Geopark

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Geopark-verkostoon kuuluva alue Kiinassa.
Copper Coast Geoparkin rantakallioita Irlannissa.

Kansainvälinen ainutlaatuisten geologisten kohteiden Geopark-verkosto on perustettu kesäkuussa 2000 jakamaan kokemuksia ja parhaita käytäntöjä luonnontieteiden opetuksesta, geologisen perinnön suojelusta, geoturismista ja kestävästä kehityksestä. Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco toimii verkoston suojelijana ja kattojärjestönä Global Geoparks -verkoston kautta. Global Geoparks verkoston alla toimivat maanosittaiset verkostot: Eurooppa (EGN) ja Aasia-Tyyni valtameri (APGN).

Verkosto on laajentunut nopeasti. Marraskuussa 2013 siihen kuului 100 geologisesti merkittävää kohdetta 26 maasta. Geopark kohteista 56 on Euroopassa ja 28 Kiinassa. Kohteita on lisäksi Kanadassa, Uruguayssa, Japanissa, Etelä-Koreassa, Vietnamissa, Malesiassa, Indonesiassa ja Brasiliassa. Pohjoismaissa Geopark kohteita on neljä, Gea Norvegica Gea Norvegica ja Magma Geopark Norjassa, Katla Geopark Islannissa sekä Rokua Geopark Suomessa.

Verkoston toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unescon suojeluksessa toimiva Global Geoparks -verkosto järjestää joka toinen vuosi kansainvälisen konferenssin.

Euroopan Geopark -verkosto järjestää vuosittain kaikille kiinnostuneille avoimen konferenssin. Konferenssissa esitellään verkoston kohteiden toimintaa ja uusia verkostoon pyrkiviä kohteita. Euroopan Geopark-verkostolla on lisäksi oma vuosittain ilmestyvä lehti ja www-sivut. Toukokuun viimeisellä viikolla vietetään kaikissa Euroopan Geopark-kohteissa Geopark-viikkoa, jonka aikana esitellään kussakin kohteessa sen toimintaa ja kohteita.

Verkoston jäsenet valitsevat jätettyjen hakemusten perusteella uudet Geopark kohteet vuosittain pidettävässä kokouksessa. Geopark kohteelta vaaditaan kansainvälisesti arvokkaan geologisen perinnön lisäksi kulttuurin ja elävän luonnon arvoja sekä aktiivista toimintaa paikallisyhteisönsä hyväksi. Geopark -verkoston jäsenalueet arvioidaan uudelleen neljän vuoden välein, mikäli alue ei enää täytä verkoston kriteerejä se voi menettää jäsenyytensä.

Geopark -verkoston tavoitteena on että kaikissa maissa joissa sillä on jäsenalueita, olisi myös kansallinen Geopark -toimikunta. Suomen Geopark -toimikunta on perustettu maaliskuussa 2013. Suomen Geopark toimikunnan muodostavat Geologian tutkimuskeskuksen, Ympäristöministeriön, Metsähallituksen, Matkailun edistämiskeskuksen sekä Rokua Geoparkin edustajat. Toimikunnassa on lisäksi Suomen UNESCO toimikunnan edustus. Toimikuntien tehtävänä on ohjata Geopark -toiminnan kehittymistä ja tarjota neuvontaa uusille jäseniksi pyrkiville alueille.

Suomalaiset Geopark-kohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ainoa Geopark on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueella sijaitseva Rokua Geopark. Rokua Geopark koostuu Rokuan harju- ja dyynialueesta, Oulujokilaaksosta sekä Oulujärvestä. Rokua Geoparkin teema on jääkausi, jonka jäljet ovat alueella erinomaisen havainnollisesti nähtävissä. Rokua Geopark on maailman pohjoisin Geopark.

Rokua Geoparkin hallinnoinnista vastaavat yhteisesti Utajärven, Muhoksen ja Vaalan kunnat, Rokuan Terveys- ja Kuntouttamissäätiö sekä Metsähallitus. Rokuan jäsenyyshakemus hyväksyttiin lokakuun 1. päivänä 2010.

Suomessa Geopark-verkoston jäsenyydestä ovat kiinnostuneet useat alueet, mm. Saimaa-Pielinen, Pyhä-Luosto sekä Ivalojoen kullankaivualue. Ivalojoen Geopark-hanketta vetää Kultamuseo, joka on tehnyt kulttuurihistoriallisten kohteiden inventointi- ja suojelutyötä Ivalojoella jo 1970-luvulta alkaen.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zouros, N. (editor): European Geoparks. Natural History Museum of the Lesvos Petrified Forest. Greece. ISBN: 978 960 7646 91-0