Virsikirja ja Hengellisiä lauluja

Osa artikkelisarjaa
Lestadiolaisuus
Henkilöitä 1800-luku Lapin Maria Lars Levi Laestadius Juhani Raattamaa Mathilda Fogman Pietari Hanhivaara Karl Abiel Heikel Erkki Antti Juhonpieti Aatu Laitinen Pietari Antti Pietarinpoika Nutti Heikki Niilonpoika Unga Pietari Antinpoika Vasara 1900-luku Väinö Havas Oskari Jussila Toivo Korpela Hannes Leinonen Kalle Lohi Erkki Reinikainen Uuras Saarnivaara Leonard Pietari Tapaninen
Suunnat Länsilestadiolaisuus Esikoislestadiolaisuus Leeviläisyys Steeniläisyys Itälestadiolaisuus Elämänsanalaisuus Erikiinit Gundersenilaisuus Kontiolaisuus Kvaenangenilaisuus Rauhansanalaisuus Leskisläisyys Vanhoillislestadiolaisuus Sillanpääläisyys Uuserikiinit Uusheräys Muut suunnat
Tilaisuudet Suviseurat Opistoseurat Juhannusseurat Suvijuhlat Kesäseurat
Media Päivämies Rauhan sana Rauhan Side Lähettäjä
Kulttuuri Hengelliset laulut Siionin laulut Siionin matkalaulut
Lisää aiheesta Lestadiolaisuuteen liittyvät kiistat Vanhoillislestadiolaisuuden kritiikki

Virsikirja ja hengellisiä lauluja on esikoislestadiolaisuudessa käytetty laulukirja. Kirja on julkaistu 1992 ja se on neljäs esikoislestadiolaisuuden piirissä tehty virsikokoelma. Aikaisemmat on julkaistu 1945, 1955 ja 1980. Vuoteen 1946 asti, ennen omien kirjojen julkaisua, käytettiin vuoden 1701 vanhaa virsikirjaa.

Kirja sisältää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käyttämän virsikirjan 632 virren lisäksi 12 virttä vuoden 1701 virsikirjasta, 24 vuoden 1938/64 kirjasta ja 5 ruotsalaisesta vuoden 1937 virsikirjasta suomennettua virttä sekä 127 hengellistä laulua. Lauluista noin 60:n tiedetään muodostuneen lestadiolaisen herätysliikkeen piirissä, pääosin 1800-luvun loppupuolella. Tunnetuimpia runoilijoita ovat Gustaf Skinnari, Aatu Laitinen, Juho Evert Pietiläinen ja Leonard Typpö. Huomattava osa lauluista on tuntemattomiksi jääneiden sanoittajien tekemiä. Lestadiolaislaulujen lisäksi kirjassa on myös muita hengellisiä lauluja, kuten 1800-luvulla julkaistuja arkkivirsiä.

Useimpien lestadiolaisuuden alkuvuosikymmeninä syntyneiden laulujen sävelmät ovat toisintoja maallisista kansansävelmistä tai koraalitoisintoja. Esikoislestadiolaisten perinteestä, laulaa virret ilman säestystä korvakuulolta, johtuen sävelmät ovat jatkaneet muotoutumista pitkään. Monet sävelmät ovat vakiintuneet vasta vuoden 1992 Hengellisten laulujen myötä, johon ne on ensi kertaa nuotinnettu. Useissa lauluissa on vaihtoehtoisia sävelmiä. Osa lauluista on tehty tunnettujen virsien sävelmiin. Muutamille yksittäisille lauluille on sävelletty kokonaan oma sävelmänsä. Monet varhaiset lestadiolaislaulut ovat Frans Petter Krankin, vuonna 1888 lestadiolaisuuteen kääntyneen papin, säveltämiä.

Lähteet

Rauha olkoon teille, Tampereen esikoislestadiolaisuuden vaiheita, Esikoislestadiolaiset Ry Tampereen paikallisosasto, 2007.

Virsikirja ja hengellisiä lauluja, Esikoislestadiolaiset ry. Lahti, 1992, ISBN 951-95222-5-5