Perustulo

Perustulon ja verotuksen yhteisvaikutus käteen jääviin tuloihin.

Perustulo on sosiaaliturvajärjestelmän malli, jossa kaikille kansalaisille maksetaan säännöllisesti ja ehdoitta rahaa toimeentuloa varten. Syyperustainen sosiaaliturva on kokonaan tai osittain korvattu. Perustulon määrä ei vähene tulojen noustessa. Tulojen kasvaessa perustulosta saatu hyöty peritään takaisin verotuksen kautta.

Perustuloa on kutsuttu myös kansalaistuloksi, kansalaispalkaksi sekä yhteiskunnalliseksi osingoksi, joissa kaikissa malleissa on hieman eroja toisiinsa. On olemassa myös perustulomalleja, jotka ovat sosiaalietuuksia korvaavia perusturvamalleja. Niiden välineet eivät ole ensisijaisesti finanssi- eli verohallinnollisia, vaan liittyvät esimerkiksi perusturvauudistuksen yksinkertaistamiseen. Perustuloa jotkut vasemmistolaiset kannattavat asiana joka lopettaa palkkaorjuuden; toisaalta jotkut oikeistolaiset kannattavat sosiaaliturvan korvaamista matalalla perustulolla.

Perustulo on ratkaisu siihen, että työtä ja siten toimeentuloa työstä ei riitä kaikille. Perustulon käyttöönottoa perustellaan muiden muassa pahenevalla teknologisella työttömyydellä eli ihmistyövoiman korvautumisella automaatiolla (robotit, tekoäly). Nick Srnicekin ja Alex Williamsin argumentin mukaan kapitalismin kyky (ja halukkuus) tarjota työtä kaikille on kriisissä, ja he esittävät ongelmaan ratkaisuksi perustuloa.

Perustulojärjestelmää ovat kannattaneet monet taloustieteilijät, tunnetuimpana monetarismin kehittäjänä tunnettu Milton Friedman. Perustuloliikkeen BIEN:in johtohahmo on Philippe van Parisj. Elon Muskin mukaan automaatio/robotit työntävät ottamaan käyttöön perustulon. Muskin mukaan työpaikkojen menetykset tulevat olemaan niin vakavia, että valtion on otettava rooli kansalaisten toimeentulon varmistamisessa. Muskin mukaan perustulo on välttämätön. Perustuloa ovat esittäneet ratkaisuksi myös Facebookin Mark Zuckerberg ja miljardööri Richard Branson.

Perustulon käsitteet

Perustulolla tarkoitetaan kaikille kansalaisille automaattisesti ja ehdoitta kuukausittain maksettavaa rahaa. Useimmissa perustulomalleissa kaikki ansaitut tulot olisivat verollisia ensimmäisestä eurosta alkaen. Itse perustulosta ei maksettaisi veroa. Yleensä perustulomalleissa veroprosentti on sama kaikissa tuloluokissa tai ainakin progressio on lievä.

Osittainen perustulo tarkoittaa perustuloa, joka ei kata minimitoimeentuloa. Useimmat konkreettiset Suomeen ehdotetut perustulomallit lähtevät siitä, ettei perustulo voi olla niin suuri, että sillä yksinään tulisi toimeen pitkää aikaa, ja siksi näitä malleja on kutsuttu osittaisiksi perustulomalleiksi. Näiden mallien ongelmana on, että niissä perustulon päälle tarvitaan edelleen tarvehankintaista sosiaaliturvaa, jolloin järjestelmä ei ole yhtä yksinkertainen kuin täydelliset perustulomallit. Osittainenkin perustulo kuitenkin yksinkertaistaisi Suomen sosiaaliturvajärjestelmää huomattavasti.

Perustuloa on myös kutsuttu kansalaistuloksi ja kansalaispalkaksi, joista jälkimmäistä on käytetty tarkoittamaan hieman eri asiaa. Esimerkiksi Jan Otto Anderssonin teksteissä kansalaispalkka on perustulon kaltainen tuki, mutta se maksetaan vain, jos kansalainen tekee hyödyllistä työtä. Tällaista työtä olisi toiminta kolmannen sektorin järjestöissä. Kansalaispalkka voisi olla suurempi kuin pelkkä kaikille automaattisesti maksettava perustulo/kansalaistulo. Kansalaispalkan ideana on aktivoida ihmisiä toimimaan kansalaisyhteiskunnassa.

Osallistumistuloksi on kutsuttu mallia, jossa perustuloon liittyy erilaisia ihmisen aktiivisuuteen liittyviä ehtoja (kuten kansalaispalkassa). Taloustieteilijä Anthony Atkinson loi käsitteen ehdottamalla osallistumistuloa (participation income) vain niille, jotka voivat osoittaa olevansa töissä, hakevansa töitä, olevansa työkyvyttömiä tai osallistumalla erilaisiin hoito- ja kansalaisjärjestötehtäviin.

Yhteiskunnallinen osinko on perustulosta käytetty termi, joka viittaa siihen, että kaikilla kansalaisilla on oikeus saada osuutensa yhteiskuntamme aiempien sukupolvien työllä kootusta kansallisomaisuudesta ja tuottavuuden kasvusta.

Negatiivinen tulovero on Milton Friedmanin kehittämä verotuksen ja automaattisen tulotuen yhdistelmä. Tässä mallissa määritellään tietty kuukausittainen verotettavan tulon alaraja. Kaikista sen summan alle jäävistä ansioista maksetaan ansioiden päälle tulotukea eli negatiivista veroa. Kaikista summan ylittävistä tuloista maksetaan normaalia veroa. Tässä mallissa rajaveroprosentti on yleensä sama kaikissa tuloluokissa.

Historia

Thomas Paine.

Varhaisimpana perustuloidean esittelijänä pidetään brittiläistä Thomas Painea, joka hahmotteli valtion maksamaa perustuloa kaikille yli 21-vuotiaille kirjassaan Agrarian Justice vuodelta 1795. Hänelle perustulo merkitsi kaikille ihmisille kuuluvaa osuutta yhteisen kansallisomaisuuden tuotosta.

Erilaisia sosiaalisen tai kansallisen osingon ajatuksia esitettiin pitkin 1800- ja 1900-lukua eri taloustieteilijöiden ja sosiologien kirjoituksissa. Huomattavimpana Oxfordissa professorina toimineen G. D. H. Colen 1930-luvun kirjoitukset ja taloustieteilijä James Meaden monet kirjat 1930-luvulta 1990-luvulle.

Sosiaalinen osinko (social credit) sai laajaa kannatusta brittimajuri Clifford Douglasin ideoimana, esittäen, että kaikille kansalaisille kuuluu osuus kansallisesta varallisuudesta. Ajatuksena oli lisätä kansalaisten ostovoimaa jakamalla heille rahaa. Laman ja työttömyyden vaivaamalla 1930-luvulla ajatus kasvoi kansanliikkeeksi, joka osallistui vaaleihin monissa maissa. Eniten menestystä puolue sai Kanadassa. Ajatus perustulosta kysynnän lisääjänä hautautui kuitenkin keynesiläisten, valtion roolia korostaneiden ideoiden varjoon.

Perustulomallista vakavimman ehdotuksen teki Isossa-Britanniassa liberaalipoliitikko Juliet Rhys-Williams vuonna 1943. Se jäi kuitenkin toteuttamatta, kun brittiläinen sosiaaliturvajärjestelmä rakennettiin William Beveridgen ideoiden pohjalta syy- ja ansioperustaiseksi. Samankaltaisia malleja toteutettiin useimmissa läntisissä teollisuusmaissa.

Perustulomallit nousivat uudelleen keskusteluun, kun keynesiläisyyttä alettiin kyseenalaistaa taloustieteessä. Yhdysvalloissa presidentti Richard Nixonin hallinto esitteli laajoja uudistuksia maan sosiaaliturvaan. Ideoiden takana oli Milton Friedman ja hänen muotoilema negatiivinen tulovero. Negatiivista tuloveroa kokeiltiin neljässä eri projektissa Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuosina 1968-1982. Friedman popularisoi ideansa vuonna 1962 kirjassaan Capitalism and Freedom.

Friedman argumentoi perustulon puolesta Yhdysvaltain kongressille ja Richard Nixonille 1970-luvulla. Kongressi teki perustulosta lakialoitteen, mutta aloitteeseen liitettiin perustulonvastaisia elementtejä, jotka saivat hänet vastustamaan lakialoitetta. Lopulta kongressi ei hyväksynyt esitystä. Lopputuloksena liittovaltion Earned Income Tax Credit tukee tuhansilla dollareilla matalapalkkaisia, mutta työttömille sekä erityisryhmille on erillisiä tukiohjelmia, jotka aiheuttavat tulokuoppia. Samanlainen palkkatuki on otettu käyttöön myös monissa muissa maissa, kuten Suomessa.

Kanadassa tehtiin 1974-1979 MINCOME-kokeilu Dauphinissa, Manitobassa. Kokeilussa 30 prosentille kaupungin asukkaista annettiin 15 000:n Kanadan dollarin turvattu vuositulo (guaranteed annual income).

Kanadassa liberaalihallituksen asettama komissio ehdotti negatiivisen tuloveron käyttöönottoa vuonna 1985, mutta valtaan nousseet konservatiivit pitivät ehdotusta liian kalliina ja jättivät sen toteuttamatta.

Brittiläiset ekonomit Guy Standing ja Hermione Parker ovat kehittäneet erilaisia perustulomalleja. Erityisesti Parkerin konkreettiset laskelmat osittaisen perustulon vaihtoehdoista ja kustannuksista ovat vaikuttaneet useisiin viimeaikaisiin perustulomalleihin. Näitä malleja on ehdotettu otettavaksi käyttöön Isossa-Britanniassa, mutta ehdotukset eivät ole saaneet poliittista tukea.

Belgialainen ekonomisti Philippe van Parijs on perustellut perustuloa marxilaisin perustein. Hän kannattaa perustuloa, jonka määrää kohotettaisiin vähitellen yhdessä verotuksen kanssa, niin että ihmiset saisivat lopulta lähes kaikki tulonsa perustulosta. Näin saavutettaisiin kommunismi, eli yhteiskunta, jossa jokainen antaisi kykyjensä mukaan ja saisi tarpeittensa mukaan. Palkkatyö lakkaisi ja työtä tehtäisiin lähinnä harrastuksena. Parijs näkee, että nyky-yhteiskunnassa työstä on tulossa harvojen etuoikeus ja joidenkin työssäkäyvien haluttomuus huolehtia työtä tekemättömistä muistuttaa 1800-luvun kapitalistien haluttomuutta ratkaista työläisten köyhyyden kysymys. Mitään vallankumousta tai sosialismia Parijsin "kapitalistinen tie kommunismiin" ei edellyttäisi. Sittemmin Parijs on vaimentanut marxilaisia perusteluita perustulolle.

Iranissa Mahmud Ahmadinežadin hallinto otti käyttöön perustulon loppuvuodesta 2010. Samassa yhteydessä leikattiin bensiinin, ruoan ja eräiden palveluiden tukiaisia. Iranin kokemuksia perustulosta on käytetty tutkittaessa sen vaikutuksia työmarkkinoihin.

Sveitsissä 5. kesäkuuta 2016 järjestettiin kansanäänestys perustulon tekemisestä perustuslailliseksi oikeudeksi. Perustulon tasoksi oli määritelty 2500 Sveitsin frangia kuukaudessa. Ennen äänestystä aiheesta oli käyty keskustelua neljä vuotta ja huhtikuussa järjestetty kysely osoitti perustulon kannatukseksi noin 40 prosenttia. Kansanäänestyksessä 76,9 prosenttia vastusti ja 23,1 prosenttia kannatti.

Perustulomalleja

Pääartikkeli: Perustulomallit

Argumentteja perustulon puolesta ja vastaan

Puolesta

Perustuloa puolustetaan muun muassa seuraavilla väitteillä:

• Perustulo takaisi minimitoimeentulon ja poistaisi köyhyyttä. Tämä argumentti koskee erityisesti kehitysmaita.
• Aiemmin ihmistyötä vaativat toiminnot korvataan roboteilla, automaattisilla järjestelmillä ja muilla teknisillä parannuksilla - tätä ilmiötä on kutsuttu esimerkiksi termeillä automaatio ja robotisaatio. Saavutetut hyödyt tulee jakaa kaikkien kesken, jolloin nykyisenkaltaisen palkkatyön muutos voi alkaa.
• Perustulo selkeyttäisi suomalaista sosiaaliturvaa. Nykyiset käsitteet saattavat johtaa harhaan etenkin niitä, jotka ovat suurimman avun tarpeessa. Toisaalta nykyinen järjestelmä taas tarjoaa paljon mahdollisuuksia keinotella tukea väärin perustein.
• Perustulo antaisi kansalaisille mahdollisuuden päättää omasta elämästään. Työnteko toisi kaikissa tapauksissa lisää tuloja ja hyvinvointia eikä uhkaisi taloutta, kuten nykyisessä järjestelmässä voi kannustinloukkujen takia käydä. Perustulo antaisi ihmisille mahdollisuuden kehittää itseään tai tehdä työtä joustavasti eri elämäntilanteissa.
• Perustulo edistäisi luovuutta, lisäisi yritteliäisyyttä, alentaisi riskinoton kynnystä sekä lisäisi luottamusta ja mahdollisuutta yhteistoimintaan. Se vähentäisi työttömyyttä, koska se tekisi osa-aikaisen työnteon kiinnostavammaksi ja kannattavammaksi..
• Perustulo lopettaisi kansalaisten nöyryyttämisen. Esimerkiksi opiskelija, työtön, kotiäiti ja eläkeläinen voisivat entistä enemmän vaikuttaa elämäntilanteeseensa. Perustulon ansioita voisi olla luovuuden vapautuminen, tasa-arvon kasvu ja vapaa-ajan lisääntyminen. Ihmisten vapaus yleensäkin lisääntyisi ja se edistäisi henkistä hyvinvointia: esimerkiksi vanhemmat voisivat ratkaista työnteon ja perheestä huolehtimisen suhteen nykyistä joustavammin.
• Määräaikainen tai osa-aikainen työnteko ei olisi uhka, vaan jopa mahdollisuus. Viranomaisten tarve sosiaalialalla vähenisi, ja tämä toisi helpotusta väestön ikääntymisen myötä uhkaavaan työvoimapulaan. Ulkomaisen työvoiman värvääminen ainakin EU:n alueelta saattaisi sekin helpottua.
• Hallinnollinen kontrolli ja ihmisten riippuvuussuhde hallinnosta on jo itsessään nöyryyttävää. Tilannetta pahentaa se, että ihmisen arvo määräytyy työmarkkina-aseman mukaan mutta ”kunnollisia” työpaikkoja ei kuitenkaan riitä kaikille. Kun toimeentulo olisi kansalaisen perusoikeus, siihen ei lyötäisi kielteistä leimaa.
• Perustulo olisi helpompi hahmottaa kuin nykyinen sosiaaliturva. Esimerkiksi työtön voisi olla varma omasta rahatilanteestaan, koska tukia ei jälkikäteen perittäisi takaisin. Kukaan ei joutuisi vaikeuksiin tukipäätöksiä odottaessaan, vaan rahaa tulisi tietty määrä joka kuukausi.
• Vähentämällä valtion byrokratiaa saataisiin aikaan suuret säästöt.
• Edistäisi jäljellä olevien työtehtävien nopeaa automaatiota, kun työnteko ja toimeentulo on eriytetty.
• Parantaisi perheen ruokahuollon varmuutta.
• Mahdollistaa suunnitella elämää eteenpäin.
• Voisi vähentää köyhyyteen liittyvää sairastavuutta, kuten stressiä, korkeaa verenpainetta, kakkostyypin diabetesta jne.
• Voisi aiheuttaa 8,5 prosentin vähentymisen sairaalakäynneissä etenkin tapaturmien, loukkaantumisten ja mielenterveyden osalta.
• Kasvattaisi sosiaalista koheesiota.
• Vähentäisi toisen henkilön seksuaaliseen hyväksikäyttöön perustuvia parisuhteita (tyypillisesti sellaisia jossa mies tukee naista taloudellisesti).
• Vähentäisi prostituutiota (erään tutkimuksen mukaan 92 % prostituoiduista haluaisi luopua prostituutiosta, mutta eivät pysty rahan tai ruoan vuoksi).
• Vähentäisi rikollisuutta.
• Kasvattaisi taloutta. Rahoittamalla täysin valtionvelkaa ottamalla 1000 Yhdysvaltain dollarin suuruinen kuukausittainen perustulo johtaisi bruttokansantuotteen kasvamiseen Yhdysvalloissa 12,56 prosentilla kahdeksan vuoden kuluessa.
• Vaikuttaisi yrittäjyyteen siihen kannustavasti ja mahdollistaisi riskipitoista innovatiivisuutta.

Vastaan

Perustuloa vastustetaan muun muassa seuraavilla väitteillä:

• Perustulo ei ”lisäisi sosiaalista pääomaa” tai ”yhteiskunnallista koheesiota”.
• Terveen ja täysi-ikäisen tulisi olla ensisijaisesti vastuussa itsestään ja hyvinvoinnistaan.
• Perustulo antaisi opiskeluhaluttomille nuorille, elämässä syrjäytyneille, mielenterveydeltään järkkyneille ja muille vastaaville ryhmille mahdollisuuden elää siten, että kenenkään ei tarvitsisi kiinnittää heihin huomiota.
• Perustulo vähentäisi työnteon arvoa, koska tuloa maksettaisiin riippumatta siitä tekeekö henkilö työtä vai ei. Ainoastaan työ luo uutta hyvinvointia jaettavaksi.
• Perustulo saatettaisiin asettaa liian korkealle, jolloin matalapalkkaisten töiden kysyntä vähenisi
• Perustulosta syntyisi paljon kustannuksia: SDP:n mukaan eräs perustulomalli vaatisi yli kymmenen miljardia euroa lisää rahaa perustulon maksamiseen kaikille täysi-ikäisille suomalaisille.
• Perustulo olisi jonkinlainen ”aikuisten lapsilisä”, jonka turvin olisi mahdollista jatkaa miellyttävää opiskelijaelämää keski-ikään.

Keskustelua maailmalla

Etelä-Afrikassa suurin oppositiopuolue Democratic Alliance on vuodesta 2000 lähtien kannattanut perustuloa työmarkkinoiden voimakkaan vapauttamisen kanssa. Hallitseva puolue African National Congress on vastustanut perustuloa, vaikka sen jäsenten ja liittolaisten keskuudessa onkin kannatusta.

Israelin keskuspankki on suositellut perustuloa Israelin parlamentille. Israelissa on käytössä matalapalkkaisten tukia, mutta niitä ei ole yhdistetty työttömyys- ja muihin tukiin.

Berliiniläisen Hertie School of Governance -korkeakoulun professori Claus Offe arvioi, että perustulo sopii huonosti yhteen uusklassisen talousopin kanssa. Tämä ideologia onkin hänestä jo aikansa elänyt. Markkinaliberalistinen kasvuajattelu ei ole hänen mielestään koskaan toiminut käytännössä, mutta ongelmien on oletettu johtuvan vain siitä että mallia ei ole sovellettu tarpeeksi johdonmukaisesti. Niinpä ongelmia on yritetty ratkaista sijoitusmyönteisemmällä talouspolitiikalla ja sosiaali- ja työvoimakuluja leikkaamalla. Vasemmistopuolueetkin ovat tehneet myönnytyksiä ja toivoneet sen edistävän työllisyyttä. Tulos on kuitenkin saattanut olla jopa aiottua päinvastainen, esimerkiksi silloin kun irtisanomiset ovat nostaneet osakekursseja. Claus Offe pitää siksi perustuloa ainoana keinona, jolla kansalaisten aktiivisuutta voidaan lisätä ilman että työn tuottavuus kärsii. Perustulon toimivuudesta ei kuitenkaan voi olla täysin varma, ennen kuin erilaisia malleja kokeillaan. Perustuloon voitaisiin Offen mukaan kuitenkin siirtyä asteittain, ilman että koko työmarkkina- ja sosiaalisysteemiä uudistetaan kerralla.

Ylen artikkelin mukaan Suomessa tehtävä kokeilu on herättänyt runsaasti huomiota maailmalla.

Matt Bruenigin mukaan Yhdysvalloissa rikkain yhden prosentin väestönosa saa jo "perustulon" pääomatulojen muodossa. Bruenig korostaa että passiivinen tulo joka on irrallaan työnteosta on siis jo olemassa. Yhdysvalloissa 30 prosenttia kansantulosta päätyy pääomatuloina pääoman omistajille. Bruenigin ajatuksen mukaan pääomatulot pitäisi vain jakaa tasaisesti kaikille kansalaisille sen sijaan että ne päätyvät vain joillekin.

Perustulo ei ratkaise ihmisen elämän tarkoitukseen, sosiaaliseen statukseen ja omaan identiteetiin liittyviä ongelmia. Tähän asti työpaikat ja työ ovat tarjonneet ihmisille juuri näitä asioita.. Teknologinen työttömyys ja perustulon varassa eläminen saattavat aiheuttaa ihmisille eksistentiaalisen kriisin.

Alaskan luonnonvaroista jaettu osinko ei ole saanut ihmisiä lopettamaan työntekoa ja jäämään työvoiman ulkopuolelle. Osa-aikatyön suosio on kasvanut.

Keskustelu Suomessa

Ammattiliitot ovat perinteisesti vastustaneet perustuloa, koska se heikentäisi ammattilittojen neuvotteluvoimaa ja voisi myöhemmin johtaa vähimmäispalkoista luopumiseen. SAK:n Ilkka Kaukoranta on kutsunut Suomen perustulokokeilua hyödyttömäksi.

Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa Keskusta, Kokoomus ja SKDL ilmoittivat kannattavansa perustuloa. Suomen ylioppilaskuntien liitto kritisoi vuonna 1999 tehtyä selvitystä perustulon unohtamisesta. Ylioppilaslehden kyselyssä 2007 Keskustanuoret, kokoomusnuoret ja vasemmistonuoret suhtautuivat perustuloon myönteisesti.

Suomen Keskustanuoret ajaa negatiivista tuloveroa. Se loisi liukuvasti muuttuvan sosiaaliturvan, jolloin lisätyöstä saatavasta palkasta jäisi aina kannustava osuus yksilölle. Tuet voitaisiin tarvittaessa väärinkäytösten ilmetessä periä takaisin korotuksen kera. Vasemmistoliitto on puhunut 530 euron perustulosta, mutta heidän ehdotuksensa ei olisi aito perustulo vaan nykyisten tukien yhtenäistys.

Iltalehti haastatteli eri puolueiden puheenjohtajia perustulosta vuonna 2009. Vihreiden eduskuntaryhmän tuolloinen puheenjohtaja Ville Niinistö sanoi, että työn muodot ovat muuttuneet ja jo puolet työvoimasta on perinteisten vakituisten työsuhteiden ulkopuolella. Nykyinen sosiaaliturva ei hänen mielestään kannusta uusien ratkaisujen tekemiseen, jolloin yrittäjyys, kulttuuriala ja uudenlaiset pienpalvelut eivät kehity. Vasemmiston Paavo Arhinmäki piti yhtenä tavoitteena puolueen omaa perustulomallia, jossa olisi mahdollisuus syyperustaiseen lisään. RKP:n entisen puheenjohtajan Stefan Wallinin mukaan puolue on ollut varauksellinen perustuloa kohtaan. Sosiaaliturvan täytyy olla kannustavaa eikä ”turvaverkosta saa tulla riippumattoa”. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinilla ei hänellä ole yksiselitteisen torjuvaa kantaa asiaan, mutta työn ja hyvinvoinnin välisen kytköksen irrottaminen olisi ”iso juttu”. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen sanoi olevansa huolissaan siitä, että vastikkeeton kansalaispalkka saattaisi syrjäyttää ja kannustaa elämään tällaisen tulon varassa.

Suomen kommunistinen puolue on puhunut yli 800 euron perustulosta. Myös Itsenäisyyspuolue on eduskuntavaaliohjelmassaan ilmoittanut kannattavansa valikoivaa perustuloa, joka rohkaisee toimeliaisuuteen ja turvaa riittävän toimeentulon. Perustulon piiriin kuuluisivat Itsenäisyyspuolueen mukaan esimerkiksi pienituloiset eläkeläiset, työttömyystuen ja sosiaalitukien varassa elävät, opiskelijat ja prekaarit.

Taloustieteen tohtori ja pankkiiri Björn Wahlroos kannatti 850–1 000 euron perustuloa Uutispäivä Demarin haastattelussa 30. huhtikuuta 2001. Seuraavana päivänä SDP:n tuolloinen ministeri Sinikka Mönkäre tuomitsi ehdotuksen ”epärealistiseksi” ja SDP:n kansanedustaja Tuula Haatainen tuomitsi Wahlroosin ”tavallisen ihmisen arkea ymmärtämättömäksi”. Sinikka Mönkäre vastusti perustuloa myös TV1:n väittelyssä, jossa Osmo Soininvaara puhui perustulon puolesta. Vihreiden ja erityisesti Soinivaaran mallia on kannattanut myös Suomen Yrittäjien entinen puheenjohtaja Eero Lehti, jonka mukaan heikko-osaisten suhteen pitäisi toimia joustavasti niin, että ihminen saa tuottavuutensa mukaisen palkan, mutta sosiaaliset järjestelmät antavat hänelle yhteiskunnassa sovitun lopun elintason.

Seppo Lindblomin vuoden 2003 väitöskirja pitää perustuloa postmodernina ratkaisuna, joka auttaisi työmarkkinoilta syrjäytyneitä.

Vuoden 2003 syksyllä Elinkeinoelämän tutkimuslaitos julkaisi laajan teoksen ”Kansantalous 2028”, jossa pidettiin perustuloa ja tasaveroa hyvänä vaihtoehtona.

Filosofi Jukka Hankamäki luonnosteli oman ehdotuksensa perustulojärjestelmäksi teoksessaan Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005). Hankamäki hylkää kaikille maksettavan perustulon mutta kannattaa sosiaalietuuksien tilkkutäkin korvaavaa perustuloa, joka lopettaisi omistamis- ja yritteliäisyysvihamielisen sosiaalietuusjärjestelmän, kannustaisi toimintaan, poistaisi epäoikeudenmukaisiksi koetut takaisinperinnät, korjaisi tieteilijöiden, taiteilijoiden ja opiskelijoiden asemaa ja mahdollistaisi myös elämäntapa-ammatit sekä sentyyppisen arvotuotannon, jota ei voida organisoida palkka- tai yrittäjätyöksi. Perustulon maksaminen ja saajan ammatillisen statuksen selvittäminen kuuluisivat negatiivisen tuloverojärjestelmän tavoin verohallinnon piiriin, mikä poistaisi kalliiksi käyvän päällekkäisen byrokratian ja ohjaisi sosiaalitoimen voimavarat varsinaiseen sosiaalityöhön.^{lähde tarkemmin?}

SDP on vastustanut perustuloa, sillä puolueen mukaan se on kallis ja aiheuttaa syrjäytymistä. SDP:n Kalevi Sorsa -säätiön vuoden 2007 raportti tyrmää perustulon ja haluaa sen sijaan vastikkeellistaa sosiaaliturvaa sekä vahvistaa vastaanottovelvollisuutta. Iltalehden haastattelussa 2009 eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tarja Filatov puhui syyperustaisuuden puolesta. Hänen mielestään sosiaaliturvassa on ongelmallista, että se on kovin erisuuruinen opiskelijalle, sairaalle ja työttömälle. Perustason pitäisi kuitenkin olla riittävä, jotta toimeentulotukea tarvittaisiin vain ääritapauksissa.

Matti Vanhanen on kertonut pääministerinä ollessaan 2007, että hän kannattaa ”valikoivaa perustuloa” ja haluaisi saada sen voimaan vuonna 2011. Vanhasen mukaan perustuloa saisivat ne, jotka muutenkin elävät minimipäivärahojen ja kansaneläkkeen varassa ja joutuvat hakemaan toimeentulotukea ja asumistukea. Iltalehden haastattelussa vuonna 2009 hän sanoi, että Keskustalla on pitkään ollut ”perussympaattinen” asenne perustuloon, kunhan se on aina työntekoon kannustava.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoi Iltalehden haastattelussa 2009, että pitää hyvänä perustuloon sisältyvää ajatusta, että kaikkea työtä kannattaisi ottaa vastaan. Hän kuitenkin epäilee, että perustulon toteuttaminen olisi hankalaa ja positiiviset vaikutukset tulisivat viiveellä. Hän pani enemmän toivoa Sata-komitean mahdollisuuksiin.

Sata-komiteassa kuitenkin ”omien kannattajajoukkojensa etujensa ajamiseen keskittyneet” työmarkkinajärjestöt torjuivat ehdotuksen tulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamisesta. Tämä halu pitää perusturvan ja ansiosidonnaisen turvan ero suurena liitetään usein mm. SAK:n haluun houkutella työntekijöitä työttömyyskassojensa jäseniksi.

Osmo Soininvaaran mukaan perustuloon voi yhdistää samat huolenpidon muodot kuin tähänkin asti: kun joku on elänyt perustulon varassa vaikka kolmen kuukauden ajan, sosiaalityöntekijä voisi tulla katsomaan kuinka tuensaaja voi.

Heikki Hiilamo kirjoittaa, että perustulo on joillekin ideologinen kysymys: perustulomilitanttien ajatuksen mukaan sillä rangaistaan omaisuutta haalinutta kapitalistia ja jaetaan omaisuus köyhille. Militanttien joukko koostuu ennen kaikkea filosofeista, eikä mukana juuriole sosiaalipolitiikan tai taloustieteen asiantuntijoita. Hän esittää perustulon vaikutukselle kaksi vaihtoehtoa: se joko nostaa palkko tai alentaa niitä. Perustulo voi johtaa myös siihen että työpaikat yhä enenevässä määrin korvataan koneilla.

”Prekariaatin” vaatimuksia noin tuhannen euron kansalaispalkasta on pidetty mahdollisimman huonona mainoksena senkaltaisille perustulomalleille, jonka esimerkiksi Vihreät esittivät 2009.

Vasemmistonuoret lanseerasi Massit massoille! -perustulokampanjan marraskuussa 2011. Kampanjan avulla halutaan lisätä ihmisten tietoa perustulosta ja osoittaa, kuinka perustulo parantaisi ihmisten epävarmemmaksi muuttunutta arkea.

Perustulokokeilu on kirjattu hallitusohjelmaan. Eri tutkimuslaitoksien tutkijoista koostuva ryhmä aikoo selvittää, miten perustulokokeilu kannattaa toteuttaa. Perustulokokeilun on suunniteltu alkavan vuonna 2017.

Kannatus Suomessa

Vuonna 2001 Suomen Kuvalehti kysyi 500 ihmiseltä kansalaispalkasta. Vanhemmat ihmiset hyväksyivät kansalaispalkan nuoria yleisemmin. Vasemmistoliiton äänestäjiksi ilmoittautuneista melkein 50 % hyväksyi kansalaispalkan, vihreiden 37 %, SDP:n 36 %, Keskustan 29 % ja Kokoomuksen 24 %. THL:n julkaisemassa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistiin 2002 teetetty kyselytutkimus perustulon kannatuksesta. Suomalaisten enemmistön todetaan olevan selkeästi perustulon kannalla, joskin kannatusaste vaihtelee käytetyn muotoilun mukaan: suomalaisista 76 % kannatti negatiivista tuloveroa, 63 % perustuloa ja 59 % kansalaispalkkaa. Kokoomus teki myöhemmin vuonna 2005 laajemman 2 510 ihmistä käsittäneen kyselyn. Kyselyssä 58 % kokoomuslaisista tuki perustuloa, mikäli se yksinkertaistaisi perusturvaa.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Yle:n vaalikoneessa esitettiin ehdokkaille väite: "Suomessa on siirryttävä perustuloon joka korvaisi nykyisen sosiaaliturvan vähimmäistason." Suurin osa (66 %) kaikista vastanneista ehdokkaista vastasi olevansa samaa mieltä. Suurinta kannatus oli Köyhien Asialla-puolueen (100 %), Piraattipuolueen (100 %), Vihreiden (99 %), Itsenäisyyspuolueen (96 %) ja Vasemmistoliiton (95 %) ehdokkailla. Ainoastaan kolmen puolueen ehdokkaista perustulon kannattajat olivat vähemmistössä: Kristillisdemokraattien (38 %), Kokoomuksen (33 %) ja SDP:n (22 %).

Kannatus puolueissa

Puolueet, joissa perustulon kannatus on kirjattu puolueohjelmaan:

• Piraattipuolue: "Sosiaaliturvan tulee pääosin perustua kaikkien kansalaisten vastikkeettomaan perustuloon, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason ja kannustaa hankkimaan ylimääräisiä tuloja. Perustulo ei vaadi merkittävästi ylimääräistä julkista rahoitusta, sillä tuki korvaa suuren osan nykyisistä tuista."

• Vasemmistoliitto: "Ei voida olettaa, että palkkatyötä riittää kaikille sitä haluaville tai että kaikki voisivat saada toimeentulonsa työstä. Yhteiskunnan turvaverkkojen pitää kattaa kaikki erilaiset elämäntilanteet. Turvallisin, joustavin ja oikeudenmukaisin tapa on siirtyä asteittain kohti perustulojärjestelmää."

• Vihreä liitto: "Otetaan käyttöön kaikille täysi-ikäisille maksettava perustulo, joka tekee työn vastaanotosta kannattavaa. Kannatamme perustuloa, joka olisi vähintään nykyisen perusturvan tasoinen. Perustulo lisää ihmisten mahdollisuutta päättää omasta elämästään. Se on myös keino vähentää nykyisen sosiaaliturvajärjestelmämme byrokraattisuutta ja tehdä työn vastaanottamisesta kannattavaa."

Esimerkkejä toteutuksesta

Puhdasta perustuloa ei ole taloustieteilijöiden suosituksista huolimatta otettu toistaiseksi käyttöön missään maassa. Perustuloa selvittänyt tutkimusryhmä jätti 30. maaliskuuta 2016 esiselvityksensä perustulon kokeilemisen aloittamista Suomessa. Sitä olisi tarkoitus kokeilla vuosina 2017-2018 n. 10 000:lla hengellä, iältään 25–63-vuotiaita työikäisiä, joiden tulot ovat vähäiset. Perustulon suuruus olisi 550-750 € kuukaudessa, eikä siitä maksettaisi veroa.

Hollannin perustulo

Hollannissa on vuonna 2001 otettu käyttöön noin 150 euron kuukausittainen perustulo, joka maksetaan ”veronpalautuksen” nimellä kuukausittain kansalaisille kaikissa perheissä, joissa on vähänkään ansiotuloja. Työttömyysturvan saajat eivät kuitenkaan saa tätä perustuloa. Uudistuksen yhteydessä siirrettiin verotuksen painopistettä ympäristö- ja kulutusveroihin.

Kanadan perustulo

Kanadassa Ontarion provinssissa kokeillaan perustuloa 4000 henkilöllä, jotka ovat tuettuja tai matalatuloisia. Kokeilussa tarkastellaan muiden muassa minkälaisia vaikutuksia perustulolla on henkilöiden terveyteen ja lasten koulutukseen kolmen vuoden aikana.

Yhdysvaltojen perustulo

Yhdysvaltain osavaltiossa Alaskassa mineraalivaroista kertyneitä tuloja rahastoidaan rahastoon, jonka tuotosta maksetaan vuosittaista osinkoa jokaiselle koko kalenterivuoden osavaltiossa asuneelle hakijalle. Rahaston jaettu sääntöjen mukainen osinko oli 2072 dollaria vuonna 2015.

Ensimmäinen kaupunki jossa kokeillaan perustuloa on Stockton, Kalifornia. Kaupungin 315 000:sta asukkaasta valitaan vielä julkistamaton määrä asukkaita kokeiluun, jossa saa 500 dollaria kuukaudessa eli 6000 dollaria vuodessa. Kokeilun toivotaan kestävän kolme vuotta. Kokeilu on kaupungin 27-vuotiaan pormestarin idea.

Havaijin osavaltion lainsäätäjät ovat äänestäneet syyskuussa 2017 perustulokokeilun puolesta. Havaijilla ihmiset työskentelevät maatalouden ja palveluiden parissa. Pikaruokaloiden, ravintoloiden ja hotellien työntekijöiden työt ovat korvautumassa roboteilla. Perustuloa harkitaan koska se nähdään keinona pitää Havaijin talous vakaana.

Namibian perustulokokeilu

Namibiassa on vuodesta 2008 kokeiltu 100 Namibian dollarin (noin kymmenen euron) kuukausittaista perustuloa Otjiveron kylässä. Kokeilun takana on Basic Income Grant Coalition, johon kuuluu Namibian evankelis-luterilainen kirkko, ammattiyhdistysjärjestöjä sekä Labour Resource and Research Institute. Projektin rahoittajina toimivat Saksan evankelinen kirkko, namibialaiset kansalaisjärjestöt ja yksittäiset tukijat ympäri maailmaa. Kahden vuoden jälkeen kylän lapset eivät enää käytännössä kärsineet nälästä, kun ongelma koski ennen kokeilua noin puolta lapsista, 90 prosenttia lapsista suoritti peruskoulua (kun ennen vastaava määrä oli 40 prosenttia) ja paikallisen terveyskeskuksen käyttäjämäärä nelinkertaistui. Uusia taloudellisia toimia syntyi, esimerkiksi naisen perustama leipomo ja miesten aloittama tiilituotanto. Poliisitilaston mukaan salametsästys ja puuvarkaudet laskivat 60 prosentilla. Seudun valtasuhteet alkoivat muuttua, kun naisten asema parantui ja kyläläiset kohtasivat valkoiset farmarit itsevarmemmin. Vastatoimena juopotteluun kyläläiset perustivat komitean, joka antaa neuvoa rahankäytössä, kapakat ovat maksupäivänä suljettuina ja lasten perustulo maksetaan pääsääntöisesti naisille. Negatiivinen vaikutus oli muuttoliike muualta: kun kokeilun alussa Otjiveron kylässä asui 1 100 ihmistä, kahden vuoden aikana kylään muutti arviolta 100–200 ihmistä (yleensä sukulaisia, jotka eivät saaneet omaa perustuloa). Namibian hallitus ei ole jatkanut projektia, vaikka osa ministereistä on henkilökohtaisesti tukenut sitä. Valtion verovirasto oli ennen kokeilua suositellut maanlaajuista perustuloa köyhyyden vähentämiseksi.

Katso myös

• Negatiivinen tulovero

Lähteet

• Honkanen, Pertti. Soininvaara, Osmo. Ylikarhi, Ville: Perustulo. Kohti toimivaa perusturvaa. Helsinki: Vihreä Sivistysliitto ry, 2007.

Kirjallisuutta

• Lahtinen, Ilpo: Perustulo, kansalaisen palkka. Helsinki: Hanki ja jää, 1992. ISBN 951-8916-31-4.
• Perkiö, Johanna: Suomalainen perustulokeskustelu ja mallit. Kelan tutkimus työpapereita, 2016, nro 85/2016. Helsinki: KELA. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

Suomeksi

• Libera-säätiön ja Elina Lepomäen Perustili
• BIEN Finland - Suomen perustuloverkosto
• Ajatushautomo Tänkin perustuloselvitys
• Kansallisen Sivistysliiton Sisällä vai ulkona? -perustulopamfletti
• Ville Kopra: Perustulo. Kova vai pehmeä paketti? Kalevi Sorsa -säätiö
• Vihreiden perustulomallin ABC
• Perustulolaskuri
• Ilkka Pirttilän artikkeli työn jakamisesta ja kansalaispalkasta (Helsingin Sanomat, 24.1.2010)
• Perustulokokeilu puree köyhyyteen Namibiassa maailma.net, 30.3.2009
• YLE Elävä arkisto: Tulot 0 euroa YLE
• Kansalaispalkkaa kaikille? ”Hyvä mahdollisuus kannustaa ihmisiä töihin” Suomen Kuvalehti
• Kansalaispalkka ja perustulo Ylen Elävässä arkistossa
• Sitra: Ratkaiseeko perustulo mitään? Ota haltuun argumentit puolesta ja vastaan

Englanniksi

• Basic Income Earth Network
• Basic Income Studies -julkaisu
• Capitalism and Freedom, Milton Friedmanin perustulon esittelevä kirja.
• André Gorz, Critique of Economic Reason, 1989