Lapin vanhimmat
Lapin vanhimmat ovat esikoislestadiolaisia maallikkosaarnaajia jotka muodostavat "esikoisten seurakunnan" hengellisen "hallituksen". Heillä katsotaan olevan johtoasema muuhun liikkeeseen nähden.[1] Lapin vanhimmat ovat kotoisin liikkeen syntysijoilta Ruotsin Lapista.[2] Ruotsin Lapin äitiseurakunta lähettää vanhimpia lähetysmatkoille muihin maihin ja vanhimmat toimivat myös ratkaisijoina eri maissa esiintyvissä kiistoissa.[2]
Lestadiolaisuuden alkuvaiheen seurakuntavanhimmista tunnetuimpia olivat Juhani Raattamaa ja Erkki Antti Juhonpieti.[3] Esikoislestadiolaisten mukaan Juhani Raattamaa siirsi vuoden 1897 Lannavaaran kokouksessa "hallituksen toimet" Joonas Purnulle.[4] Tapahtuman jälkeen esikoislestadiolaiset katsoivat koko herätysliikkeen johdon siirtyneen heille, vaikka 1900-luvun hajaannuksessa seurakunnanvanhimpia esikoisuuteen jäi vain kourallinen. Esikoislestadiolaiset ajattelevat näiden olevan ainoat Laestadiuksen, Raattamaan ja Purnun kanssa yksimieliset.[1] Kokous oli viimeinen johon Juhani Raattamaa osallistui.[5] Toisten mukaan kokouksessa ei annettu seurakunnan hallitusta Joonas Purnun tai kenenkään muun saarnaajan haltuun.[6] Osan mukaan kokouksessa annettiin Joonas Purnulle julkinen varoitus.[5] Uusheräys ja vanhoillislestadiolaisuus torjuivat Ruotsin Lapin vanhimpien aseman liikkeen johtajina.[7]
Esikoislestadiolaisia Lapin vanhimpia ovat olleet 1900-luvun alun hajaannuksen jälkeen mm. Joonas Purnu, Samuel Vettasjärvi, Isak Kuoksu, Isak Niku, Viktor Appelqvist[8] , William Eriksson[9], Gunnar Jönsson[10] Evald Larsson ja Levi Larsson[11].[12] Nykyisiä vanhimpia ovat Odd Minde, Ulf Bolsöy, Håkan Gustavsson, Göran Larsson, Hans-Olof Wettainen, Sven-Åke Blombacke, Egil Ekhorn, Fredrik Lantto, Per-Gunnar Wettsjö, Per Malmelöv, Peter Nilsson ja Gunnar Gustafsson.[13]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aikakautemme vanhinten kirjoituksia = Vanhinten kirja I
- Vanhinten kirja II
- Julkaisukokoelma
- Isän ääni 1960-69
- Isän ääni 1970-79
- Isän ääni 1980-89
- Rauhan Side 1979-
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- lestadiolaisuus.info: Esikoislestadiolaisuuden synty ja tämänhetkinen tilanne
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mauri Kinnunen, Herätysliike kahden kulttuurin rajalla. Lestadiolaisuus Karjalassa 1870 – 1939, 2004, ISBN 951-39-1835-1
- Aulis Zidbäck, Pohjolan suurin maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa, Otava, 1941
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kinnunen, sivu 222
- ↑ a b lestadiolaisuus.info: Esikoislestadiolaisuuden synty ja tämänhetkinen tilanne lestadiolaisuus.info. Viitattu 12. helmikuuta 2007.
- ↑ Zidbäck, sivu 100
- ↑ Zidbäck, sivu 218 (kirje Amerikkaan 1901)
- ↑ a b Zidbäck, sivu 218
- ↑ Zidbäck, sivut 236–237 (kirje Lannavaarasta Amerikkaan 1907)
- ↑ Kinnunen, sivu 223
- ↑ Kinnunen, sivu 225
- ↑ Isän ääni 1960-69
- ↑ Isän ääni 1980-89
- ↑ Rauhan Side 1/2007
- ↑ Warren H. Hepokoski, The Laestadian Movement: Disputes and Divisions 1861-2000, 2002, sivu 92, kohta 12
- ↑ Lähetyskirje Jellivaaran joulukokouksista Suomeen jouluna 2021. Rauhanside 1/2022
| ||||||||||||||||||||||||||