maiden keskimääräiset älykkyysosamäärät tai arviot niistä. Monet teoksen ÄO-luvuista tosin perustuvat muutamien satojen ihmisten otoksilla tehtyihin testeihin usein vuosikymmenten takaa tai naapurimaiden ÄO-kertoimien perusteella tehtyihin arvioihin, eikä niitä voi pitää kovin luotettavina arvioina "valtion keskimääräisestä älykkyysosamäärästä". "Negroidien" asuttamissa valtioissa, eli Saharan eteläpuolisessa Afrikassa keskimääräiset älykkyysosamäärät ovat matalampia kuin Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Itä-Aasian maissa. Tosin myös "valkoisten" ja "aasialaisten" asuttamissa köyhissä maissa, kuten Intiassa tai Nepalissa, keskimääräiset ÄO-luvut ovat Vanhasen ja Lynnin aineistossa matalat. Myös ihmistyyppien sisällä on mitattu suuria keskimääräisiä ÄO-vaihteluja. Esimerkiksi Pohjois-Irlannin katolisten ja protestanttien välinen keskimääräinen ÄO-ero on Richard Lynnin mukaan samansuuruinen kuin Yhdysvaltain mustien ja valkoisten [10]. Aškenasijuutalaiset ovat useissa mittauksissa saaneet korkeampia ÄO-kertoimia kuin valkoiset keskimäärin. Israelissa aškenasijuutalaisilla on keskimäärin huomattavasti korkeampi älykkyysosamäärä kuin sefardijuutalaisilla [11].

[muokkaa] Aškenasijuutalaiset

Lähinnä yhdysvaltalaisissa älykkyysmittauksissa aškenasijuutalaiset saavat keskimäärin korkeimman pistemäärän, muutaman pisteen jäljessä tulevat itäaasialaiset ja loput järjestyksessä valkoiset, muut aasialaiset (mm. Intia), arabit, mustat ja Australian aboriginaalit. Maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan taas itäaasialaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä olisi 105, valkoisilla 100, eteläaasialaisilla, Pohjois-Amerikan intiaaneilla, Australian aboriginaaleilla 90, ja negroideilla 75 [12].

Yhdysvaltojen mustien ÄO on hieman tutkimuksesta riippuen noin 15 pistettä korkeampi kuin afrikkalaisilla. Tätä on selitetty paremmilla ympäristöolosuhteilla, mutta myös sillä, että noin 1/4 Yhdysvaltain mustien geeneistä on peräisin valkoisilta [13]. Selitys ei vaikuta uskottavalta siinä valossa, että Yhdysvaltojen afrikkalaisperäisessä väestössä korrelaatio ÄO:n ja ihonvärin vaaleuden välillä on erittäin vähäinen.[14].

Vaikka aškenasijuutalaiset (keski- ja itäeurooppalaisperäiset juutalaiset) muodostavat vain kolme prosenttia Yhdysvaltain väestöstä, on heille myönnetty 27 prosenttia Yhdysvaltain tieteen Nobel-palkinnoista ja 25 prosenttia tietojenkäsittelyalan Turing-palkinnoista. Vuonna 2005 julkaistu kiistanalainen tutkimus [15] väittää, että aškenasijuutalaisten korkea älykkyys saattaa johtua luonnonvalinnasta. Tutkimuksen mukaan Euroopan juutalaiset eivät saaneet keskiajalla tehdä tavallista työtä, kuten maanviljelyä, vaan suureksi osaksi työskentelivät meritokraattisissa, korkeaa älykkyysosamäärää vaativissa toimissa kuten kaupankäynnissä. Hyvin menestyneillä yksilöillä oli eniten aikuisikään kasvavia lapsia, joten heidän geeninsä olivat paremmin edustettuina juutalaisten geenistössä kuin huonosti menestyneiden yksilöiden geenit. Monet tutkijat, kuten geneetikko Andrew Clark, ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tutkimuksen ja todenneet, että sen väitteiden tueksi ei ole tarpeeksi todistusaineistoa. Aškenasijuutalaisten geenipooli on kuitenkin hyvin kapea ja suppea, mikä ilmenee aškenasijuutalaisten tautiperinnöstä, joka on samankaltainen kuin suomalainen tautiperintö. Israelissa tehdyissä testeissä puolestaan aškenasijuutalaisten älykkyysosamäärä ei eroa merkittävässä määrin europidien yleisestä keski-ÄO:sta.lähde? Sefardijuutalaisilla on puolestaan hieman europidien yleistä tasoa alhaisempi keski-ÄO.lähde?

Näkemys älykkyyden rodullisesta ominaisuudesta voidaan asettaa kyseenalaiseksi, koska aškenasijuutalaisuus on pikemminkin kulttuurillinen kuin etninen määritelmä. Esimerkiksi aškenasijuutalaisen naisen mennessä naimisiin sefardijuutalaisen (iberianniemimaa- ja pohjoisafrikkaperäiset juutalaiset) miehen kanssa, hänestä tulee sefardijuutalainen, ja vastaavasti sefardijuutalainen nainen mennessään naimisiin aškenasijuutalaisen miehen kanssa muuttuu aškenasiksi.

[muokkaa] Koulumenestys

Erot koulumenestyksessä eri rotujen välillä korreloivat hyvin älykkyysosamäärämittausten tulosten kanssa. Yhdysvalloissa on todettu, että 12. luokkaa käyvät afroamerikkalaiset oppilaat suoriutuvat koulussa keskimäärin yhtä hyvin kuin valkoiset 8. luokkaa käyvät oppilaat. Latinalaisamerikkalaisilla tulokset ovat vain hieman parempia kuin afroamerikkalaisilla.[16].Myös Suomessa koulumenestykseen vaikuttavat hyvin voimakkaasti vanhempien koulutus ja muut ympäristötekijät.

Taloustieteilijä Steven Levittin ja toimittaja Stephen Dubnerin mukaan sosioekonomisen aseman vakioimisen jälkeen afroamerikkalaisten ja valkoisten lasten oppimistulosten ero ei ole havaittavaissa viisivuotiailla lapsilla, mutta ero ilmenee jo kaksi vuotta myöhemmin. Syynä tähän on kuitenkin ilmeisesti ero koulujen opetuksen tasoissa: afroamerikkalaiset lapset käyvät yleensä kouluja, jotka ovat 60 %:sti "mustia" ja valtaosa näistä kouluista on tasoltaan huonoja. "Mustia" kouluja käyvät valkoiset lapset eivät menesty kokeissa yhtään paremmin kuin heidän afroamerikkalaiset koulutoverinsa.[17]

[muokkaa] Syitä

Keskeinen erimielisyys vallitsee siitä, mistä älykkyystestien ryhmäkohtaisten keskiarvojen vaihtelu johtuu. Onko kyse pelkästään ympäristötekijöistä vai onko myös perintötekijöillä vaikutusta? Eroille on esitetty erilaisia selityksiä: geneettiset erot, perherakenteen ja elintason erot, koulujen laatuerot, rodusta johtuva testausvääristymä ja kulttuuriin ja sosialisaatioon liittyvät eroavaisuudet. [18]

American Psychological Associationin (APA) asettaman työryhmän mukaan yksinkertaista yleistävää selitystä etnisten ryhmien eroille ei voi olla, koska erot itsessään heijastavat monimutkaisia kuvioita. Sosiaalista kerrostuneisuutta ja kulttuuria korostavat erot saattavat olla päteviä, mutta niille on toistaiseksi vain vähän empiiristä todistusaineistoa. Geneettiselle selitykselle sitä ei APA:n raportin mukaan ole lainkaan. [19]

Väitetään, ettei ero johdu älykkyysosamäärätestin rakenteesta.lähde? Sosioekonominen tilanne ei yksinään käy selitykseksi.lähde? On huomionarvoista, että useimmat tutkimukset on tehty Yhdysvalloissa ja muissa kehittyneissä teollisuusmaissa. Tutkimuksia ei suoraan voida yleistää koko maapallon tilanteeseen. Amerikan afrikkalaisperäinen väestö ei edusta keskimääräistä otosta Afrikan populaatiosta, ja valtioiden väliset ympäristöolosuhteet vaihtelevat suuresti. Kehitysmaissa tehtyjen ÄO-mittausten alhaisten tulosten katsotaan suurelta osin perustuvan köyhyyteen ja muihin kehitysmaille tyypillisiin ongelmiin kuten väestön matalaan koulutustasoon, aliravitsemukseen ja sairauksien (mm. HIV, anemia, loiset jne.) kielteiseen vaikutukseen.

Yhdysvalloissa on esitetty myös näkemyksiä, että mustien heikko menestys ÄO-testeissä olisi seurausta muun muassa siitä, että afroamerikkalainen kulttuuri ei perinteisesti arvosta akateemista ja älyllistä menestystä ja vaalii kasvuympäristöä, joka vaikuttaa haitallisesti älykkyysosamäärää nostaviin tekijöihin [20].

Samoin on myös katsottu, että rasismi vahvistaa kielteisiä vaikutuksia. John Ogbu [21] on kehittänyt oletuksen, jonka mukaan musta vähemmistö on Yhdysvalloissa hieman vastaavanlaisessa asemassa kuin muun muassa alemmat kastit Intian järjestelmässä. Monet kulttuuriantropologit ovat lisäksi esittäneet, että älykkyys on kulttuurillinen käsite. Jotkut kulttuurit arvostavat esimerkiksi suoritusnopeutta ja kilpailua enemmän kuin toiset. Nekin tutkijat, jotka katsovat geneettisten tekijöiden vaikuttavan havaittuihin eroihin, myöntävät ympäristötekijöiden selittävän osaltaan ÄO-tulosten vaihtelua.

On myös katsottu olevan perintötekijöistä riippumattomia biologisia seikkoja, joilla on vaikutusta asiaan. Näitä ovat esimerkiksi alipainoisina syntyneiden lapsien määrän kasvu ja rintaruokinnan harvinaisuus mustien keskuudessa verrattuna valkoiseen väestöön. Näillä on katsottu olevan vaikutusta ÄO-eroihin.

Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että aškenasijuutalaisten korkeana pidetty älykkyys on seurausta historian saatossa tapahtuneesta vainosta ja sosiaalisesta valinnasta, jotka jättivät jälkensä heidän perintötekijöihinsä. [22]

[muokkaa] Kritiikkiä

Älykkyysosamäärä on kiistanalainen menetelmä kognitiivisten kykyjen mittaamisessa.[23]Sitä pidetään osin kulttuurisidonnaisena, ja siihen vaikuttaa koulutuksen taso. Näin ei-länsimaiset kulttuurit sekä yhteiskunnan alemmat sosiaaliset lokerot länsimaisessa yhteiskunnassa ovat länsimaisiin koulutettuihin ihmisiin verrattuna eriarvoissa asemassa. Kuitenkin sen sijaan Itä-Aasian kulttuureista esimerkiksi Kiinan ja Japanin väestön katsotaan olevan etulyöntiasemassa, koska heidän käyttämänsä kuvakirjoitusjärjestelmä harjaannuttaa ihmisen nuoresta pitäen ÄO-testissä menestystä lisääviin kykyihin. Itäaasialainen väestö onkin menestynyt keskimäärin kaikista parhaiten älykkyysosamäärämittauksissa. Toisaalta myös Yhdysvalloissa syntyneet itäaasialaista sukujuurta olevat saavat ÄO-testeissä valkoisia amerikkalaisia keskimäärin parempia tuloksia, vaikka eivät tunnekaan aasialaisia kirjoitusjärjestelmiä. Osa ongelmallisista muuttujista on pyritty rajaamaan pois tutkimuksissa, jotka vertailevat älykkyyosamääriä, mutta kaikkien kohdalla se ei ole mahdollista, ja tutkimukset vaihtelevat muutenkin tässä suhteessa.

On myös huomattu, että länsimaisten ihmisten älykkyysosamäärätestit antavat koko ajan parempia ja parempia tuloksia. Tätä ilmiötä kutsutaan löytäjänsä mukaan Flynnin ilmiöksi. Ilmiötä on selitetty muun muassa ympäristötekijöillä, kuten koulutuksella ja ravinnolla.[24][25] Köyhyys ja siihen liittyvät riskitekijät, esimerkiksi heikompi ravitsemus, sosiaaliset epäkohdat ja esimerkiksi perheväkivallan aikaansaamat psyykkiset häiriöt ehkäisevät lasten älykkyyden kehitystä. Suhteellisen korkean älykkyysosamäärän omaavien ihmisten on todettu menestyvän elämässään keskimääräistä paremmin, kärsivän vähemmän sosiaalisista ongelmista ja elävän pitemmän ja hyvinvoivan elämän, minkä on katsottu osaksi perustuvan siihen, että elinolot ja ympäristön vaikutukset ovat alusta pitäen olleet myönteisiä ja kannustavia.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Sternberg, R. J., Grigorenko, E. L., & Kidd, K. K. (2005). Intelligence, Race, and Genetics. American Psychologist, Vol. 60, 46-59.
  2. ↑ Miranda Hitti: Is Intelligence in the Genes? - Study Shows Gene May Affect Intelligence but Also Affects Schizophrenia WebMD Medical News. Viitattu 13.5. 2008. (englanniksi): "While our data suggests the dysbindin gene influences variation in human cognitive ability and intelligence, it only explained a small proportion of it -- about 3%," researcher Anil Malhotra, MD, says in a news release. "This supports a model involving multiple genetic and environmental influences on intelligence.."
  3. ↑ Koulun biologia: Perinnöllisyys ja evoluutio, s. 41
  4. ↑ R.C. Lewontin: Confusions About Human Races April 20, 2005. The Social Science Research Council. Viitattu 9.4. 2007. (englanniksi)
  5. ↑ esimerkiksi: American Anthropological Association Statement on "Race" May 17, 1998. American Anthropological Association. Viitattu 9.4. 2007. (englanniksi) "Physical variations in any given trait tend to occur gradually rather than abruptly over geographic areas. And because physical traits are inherited independently of one another, knowing the range of one trait does not predict the presence of others. For example, skin color varies largely from light in the temperate areas in the north to dark in the tropical areas in the south; its intensity is not related to nose shape or hair texture. Dark skin may be associated with frizzy or kinky hair or curly or wavy or straight hair, all of which are found among different indigenous peoples in tropical regions. These facts render any attempt to establish lines of division among biological populations both arbitrary and subjective."
  6. ↑ G M Oppenheimer: Paradigm lost: race, ethnicity, and the search for a new population taxonomy.. Am J Public Health, 2001, nro 91(7), s. 1049–1055. "The Institute of Medicine (IOM) recently recommended that the National Institutes of Health (NIH) reevaluate its employment of “race,” a concept lacking scientific or anthropological justification, in cancer surveillance and other population research."
  7. ↑ Neisser et al. (1995), Intelligence: Knowns and Unknowns. Report of a Task Force established by the Board of Scientific Affairs of the American Psychological Association. http://www.lrainc.com/swtaboo/taboos/apa_01.html
  8. ↑ IQ comments, Gene Expression, 23. syyskuuta, 2003
  9. ↑ Roth et al. 2001)
  10. ↑ Richard Lynn, Personality and Individual Differences, 1984
  11. ↑ Willms and Chen (1989)
  12. ↑ The geography of intelligence. In H.Nyborg and J.Gray (Eds) The Scientific Study of Human Nature. New York: Elsevier, 1997
  13. ↑ Lynn: Race differences in intelligence: a global perspective. Mankind Quarterly, 1990, 1, 255-296
  14. ↑ Richard Lynnin tutkimuksen mukaan 0,17, kun taas Richard E. Nisbett esittää artikkelissaan luvun 0,10. Lynn: Skin color and intelligence in African Americans. Population and Environment, 2002, 23, 365-375. Nisbett: Heredity, Environment, and Race Differences in IQ. A Commentary on Rushton and Jensen. Psychology, Public Policy, and Law, 2005, 11, 302-310.
  15. ↑ [1]
  16. ↑ The National Assessment of Educational Progress in the United States
  17. ↑ STEVEN D. LEVITT and STEPHEN J.DUBNER (2005) Freakonomics: A Rogue Economist Explores the Hidden Side of Everything. New York: William Morrow. 242 pp., $25.95. Thomas C. Leonard, Princeton University. Constitutional Political Economy 16(3) September 2005
  18. ↑ Fryer, R. G. Jr., & Levitt, S. D. (2004). Understanding the Black-White Test Score Gap in the First Two Years of School. The Review of Economics and Statistics, Vol. 66, 447-464. https://mitpress.mit.edu/journals/pdf/rest_86_2_447_0.pdf
  19. ↑ Neisser et al. (1995), Intelligence: Knowns and Unknowns. Report of a Task Force established by the Board of Scientific Affairs of the American Psychological Association. http://www.lrainc.com/swtaboo/taboos/apa_01.html
  20. ↑ Boykin 1994)
  21. ↑ Ogbu 1978, Ogbu 1994
  22. ↑ Cambridge's Journal of Biosocial Science
  23. ↑ "intelligence quotient." A Dictionary of Weights, Measures, and Units. Oxford University Press, 2002, 2004. Answers.com 22 Oct. 2007. http://www.answers.com/topic/intelligence-quotient: "There is continuing scepticism about IQ tests, and doubts about their objectivity, the innateness of what they measure, and their correlation with meaningful mental ability."
  24. ↑ William T. Dickens, James R. Flynn: Heritability Estimates Versus Large Environmental Effects: The IQ Paradox Resolved (Julkaistu Psychological Review-lehdessä: 2001. Vol. 108, No. 2. 346-369) 2001. American Psychological Association, Inc. Viitattu 6. tammikuuta 2006. (englanniksi)
  25. ↑ Thomas W. Teasdale, David R. Owen: A long-term rise and recent decline in intelligence test performance: The Flynn Effect in reverse 2005. University of Copenhagen, Department of Psychology. Viitattu 6. tammikuuta 2006. (englanniksi)

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Ahmavaara, Yrjö: Hyvinvointivaltion tabut: Nykykulttuurimme kritiikki. 2. lisätty painos. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-570-420-0.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Rotu_ja_%C3%A4lykkyysosam%C3%A4%C3%A4r%C3%A4
Henkilökohtaiset työkalut
Muilla kielillä