Ero sivun ”Vitali Ginzburg” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: no:Vitalij Ginzburg |
p Botti lisäsi: yo:Vitaly Ginzburg |
||
Rivi 81: | Rivi 81: | ||
[[vi:Vitalij Lazarevich Ginzburg]] |
[[vi:Vitalij Lazarevich Ginzburg]] |
||
[[uk:Гінзбург Віталій Лазарович]] |
[[uk:Гінзбург Віталій Лазарович]] |
||
[[yo:Vitaly Ginzburg]] |
|||
[[zh:维塔利·拉扎列维奇·金兹堡]] |
[[zh:维塔利·拉扎列维奇·金兹堡]] |
Versio 24. elokuuta 2010 kello 13.14
Vitali Ginzburg | |
---|---|
Виталий Лазаревич Гинзбург | |
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Виталий Лазаревич Гинзбург |
Syntynyt | 4. lokakuuta 1916 Moskova, Venäjä |
Kuollut | 8. marraskuuta 2009 (93 vuotta) Moskova, Venäjä |
Kansalaisuus | venäläinen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Moskovan yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Igor Tamm |
Instituutti | Lebevin fysiikaninstituutti |
Oppilaat | Leonid Keldysh (käännä suomeksi), David Abramovich Kirzhnits (käännä suomeksi) ja Vladimir Vasilevitsj Zjeleznjakov |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Tunnetut työt | Plasma, Supranesteet |
Palkinnot | Nobelin fysiikanpalkinto (2003) |
Vitali Lazarevitš Ginzburg (ven. Виталий Лазаревич Гинзбург; 4. lokakuuta 1916 Moskova, Venäjän keisarikunta – 8. marraskuuta 2009 Moskova, Venäjä) oli neuvostoliittolainen fyysikko, joka osallistui Neuvostoliiton vetypommin kehittelyyn 1950-luvulla. Ginzburg sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 2003 yhdessä venäläis-yhdysvaltalaisen Aleksei Abrikosovin ja yhdysvaltalaisen Anthony Leggettin kanssa työstään suprajohtavuuden ja supranesteiden parissa.[1]
Venäjänjuutalaista syntyperää ollut Ginzburg valmistui Moskovan valtionyliopistosta 1938, ja sai väitöskirjansa valmiiksi 1942. Ginzburg työskenteli Lebedevin fysiikaninstituutissa 1940-luvulta lähtien, ja hän oli instituutin johtaja 1971–1988. Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen Ginzburg oli vuodesta 1956.[2] Hänen suurimpia saavutuksiaan on Lev Landaun kanssa kehittämä suprajohtimiin liittyvä Ginzburgin–Landaun-teoria.[2]
Ginzburg tunnettiin myös voimakkaana antisemitismin vastustajana ja Israelin valtion kannattajana.[2]
Lähteet
- ↑ Peter Badge & Nikolaus Turner: Nobel Faces: A Gallery of Nobel Prize Winners, s. 424. Wiley-VCH, 2007. ISBN 9783527406784. Google book (limited preview). (englanniksi)
- ↑ a b c Hein, Avi: Vitaly Ginzburg Jewish Virtual Library. Viitattu 9.11. 2009. (englanniksi) Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>
-elementti; nimi ”jewish” on määritetty usean kerran eri sisällöillä