Matti Väisänen (piispa)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee piispa Matti Väisästä. Muita samannimisiä löytyy täsmennyssivulta.
Matti Väisänen
Missionsprovinsenin piispa
Edeltäjä Ei edeltäjää
Seuraaja Risto Soramies (Lähetyshiippakunta)
Henkilötiedot
Syntynyt24. helmikuuta 1934 (ikä 90)
Helsinki

Matti Kalevi Väisänen (s. 24. helmikuuta 1934 Juva) on suomalainen Missionsprovinsen i Sverige och Finland (Ruotsin ja Suomen lähetyshiippakunta) -nimisen kristillisen yhteisön aiempi piispa, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisoikeuden menettänyt sivuun astunut herätysliikejohtaja. Hän toimi piispana Suomen Luther-säätiön ja muiden samaan ryhmään kuuluvien tahojen keskuudessa.

Väisänen on valmistunut teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta ja vihitty papiksi vuonna 1964. Hän toimi Kansanlähetyksen pääsihteerinä[1] vuosina 1967–1995. Hän on Luther-säätiön hallituksen varapuheenjohtaja. Hän väitteli teologian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 2007.[2] Väisäsen väitöskirja Vedestä vai Hengestä? käsitteli Uuras Saarnivaaran kasteteologiaa, ja se hyväksyttiin arvosanalla lubenter approbatur.[3]

Väisänen on kirjoittanut useita teoksia, jotka on kustantanut kustannusosakeyhtiö Uusi Tie ja Suomen Luther-säätiö.

Matti Väisänen syntyi 24. helmikuuta 1934 Juvalla körttitaustaiseen perheeseen. Hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa kuuluivat körttipukuisen Emma-tädin seurapuheet. Väisäsen mukaan henkilökohtaisempi uskonvakaumus syntyi kesällä 1957, vuosi ylioppilaaksi tulon jälkeen. Tätä ennen hän kuvailee olleensa kahden tien kulkija. Runsaan kuukauden kuluttua hengellisestä heräämisestään hän aloitti teologian opinnot Helsingissä, asuen opiskeluajan evankelisessa ylioppilaskodissa Domus Evangelicassa. Jälkikäteen Väisänen on kokenut olleensa vasta uskoontulleena epäkypsä opiskelemaan teologiaa, ja hän on sanonut uskoneensa tuolloin aina viimeisen luennon mukaan. Evankeliset opiskelutoverit Domus Evangelicassa kuitenkin antoivat hänelle hengellistä ja teologista tukea. Väisäsen opintoihin kuuluivat myös stipendiaattiopiskelut Yhdysvalloissa vuosina 1961–1963[4].[5]

Väisänen vihittiin papiksi 1964, ja hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Heinolan kaupunkiseurakunnan nuorisopapin viransijaisuus 1963–1964. Täällä hän tuli osaksi paikkakunnalla vaikuttavaa uuspietististä nuorisoherätystä[6]. Vuosina 1964–1966 hän oli Imatran seurakunnan papiston apulaisena. Hän teki tämän jälkeen mittavan uran viidennen herätysliikkeen piirissä: Hän oli Uusi Tie Oy:n koulutussihteeri vuonna 1967, Suomen Ev.-lut. Kansanlähetyksen kotimaansihteeri ja oto. pääsihteeri 1967–1971 sekä saman järjestön pääsihteeri vuodesta 1971 vuoteen 1995, jolloin hän jäi eläkkeelle. Samaan aikaan hän oli Vie Sanoma -lehden päätoimittaja vuosina 1985–1995.[7]

Vihkimys Missionsprovinsenin piispaksi 2010

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väisänen vihittiin Pyhän Sydämen kappelissa Helsingissä 20. maaliskuuta 2010 Missionsprovinsenin neljänneksi piispaksi ja sen ensimmäiseksi Suomen piispaksi.[8] Missionsprovinsen i Sverige och Finland on Ruotsissa ja osittain Suomessa toimiva virallisiin kirkko-organisaatioihin kuulumaton luterilainen yhteisö.[9] Matti Väisäsen piispan vihkimisen toimittivat Missionsprovinsenin piispat Arne Olsson, Göran Beijer ja Lars Artman sekä Kenian evankelis-luterilaisen kirkon johtava piispa Walter Obare. Piispana Väisänen toimi pääasiallisesti Suomen Luther-säätiön palveluksessa työskentelevien Missionsprovinsenin pastoreiden esipaimenena.[10] Jo viikon kuluttua omasta piispanvihkimyksestään hän osallistui Göteborgissa Missionsprovinsenin piispan Roland Gustafssonin vihkimykseen,[11] ja rukoilevaisten kesäseurojen päätöstilaisuudessa vuonna 2010 hän siunasi kutsuttuna piispana juhlaväen.[12]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon entisen arkkipiispan Jukka Paarman mukaan Väisäsen piispaksi vihkiminen on ristiriidassa kirkkolain kanssa ja merkitsee Luther-säätiön erkaantumista kirkosta.[13] Väisänen piti arkkipiispan kannanottoa odotettuna. Hän näki tilanteen siten, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon muuntuminen ”yhteiskunnalliseksi peiliksi” on synnyttänyt vastareaktion, joka painottaa sitä, että kirkon on oltava kirkko.[14] Väisänen ei kokenut, että vihkiminen merkitsisi pesäeron tekemistä evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Yleisradion haastattelussa 20. maaliskuuta 2010 Väisänen sanoi ”Me emme tästä lähde, jos jonkun pitää lähteä, niin lähtekööt ne, jotka ovat Raamatusta luopumassa”.[15] Myös silloinen arkkipiispa Kari Mäkinen toivoi Ylen A-studion haastattelussa 29. maaliskuuta, että Väisänen tekisi omat johtopäätöksensä ja eroaisi evankelis-luterilaisesta kirkosta.[16]

Tampereen tuomiokapituli pidätti huhtikuussa 2010 Matti Väisäsen toistaiseksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirasta Missionsprovinsenin piispaksi vihkimisen vuoksi.[17] 11. elokuuta 2010 tuomiokapituli päätti, että Väisänen menettää pappisvirkansa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa perusteluina Väisäsen asettuneen piispaksi vailla kirkkolain siihen suomaa oikeutusta, hiippakuntaa ja virkaa.[18] Päätöksestä tehty oikaisupyyntö hylättiin aiheettomana 22. syyskuuta 2010.[19]

Matti Väisänen ehti piispana toimiessaan vihkiä Luther-säätiölle useita pappeja. 17. syyskuuta 2011 hän vihki Kuopiossa papeiksi Sebastian Grünbaumin, Joel Kerosuon ja Vilho Teivaisen. [20] Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan perustamisen jälkeen Väisäsen seuraajaksi ja Lähetyshiippakunnan I piispaksi valittiin Risto Soramies, jonka tehtäviin papiksi vihkimiset lähetyshiippakunnassa kuuluvat.

  1. johtavana työntekijänä, vastaa nykyistä lähetysjohtajan tehtävänimikettä
  2. Matti Väisänen kotisivut, Viitattu 20.3.2010
  3. Teologisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston pöytäkirja 10.3.2008, Viitattu 15.1.2011
  4. Väisänen, Matti: Pyhä kaste kirkossa, s. 4. Ryttylä: Suomen Luther-säätiö, 2001. ISBN 978-951-9-84951-5.
  5. Matti Väisänen: Pyhä kaste kirkossa, s. 415. Ryttylä: Suomen Luther-säätiö, 2001. ISBN 978-951-9-84951-5.
  6. Matti Väisänen: Pyhä kaste kirkossa, s. 415-416. Ryttylä: Suomen Luther-säätiö, 2001. ISBN 978-951-9-84951-5.
  7. Väisänen, Matti: Pyhä kaste kirkossa, s. 4. Ryttylä: Suomen Luther-säätiö, 2001. ISBN 978-951-9-84951-5.
  8. Matti Väisänen vihittiin Missionsprovinsenin piispaksi 21.3.2010. Luther-säätiö. Viitattu 21.3.2010.
    http://www.scandhouse.org/finland/home.html
  9. Mikä on Ruotsin Missionsprovinsen / lähetyshiippakunta? Luther-säätiö. Viitattu 21.3.2010.
  10. Jouko Makkonen: Matti Väisänen vihittiin Lähetysprovinssin piispaksi Seurakuntalainen. 20.3.2010. Viitattu 21.3.2010.
  11. http://www.scandhouse.org/roland/roland.html
  12. Makkonen, Jouko: Rukoilevaiset nojaavat vanhaan. Uusi Tie, 22.7.2010, nro 29–30, s. 4.
  13. Kirkko ei tunnusta Luther-säätiön piispaa YLE Uutiset. 18.1.2010. YLE. Viitattu 20.3.2010.
  14. Kuokkanen, Katja: Vastavihitty Luther-säätiön piispa taistelee homoutta vastaan Helsingin Sanomat. 20.3.2010. Viitattu 20.3.2010.
  15. Luther-säätiö sai oman piispan YLE Uutiset. 20.3.2010. YLE. Viitattu 21.3.2010.
  16. Tuleva arkkipiispa: Luther-säätiön toiminta merkitsee oman kirkon perustamista YLE Uutiset. 29.1.2010. YLE. Viitattu 29.3.2010.
  17. Luther-säätiön piispa pidätettiin pappisvirasta YLE Tampere. 7.4.2010. YLE. Viitattu 7.4.2010.
  18. Luther-säätiön piispa menettää pappisvirkansa Helsingin Sanomat. 11.8.2010. Viitattu 11.8.2010.
  19. Tampereen tuomiokapitulin päätös Matti Väisäsen pappisviran menetyksestä säilyy ennallaan 22.9.2010. Evl.fi. Viitattu 1.10.2010.
  20. Luther-säätiön pastoriksi vihittävä Joel Kerosuo: ”Tämä on elämäni suurimpia tapahtumia” 16.9.2011 17:00. www.seurakuntalainen.fi. Viitattu 17.9.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]