Mahmud Ahmadinežad

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mahmud Ahmadinežad
محمود احمدی‌نژاد
Mahmoud Ahmadinejad.jpg
Iranin presidentti
3. elokuuta 20053. elokuuta 2013
Varapresidentti Parviz Davoodi
Esfandiar Rahim Mashaei
Mohammad-Reza Rahimi
Edeltäjä Mohammad Khatami
Teheranin pormestari
20. kesäkuuta 20033. elokuuta 2005
Edeltäjä Hassan Malekmadani
Seuraaja Mohammad Bagher Ghalibaf
Ardabilin kuvernööri
Edeltäjä Hossein Taheri
(Itä-Azerbaidžanin kuvernööri)
Seuraaja Javad Negarandeh
Tiedot
Syntynyt 28. lokakuuta 1956 (ikä 57)
Aradan, Iran
Puolue Abadgaran (ennen 2003)
Insinööriliiton islamilainen yhteiskunta (ennen 1990)
Puoliso Azam Farahi (aviol. 1977)
Ammatti maa-ja vesirakennusinsinööri
Uskonto šiialaisuus
Allekirjoitus Mahmoud Ahmadinejad signature.svg

Maḥmūd Aḥmadīnezhād (pers. ‏محمود احمدی‌نژاد‎, Maḥmūd Aḥmadī-Nežād; s. 28. lokakuuta 1956[1]) toimi Iranin kuudentena presidenttinä vuosina 2005-2013. Hän astui virkaansa ensimmäiselle nelivuotiskaudelleen elokuussa 2005. Kesäkuussa 2009 hänet valittiin jatkokaudelle murskaenemmistöllä kiistellyissä vaaleissa, jotka johtivat mellakoihin.

Ahmadinežad on herättänyt ärtymystä länsimaissa revisionistisilla lausunnoillaan holokaustista ja on profiloitunut Lähi-idässä Israelin vastustajana[2]. Iran jatkoi hänen kaudellaan ydinohjelmaansa, jonka Yhdysvallat näkee uhaksi turvallisuudelleen.[3]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahmadinežad on kotoisin Aradanista läheltä Teherania. Ahmadinežad on neljäs poika seitsemästä lapsesta. Perhe muutti Teheraniin hänen ollessaan vauvaikäinen, ja isä Ahmad otti nimen "Ahmadinežad" (Muhammadin laatuinen) vanhan nimen "Saboržian" (matonvärjääjä) tilalle. Isä piti kauppaa ja parturia Aradanissa ja ryhtyi Teheranissa sepäksi.[1]

Ahmadinežad opiskeli Iranin tiede- ja teknologiayliopistossa insinööriksi ja suoritti maisterin tutkintonsa 1984. Hän työskenteli yliopistossa vuodesta 1989 ja väitteli tohtoriksi 1997 liikenne- ja kuljetusalalta.

Ahmadinežad oli jo opiskelijana poliittisesti aktiivinen ja painoi šaahia vastustavia lentolehtisiä kotiinsa piilotetulla painokoneella[1]. Myöhemmin hän liittyi radikaaliin Yhtenäisyyden vahvistus -ryhmään, joka kasvoi vuoden 1979 vallankumouksen myötä. Ryhmä osallistui myös Yhdysvaltain lähetystön valtaukseen. Ahmadinežadin osuutta tapahtuneessa ei ole vahvistettu.[1]

Ahmadinežad taisteli Irakin-vastaisessa sodassa ja liittyi myöhemmin Vallankumouskaartin erikoisprikaatiin ja palveli salaisissa tehtävissä luultavasti Kirkukissa, ja osallistui mahdollisesti myös Ajatollah Khomeinin vihollisten eliminointiin. Hän matkusti mahdollisesti 1989 Itävaltaan avustamaan kurdi Abdorrahman Qassemloun eliminoinnissa.[1] Hän oli perustamassa Opiskelijoiden islamilaista yhdistystä ja toimi Basijin kouluttajana[1]. Sodan jälkeen hän palasi luennoitsijaksi yliopistoonsa.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän oli Ardabilin maakunnan kuvernöörinä 1993–1997 ja Teheranin pormestarina 3. toukokuuta 200328. kesäkuuta 2005. Hänet tunnetaan vanhoillisena konservatiivina, jonka näkemykset ovat islamistisia ja populistisia. Teheranin johdossa hän sai mainetta vaatimattomuudestaan ja hartaudestaan. Ahmadinežadin aikana suljettiin pikaruokaketjuja ja Internet-kahviloita ja kulttuurikeskukset muutettiin rukoushalleiksi. Hän kieltäytyi käyttämästä kaupungin limusiinia ja ajoi omalla vuosimallin 1977 Peugeotillaan.

Vuoden 2005 presidenttivaaleissa Ahmadinežad sai vaalien toisella kierroksella 61,6 prosenttia äänistä voittaen näin vastaehdokkaansa Akbar Hashemi Rafsanjanin.

Ahmadinežad on puolustanut voimakkaasti maansa rauhanomaista ydinohjelmaa, johon kuuluu ydinpolttoaineen rikastus. Yhdysvaltain presidentti Bushin hallinto kuitenkin uskoi Iranin tavoittelevan ydinasetta ja ajoi maalle pakotteita YK:ssa sekä painosti sitä voimakkaasti poliittisesti. Ahmadinežad lähetti toukokuussa kiistasta 2006 avoimen kirjeen presidentti Bushille[4][5] sekä toisen marraskuussa 2006 yhdysvaltalaisille.[6]

Kotimaassaan Ahmadinežadia on arvosteltu etenkin taloudenhoidosta, kuten ruoan ja asumisen hintojen noususta. Huolimatta maan päävientituotteen öljyn hinnan kolminkertaistumisesta ja vakuuttavasta 6,7 % vuosittaisesta talouskasvusta työttömyys pysyi kahdessakymmenessä prosentissa ja inflaatio kohosi 22 %:iin.[7] Myös ongelmat tuetunhintaisen polttoaineen jakelussa pakottivat määräämään kuukausittaisen 100 litran ylärajan 1000 rialin/litra (0,11 US$/l) -hintaiselle bensiinille.

Mahmud Ahmandinedžadia on kansainvälisesti kritisoitu juutalaisvastaisista lausunnoistaan. Ahmadinežad sanoi puheessaan lokakuussa 2005 edesmennyttä ajatollah Khomeinia lainaten: "Jerusalemia miehittävä hallinto on pyyhittävä historian sivuilta", joka länsimaissa käännettiin säännönmukaisesti "Israel pitäisi pyyhkiä maailmankartalta".[8][9][10] Heinäkuussa 2006 hän antoi lausunnon, jonka mukaan Israel on painanut oman tuhonsa nappia toimillaan Libanonissa. Lisäksi hän käski israelilaisia pakkaamaan tavaransa ja muuttamaan muualle ennen kuin he palavat sytyttämässään tulessa.[11] Ahmadinežad on kiistänyt syytökset antisemitismistä.[12]

Holokaustia Ahmadinežad on nimittänyt myytiksi, joka on noussut uskontoja tärkeämpään asemaan.[13]

Yhdysvalloissa Ahmadinežadia on demonisoitu samalla tavoin kuin Yhdysvaltain edellisiä vihollisia, Muammar Gaddafia tai Saddam Husseinia.[14][15] Toisaalta Lähi-idässä hän on saavuttanut suosiota Yhdysvaltain ja Israelin vastaisuudellaan.[16]

Ahmadinežad ehdotti George W. Bushille kahdessa eri kirjeessä avointa debattia. Kirjeisiin ei vastattu. Ahmadinejad lähetti myös Barack Obamalle onnitteluviestin, joka myös jäi vaille vastausta. Ahmadinežad on nyttemmin ehdottanut Obamallekin julkista mielipiteiden vaihtoa YK:n päämajassa New Yorkissa.[17]

Ahmadinežad vieraili maaliskuun 2008 alussa ensimmäisenä Iranin presidenttinä sitten vuoden 1979 vallankumouksen naapurimaassa Irakissa, jossa Yhdysvallat syrjäytti maan entisen baathistijohtaja Saddam Husseinin ja valtaan nousivat Iranissakin enemmistönä olevat šiiat. Hän tapasi sekä presidentti Jalal Talabanin että pääministeri Nuri al-Malikin.[18][19][20]

Vuonna 2008 Ahmadinežad esitti kuningattaren puheelle "vaihtoehtoisen" joulutervehdyksen Britannian Channel 4 -kanavalla.[21][22]

Vuoden 2009 presidentinvaaleissa Ahmadinežadin vastaehdokkaiksi asettuivat entinen pääministeri Mir Hossein Mousavi ja entinen parlamentin puhemies Mehdi Karroubi, jotka molemmat tunnetaan uudistusmielisinä sekä konservatiivi, eliittiyksikön entinen päällikkö Mohsen Rezai.[23] Vaaleista tuli Ahmadinežadin ja Mir Hossein Mousavin välinen taistelu, kun muut ehdokkaat jäivät alle kahden prosentin kannatukseen.[24]

Itävaltalainen poliitikko Peter Pilz on syyttänyt Ahmadinežadia kansainvälisistä salamurhista.[25]

Presidentinvaalit 2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2009 Mahmud Ahmadinežad valittiin jatkokaudelle, mikä aiheutti poikkeuksellisen suuria mellakoita Teheranissa[26]. Sadattuhannet Mir-Hossein Mousavin kannattajat protestoivat pääkaupungissa uudelleenvalintaa mielenosoituksissa, jotka yltyivät jopa aseellisiksi.[27] Vastustajat syyttivät Ahmadinežadia vaalivilpistä.[28] Vaalien jälkeen lukuisia uudistusmielisiä poliitikkoja pidätettiin.[29] Venezuelan presidentti Hugo Chávez luonnehti Ahmadinežadin uudelleenvalintaa suureksi voitoksi.[30]

Vielä kesäkuun aikana kävi ilmi, että joillakin äänestysalueilla äänestysaktiivisuus oli yli 100 %.[31]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Ten Things You Didn't Know About Mahmoud Ahmadinejad Yahoo! News. Viitattu 30.09.2007.
  2. Ahmadinejad calls Holocaust a "great deception"
  3. Presidentti Ahmadinejad julistautui voittajaksi Iranissa
  4. Ahmadinejad sends letter to Bush BBC. Viitattu 26.09.2007.
  5. Ahmadinejad's Letter to Bush Washington Post. Viitattu 26.09.2007.
  6. Ahmadinejad's letter to Americans CNN. Viitattu 26.09.2007.
  7. Battle of the conservatives Asia Times. Viitattu 10.8.2008.
  8. 'Hitler' does New York Asia Times. Viitattu 26.09.2007.
  9. [1]
  10. [2]
  11. [3]
  12. Iranian leader 'not anti-Semite' 21. syyskuuta 2006. BBC News. Viitattu 6. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  13. Iranian leader denies Holocaust
  14. The Big Question: Is America right to demonise President Ahmadinejad of Iran? Independent. Viitattu 26.09.2007.
  15. The perils of underestimating Ahmadinejad Guardian. Viitattu 26.09.2007.
  16. Ahmadinejad hailed in Middle East LA Times. Viitattu 26.09.2007.
  17. Iranin presidentti haastaa Obaman avoimeen keskusteluun TS.fi. 25.5.2009. Turku: Turun Sanomat. Viitattu 14.6.2009.
  18. Ahmadinejad's Historic Iraq Visit Time. (englanniksi)
  19. Ahmadinejad Hails Iran-Iraq Ties During Visit, Accuses U.S. of Spreading Terrorism Fox News. Viitattu 10.8.2008. (englanniksi)
  20. Ahmadinejad's visit to Iraq challenges U.S. influence xinhua. Viitattu 10.8.2008. (englanniksi)
  21. http://fi.yle.mobi/uutiset/yle24/ns-yduu-3-448853
  22. http://news.bbc.co.uk/1/hi/entertainment/7799652.stm
  23. Ahmadinejadille kolme haastajaa vaaleihin 20.5.2009. YLE Uutiset. Viitattu 8.6.2009.
  24. Ahmadinejad wins Iran presidential election BBC. Viitattu 13.6.2009.
  25. Rafsanjani involved in the murder of Dr. Ghasemlou , says an Austrian MP
  26. YLEn uutiset: Iranin vaalitulos johti kahakoihin (13.6.2009), haettu 13.6.2009
  27. Iranin suurmielenosoituksesta kuuluu ammuskelua
  28. Iranin vaalitulos johti kahakoihin
  29. Yli sata uudistusmielistä poliitikkoa pidätetty Iranissa
  30. Iran kielsi maanlaajuiseksi kaavaillun mielenosoituksen
  31. Yllättävä tunnustus Iranilta: ”Ääniä enemmän kuin äänestäjiä”

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mahmud Ahmadinežad.