Aatu Laitinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aatu Laitinen
Aatu Laitinen.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 13. syyskuuta 1853
Suonenjoki
Kuollut 31. joulukuuta 1923 (70 vuotta)
Rovaniemi
Ammatti pappi, kirkkoherra, lestadiolaissaarnaaja, kirjailija
Puoliso Alma Maria Relander
Lapset Mm. Bruno Ilmari, Jenny Maria, Veikko Ilmari, Toivo Hannes Kristian, Veli Eliel (Eeli)
Vanhemmat Aatami Laitinen ja Maria Halonen
Kirjailija
Aikakausi 1881–1918
Aiheet saarnat, kirjeet, muistelut
Esikoisteos Kannel : virvotusta Herraa rakastaville. (1881)
Muuta tietoa

Rovasti

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Adam ”Aatu” Laitinen (13. syyskuuta 1853 Suonenjoki31. joulukuuta 1923 Rovaniemi)[1] oli lestadiolaisen liikkeen saarnaaja, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi[2] ja virsirunoilija. Laitinen syntyi herännäiskotiin, ja lestadiolainen hänestä tuli vuonna 1881.[3] Laitinen vihittiin papiksi Kuopiossa vuonna 1877. Hän toimi ylimääräisenä pappina Kiihtelysvaarassa 1877–1879. Enossa hän toimi kappalaisena 1879–1881, Enontekiöllä 1881–1897, Rovaniemellä 1897–1911. Rovaniemen kirkkoherra hänestä tuli vuonna 1911 ja toimi virassa kunnes kuoli vuonna 1923.[4]

Laitinen toimitti Kristillistä Kuukausilehteä vuosina 1883–1887. Hän puolusti vahvasti naisten saarnausoikeutta seurakunnassa. Kuukausilehteen vuonna 1884 kirjoittamassaan artikkelissa Laitinen esitti, että Raamattu (so. Paavali) kielsi naisen saarnaamisoikeuden vain omaan aviomieheensä nähden.

Aatu Laitinen sanoitti myös virsiä. Hänen virsiään ovat muun muassa "Sä taivaan matkamies", "Pois heitä pelko sydämen" ja "Jo veri vuotaa kallehin". Hän sai rovastin arvonimen 1916.

Hajaannusten jälkeen Laitinen loittoni vanhoillislestadiolaisuudesta, etenkin vuoden 1911 sovintokokouksen jälkeen. Etäännyttyään vanhoillisuudesta, hän läheni uuttaheräystä.[5] Suhdetta esikoislestadiolaisuuteen rasitti liikkeen johtavan saarnaajan Joonas Purnun kielteinen suhde kirkon papistoon.[6] Myös Laitista kohtaan hän tunsi epäluottamusta.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitinen oli naimisissa kirkkoherran tyttären Alma Maria Relanderin (1858 Kiihtelysvaara – 1939[7] Rovaniemi) kanssa.[8] Heillä oli 11 lasta. Näistä Veli Eliel (Eeli) Laitinen toimi myös Rovaniemen kirkkoherrana, ja hänet on kuvattu Rovaniemen kirkon vuonna 1951 paljastetussa alttaritaulussa "Elämän lähde". Onni Laitinen oli lääkäri, joka tunnetaan vuonna 1918 tehdyn Petsamon retken toisena johtajana.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kannel : virvotusta Herraa rakastaville. 1. Tekijä, 1881.
  • Pieni rukouskirja. Barck, 1883.
  • Saarna taivaanvaltakunnan avaimista. Barck, 1884.
  • Saarna uudestisyntymisestä. Barck, 1884.
  • Valituita kristittyin kirjeitä. 1 osa. Kokoili Aatu Laitinen. Barck, 1884.
  • Valituita kristittyin kirjeitä. 2 osa. Kokoili Aatu Laitinen. Barck, 1886.
  • Ahtisaarnoja. Tekijä, 1888.
  • Ewankeliumisaarnoja : kolmen wuosikerran tekstien lyhyt selitys. Tekijä, 1891.
  • Laulu-kokoelma Jumalan lasten virvoitukseksi matkalla isänmaalle. Esipuheella varustanut Aatu Laitinen. Barck, 1891.
  • Kaksi saarnaa : ensimäisenä ja toisena joulupäivänä 1893. Oulun kirjapaino-osakeyhtiö, 1894.
  • Hartauskirja : rukouksia ja 112 valittua virttä vanhasta virsikirjasta : esipuheella. Kokoajana Aatu Laitinen. Oulun kirjapaino-osakeyhtiö, 1895.
  • Neljä saarnaa : pitkänäperjantaina, 1:nä ja 2:na pääsiäispäivänä ja marianpäivänä. Oulun kirjapaino-osakeyhtiö, 1895.
  • Lasten rukouskirja. Oulun kirjapaino-osakeyhtiö, 1895.
  • Ilmestyskirjan tarkoituksesta. Grönroos, 1897.
  • Siionin kansan matka-laulut elämän tiellä. 1. osa. Kokoili Leonard Typpö ; esipuheella varustanut Aatu Laitinen. W. Toivonen, 1902.
  • Muistosanoja Lapin kristillisyydestä. Alex. Hellman, 1918.
  • Muistoja Lapin kristillisyydestä. Uusi painos. Laestadiolaisten lähetysyhdistysten keskusliitto, 1966.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pekka Raittila, Lestadiolaisuuden bibliografia ja matrikkeli, SKS, 1967
  • Jouko Talonen, Esikoislestadiolaisuus ja Suomalainen yhteiskunta 1900–1944, SKS, 1993, ISBN 951-9021-93-0

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Raittila 1967, s. 253
  2. Raittila 1967, s. 253
  3. Raittila 1967, s. 254
  4. Raittila 1967, s. 253
  5. Raittila 1967, s. 254
  6. Talonen 1993, s. 74
  7. Raittila 1967, s. 253
  8. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 Helsingin yliopisto.
Tämä pappiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.