Juho Evert Pietiläinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juho Evert Pietiläinen (29. elokuuta 1862 Viitasaari23. marraskuuta 1908) toimi muun muassa sorvaajana, kauppiaana ja asioitsijana Viitasaaren lisäksi Helsingissä, Oulussa ja Utajärvellä. Käännyttyään lestadiolaisuuteen vuonna 1885 tai 1886 Pietiläinen tuli tunnetuksi kirjallisesta tuotannostaan.

Pietiläinen toimitti vuonna 1889 ensimmäisen merkittävän lestadiolaisen laulukokoelman Lauluja Siionin Matkamiehille, joka loi pohjaa lestadiolaiselle lauluperinteelle yhdessä sen myöhempien painosten Walituita Hengellisiä Lauluja (1890, 1893) ja Walittu kokoelma Hengellisiä Lauluja Jumalan lapsille elämän tiellä (1898) kanssa. Hänen laulukirjansa olivat laajassa käytössä vuoteen 1902 asti, jolloin Leonard Typpö alkoi toimittaa omia laulukirjojaan.

Lestadiolaisuuden hajaannuksessa 1800- ja 1900-luvun taitteessa Pietiläinen asettui uusheränneitten joukkoon. Pietiläinen koki, että hänen aikaisemmin sepittämissään lauluissa oli "köykäinen henki" ja että ne olivat jopa vahingollisia uskonelämälle. Tästä huolimatta myös uudenheräyksen laulukirjaan otettiin näitä lauluja.

Juho Evert Pietiläinen on kirjoittanut muun muassa kaikissa lestadiolaissuunnissa rakastetun laulun "On lepopaikka suloinen".

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timo Jämsä - Tapio Leinonen, Lepopaikka suloinen, Siionin matkalaulujen lähteillä, 2003, ISBN 952-5179-18-4