Uuras Saarnivaara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pastori Uuras Saarnivaara

Uuras Saarnivaara (17. helmikuuta 1908 Nurmijärvi5. toukokuuta 1998[1]) oli suomalainen filosofian ja teologian tohtori, kristillinen kirjailija ja merkittävä hengellinen vaikuttaja.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarnivaara asui kouluiässä Inkerissä, jossa hänen isänsä toimi Toksovan kirkon kappalaisena. Hän siirtyi vuonna 1917 takaisin Suomeen, jossa jatkoi koulunkäyntiään. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1926 ja papiksi Viipurissa 1930.

Saarnivaara oli ensin apupappina eräissä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa ja jatkoi opintojansa työn ohella. Hän lähti Pohjois-Amerikkaan Suomi-synodin teologisen seminaarin opettajaksi, jona hän toimi vuosina 1939–1954. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Chicagon yliopiston teologisessa tiedekunnassa 1945 ja teologian tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1948. Tutkimuksissaan hän käsitteli Martti Lutheria ja hänen reformatorisen murroksensa ajankohtaa. Saarnivaara saavutti tutkimuksillaan mielenkiintoa kansainvälisesti ja erityisesti Pohjois-Amerikassa.[3]

Saarnivaara palasi Suomeen 1954. Hän toimi kymmenen vuotta opetus- ja julistustehtävissä herätyskristillisissä järjestöissä. Hän otti aktiivisesti kantaa ajan teologisiin kiistakysymyksiin ja kritisoi erityisesti liberaaliteologiana pitämäänsä teologista ajattelua, lundilaisuutta, korkeakirkollista sakramentalismia ja Kirkkojen maailmanneuvoston harjoittamaa ekumeniaa. Saarnivaarasta tuli 1960-luvulta alkaen maailmanneuvoston tunnetuin suomalainen arvostelija.[3]

Saarnivaaraa väitöskirjassaan tutkineen Ari Aurasen mukaan hänestä tuli merkittävin suomalainen historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen arvostelija ja häntä voidaan pitää merkittävimpänä perinteisen raamattunäkemyksen puolustajana, joka vaikutti lähinnä uuspietistien keskuudessa.[3]

Luther-tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarnivaaran on väitöskirjoissaan käsitellyt Lutherin oppeja ja niiden pohjalta hän on julkaissut kolmiosaisen Luther-tutkimuksen. jotka on julkaistu 1947–1948.

1. Luther-tutkimuksen aihe Yhdysvalloissa oli Lutherin tie evankeliseen uskoon (julk. 1947 suomeksi nimellä "Syntisen tie vanhurskauteen ja pyhyyteen Lutherin mukaan l. Aamunhämärä ja päivänkoitto").

2. Luther-tutkimuksen aihe Suomessa oli Lutherin pelastusoppi ja vanhurskauttaminen.

3. Luther-tutkimuksen osa käsittelee Lutherin pyhitysoppia.

Raamatunkäännös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarnivaara on tehnyt vanhaan kirkkoraamattuun pohjautuvia raamatunkäännöksiä Pyhä Raamattu korjauksin ja selityksin (1987) ja rajoitetummilla selityksillä varustettu Jumalan Kansan Pyhä Raamattu (1993), joissa vuosien 1933 VT:n ja 1938 UT:n käytäntöön ottaman suomennoksen pohjalta ovat käännös ja kieli korjattuna. Hän on korjauksissaan pyrkinyt mahdollisimman alkutekstille uskolliseen käännösasuun. Saarnivaara on myös kirjoittanut tunnetun, 1 052-sivuisen kirjan Voiko Raamattuun luottaa? (1982).

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Amerikan laestadiolaisuuden eli apostolis-luterilaisuuden historia (1947)
  • Syntisen tie vanhurskauteen ja pyhyyteen Lutherin mukaan (1947)
  • Syntisen tie vanhurskauteen ja pyhyyteen Lutherin mukaan, 2. osa (1948)
  • Syntisen tie vanhurskauteen ja pyhyyteen Lutherin mukaan, 3. osa (1948)
  • Vaivan tieltä iankaikkiselle tielle (1949)
  • Ensimmäinen ja viimeinen päivä (1950)
  • Kaikkeuden synty: Polveutumisoppi ja luomisusko luonnon tosiasiain valossa. Kuva ja Sana. (1953)
  • Vie sana veljesi luo (1957)
  • Mormonit eli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko : Raamatun valossa (1961)
  • Vedestä ja hengestä (1962)
  • Onko Jumala todella sanonut. Ev.Lut. Ylioppilaslähetys. (1966)
  • Harmagedon: ennen ja jälkeen (1969)
  • Jehovan todistajat Raamatun valossa. Kirjaneliö (1971)
  • Seitsemännen päivän Adventismi Raamatun ja historian valossa (1972)
  • He elivät Jumalan voimassa: kirkkohistoriaa Jumalan ihmisten elämäkertoina (1976)
  • Uskovain kaste vai lapsikaste – Kumpi on raamatullinen?
  • Harmagedon – ennen ja jälkeen. Ev.Lut. Herästysseura. (1978, ISBN 951-689-043-1)
  • Voiko Raamattuun luottaa. Ev.Lut. Herätysseura Ry. (1982, ISBN 951-689-055-5) (uusi korjattu painos julkaistu vuonna 2002)
  • Raamattu korjauksin ja selityksin. Ev.Lut. Herätysseura Ry. (1987, ISBN 951-689-065-2)
  • Jumalan Kansan Pyhä Raamattu selityksin. Uusi Tie. (1993. ISBN 951-619-263-7)
  • Elämä uskossa: Jumalan kansan kristinoppi (1995)
  • Tie synnin hädästä Jumalan rauhaan Lutherin ja luterilaisen kirkkomme tunnustuskirjojen mukaan (1998).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]