Ero sivun ”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Samoojas (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 184: Rivi 184:
Suomessa tehdään lähetystyötä lähetysjohtajan ja lähetystoimiston johdolla. Suomessa toimivat lähetyssaarnaajat ovat lähes kaikki ulkomailta, mutta myös suomalaisia palvelee Suomessa. Lähetyssaarnaajat ovat pääasiassa Yhdysvalloista, mutta heitä on myös muualta maailmasta. Myös nuoret suomalaismiehet ovat ulkomailla lähetyssaarnaajina. Suomessa on tällä hetkellä noin 70 lähetystyötä tekevää lähetyssaarnaajaa.
Suomessa tehdään lähetystyötä lähetysjohtajan ja lähetystoimiston johdolla. Suomessa toimivat lähetyssaarnaajat ovat lähes kaikki ulkomailta, mutta myös suomalaisia palvelee Suomessa. Lähetyssaarnaajat ovat pääasiassa Yhdysvalloista, mutta heitä on myös muualta maailmasta. Myös nuoret suomalaismiehet ovat ulkomailla lähetyssaarnaajina. Suomessa on tällä hetkellä noin 70 lähetystyötä tekevää lähetyssaarnaajaa.


niko on gay
== Lähdeviitteet ==
{{Viitteet|sarakkeet}}


== Katso myös ==
== Katso myös ==

Versio 23. elokuuta 2010 kello 10.40

MAP-kirkon temppeli Espoossa.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko eli MAP-kirkko on ylivoimaisesti suurin myöhempien aikojen pyhien liikkeeseen kuuluvista yhteisöistä. MAP-Kirkon keskuspaikka on Yhdysvaltojen Utahin osavaltiossa. Yhteisöllä on noin 12 miljoonaa jäsentä ja yli 27 000 seurakuntaa 165 maassa ja alueella.

Suomessa MAP-kirkko on ainoa mormonistisista yhteisöistä, jolla on käytännön merkitystä. Ensimmäinen mormonikirkkorakennus vihittiin vuonna 1948 Luodossa. 1960-luvulla alettiin rakentaa seurakuntakeskuksia ympäri Suomea, ja nykyisin niitä on 23. Ensimmäinen Suomessa sijaitseva mormonitemppeli, Helsingin temppeli vihittiin käyttöön 22. lokakuuta 2006 Espoon Karakalliossa.


Historia

Joseph Smith (1843)

Mormonien mukaan vuonna 1820 tuolloin 14-vuotias Joseph Smith, josta myöhemmin tuli kirkon ensimmäinen johtaja eli "presidentti" ja profeetta, lähti metsään kysymään Jumalalta, mihin uskontoon hänen tulisi liittyä. Vastauksena Josephin rukoukseen hänelle ilmestyivät Jumala ja Kristus. He kertoivat Josephille, että kaikki kirkot olivat väärässä ja ettei Josephin tullut liittyä mihinkään niistä. Tästä nk. ensimmäisestä näystä on useita erilaisia versioita, jotka eroavat jonkin verran toisistaan. Varhaisemmat versiot kuvaavat näyn ennen muuta kääntymiskokemuksena, jossa Smith koki saaneensa syntinsä anteeksi. Myöhemmissä kuvauksissa Jumalan Smithille antama erityinen kutsu ja kutsumus tulee keskeiseksi. Myöhemmin hänen luokseen tuli enkeli Moroni, joka oli elänyt Amerikan mantereella noin 1400 vuotta aiemmin ja kätkenyt New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan Kumoran kukkulaan kertomuksen kansansa historiasta ja uskonnollisista tapahtumista vuodesta 600 eaa. vuoteen 421.

Smith kertoi muutamaa vuotta myöhemmin saaneensa kirjan, joka oli kirjoitettu "reformoidulla egyptin kielellä" kultalevyille, jotka hän Jumalan avulla käänsi englanniksi. Kääntäessään kultalevyjen tekstin Uurimin ja Tummimin avulla Smith antoi kirjalle nimen Mormonin kirja, koska Mormon oli kirjassa se profeetta, joka kokosi aiempien profeettojen kirjoitukset yhteen aikakirjaan. Kultalevyjä ei saanut näyttää muille kuin Jumalan osoittamille todistajille, ensin kolmelle, sitten vielä kahdeksalle muulle. Sekä kolme todistajaa että kahdeksan todistajaa allekirjoittivat kaksi erillistä todistusta kokemuksestaan: ("kolmen silminnäkijän todistus" ja "kahdeksan silminnäkijän todistus". Todistukset ovat kaikkien kirkon julkaisemien Mormonin kirjan painosten alkusivuilla. Ensimmäiset kolme kertoivat lisäksi nähneensä enkelin, joka todisti vielä erikseen heille aikakirjan olevan Jumalalta. Smith kertoi palauttaneensa levyt enkeli Moronille saatuaan käännöksen valmiiksi. Osa kultalevyt nähneistä todistajista erosi myöhemmin mormonikirkosta, useimmat jouduttuaan riitoihin Smithin kanssa. Oliver Cowdery, David Whitmer ja Martin Harris sanoivat nähneensä enkelin näyttämät kultalevyt, mutta kritiikin mukaan he olisivat erottuaan kirkosta kertoneet kysymyksessä olleen "uskossa näkeminen".[1] Eli heille ilmestyi näyssä Herran enkeli, joka näytti kultalevyt.

Nykypäivä

Brigham Young

Mormonikirkon keskuspaikka on nykyisin Yhdysvaltojen Utahin osavaltiossa, jonne Joseph Smithin jälkeinen kirkon johtaja Brigham Young perusti Salt Lake Cityn ja kokosi mormoneja. Mormonit levittäytyvät laajalle alueelle pieniksi yhteisöiksi aina Meksikosta Albertaan, Kanadaan. Utahissa kiellettiin moniavioisuus lailla mormonismin vaikutuksesta viimeisenä Yhdysvaltojen osavaltioista. Varsinkin mormonikirkon alkuaikoina jäsenillä oli poikkeavista käytännöistään johtuen hankaluuksia ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Näistä ehkä tunnetuin on vuonna 1838 Missourin Crooked Riverillä viranomaisten kanssa käyty aseellinen kahakka, jossa muun muassa keskeinen mormoniapostoli David W. Patten sai surmansa.

Kirkolla on nykyisin noin 12 miljoonaa jäsentä ja yli 27 000 seurakuntaa 165 maassa ja alueella. Mormonien määrä ulkomailla ylitti Yhdysvalloissa olevien mormonien määrän vuonna 1996. Mormonikirkko on levittäytynyt maailmalla laajalle, ja eniten mormoneja on Yhdysvaltojen lisäksi Meksikossa, Brasiliassa ja Filippiineillä. Erityisesti mormonikirkko on viime aikoina ollut kasvussa Tyynenmeren alueella, jossa mormoneilla on Havaijilla muun muassa matkailukohteenakin toimiva keskus Polynesian Cultural Center.

Kirkolla on 129 toiminnassa olevaa temppeliä (syyskuussa 2006 vihitty Espoon temppeli on 124:s). Kirkon temppelit eivät ole avoinna suurelle yleisölle sen jälkeen, kun ne on pyhitetty tarkoitukseensa. Sen sijaan ennen temppelin pyhittämistä on tapana järjestää Temppelin avoimet ovet, joissa myös kirkkoon kuulumattomat pääsevät tutustumaan temppeliin opastetuilla kiertokäynneillä. Mormoniteologian mukaan temppeleissä järjestettävät toimitukset eivät ole salaisia, vaan niin pyhiä että niihin saavat osallistua ainoastaan kelvolliset kirkon jäsenet.

Temppeleissä on perhe tärkeässä osassa. Aviopuolisot voivat solmia siellä keskenään "iankaikkisen avioliiton", joka on voimassa myös kuoleman jälkeen. Muut avioliitot sen sijaan purkautuvat puolison kuollessa. Myös lapset voidaan temppeleissä "sinetöidä" vanhempiinsa perhesiteiden jatkumiseksi kuolemankin jälkeen. Perhe on muutenkin mormonikirkolle tärkeä, sillä heidän mukaansa avioliitto takaa hyvän kehyksen sosiaaliseen kehitykseen. Lisäksi mormoniuskoon kuuluu kiinteästi ajatus kuoleman jälkeen tapahtuvasta kehityksestä ja perhe-elämästä, joka heijastuu kirkon perhekäsitykseen.

Kirkon jäsenet maksavat kymmenen prosenttia tuloistaan kirkolle. Kymmenyksien keräämistä perustellaan, paitsi Vanhalla testamentilla, myös Jumalan kirkolleen antamalla käskyllä. Kymmenyksiä käytetään muun muassa temppeleiden, seurakuntakeskuksien ja muiden rakennusten rakentamiseen, kirkon hallinnon rahoittamiseen, lähetysohjelmaan, opetusaineistoon ja muihin kirkon ohjelmiin. Köyhiä autetaan käyttämällä kuukausittaisen paastopäivän aterioista kertyvä säästö vähäosaisten tukemiseen. Kirkko ilmoittaa lähettävänsä vuosittain miljoonien dollareiden arvosta avustuksia ympäri maailmaa. Sen oman arvion mukaan vuosien 1985–2005 välisenä aikana annetut rahalliset ja aineelliset humanitaariset lahjoitukset ovat arvoltaan runsaat 800 milj. dollaria.lähde?

Utahin, Arizonan, Idahon sekä Nevadan osavaltiot muodostavat edelleen alueen, jossa mormonien osuus väestöstä on merkittävä. Utahin osavaltion asukkaista Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon oppia tunnustaa 62,4 % (2004), vaikkakin osuus on ollut vähentynyt mm. muuttoliikkeen vuoksi.[2]

Kirkon hallinto

MAP-kirkon temppeli Salt Lake Cityssä, Yhdysvalloissa

MAP-kirkko katsoo itsellään olevan saman hallintomallin ja samat virat kuin Jeesuksen Kristuksen aikoinaan perustamalla alkukirkolla. Kirkon virkarakenne on hyvin järjestetty ja tarkan hierarkkinen. Jokaisella viranhaltijalla on tarkka paikka kirkon hallinnossa ja selkeästi omat vastuut ja velvollisuudet. Kirkon virkoihin ei haeta eikä niihin valita, vaan niihin kutsutaan. Tämä tarkoittaa käytännössä, että hierarkiassa ylempänä olevat kutsuvat virkoihin henkilöitä, joita he pitävät kuhunkin virkaan sopivampana. Ennen kutsumista asia viedään rukouksessa Jumalan eteen, joten virkavalintaa pidetään Jumalan ilmoittamana. Virkaan valittu "erotetaan" virkaansa rukouksen ja kätten päälle panemisen kautta.

Yleisauktoriteeteilla, jotka ovat vastuussa koko kirkon hallinnosta, kutsumus virkaan on elinikäinen. Sitä vastoin alempitasoisemmat alue- ja paikallisjohtajat kutsutaan virkoihinsa määräajaksi. Kirkon viranhaltijat on järjestetty pappeutensa mukaisiin järjestettyihin ryhmiin eli koorumeihin. Kullakin koorumilla on oma johtajansa ja tällä yleensä kaksi neuvonantajaa, jotka muodostavat koorumin johtokunnan. Lisäksi pappeuden koorumeilla on yleensä sihteeri.

Kirkko katsoo korkeimman maanpäälisen auktoriteetin olevan Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon presidentin. Hän on hierarkiassa suoraan Jeesuksen Kristuksen, kirkon näkymättömän pään, alapuolella. Hän voi saada Jumalalta ja Kristukselta koko kirkkoa koskevia ilmoituksia, joissa tapauksissa jopa koko ihmiskuntaa perheenä koskevia ilmoituksia. Kirkon presidentin katsotaan johtavan kirkkoa samalla auktoriteetilla kuin profeetat johtivat sitä Vanhan testamentin aikana ja apostoli Pietari alkukirkon päivinä. Presidenttiä kutsutaan usein "profeetaksi, näkijäksi ja ilmestyksensaajaksi". Hänen apunaan on yleensä kaksi neuvonantajaa, jotka muodostavat "Kirkon ensimmäisen presidenttikunnan". Heidän alapuolellaan on kahdentoista apostolin neuvosto eli koorum, joiden vastuulla on Kristuksen erityisinä todistajina toimiminen ja kirkon ajallisten asioiden johtaminen yhdessä ensimmäisen presidenttikunnan kanssa. Sekä kirkon ensimmäisen presidenttikunnan että kahdentoista apostolin neuvoston jäsenten on oltava apostoleja.

Ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin lisäksi myös ensimmäinen ja toinen seitsenkymmenten koorum sekä johtava piispakunta lasketaan kuuluvaksi kirkon yleisauktoriteetteihin, koska heidän vastuullaan on koko kirkon johto. Seitsenkymmenet ovat vastuussa lähetystyöstä ja johtava piispakunta kirkon omaisuudesta ja ajallisten asioiden johtamisesta.

Kirkon yleisauktoriteettien alapuolella ovat alueauktoriteetit. Nämä ovat kirkon seitsenkymmeniä, jotka johtavat useista vaarnoista koostuvia kirkon alueilta. Vaarna on perinteisten kirkkojen hiippakuntaa vastaava yksikkö, jota johtaa vaarnanjohtaja yhdessä kahden neuvonantajan ja ylipapeista koostuvan vaarnan korkean neuvoston kanssa. Vaarna puolestaan jakautuu yleensä 10–15 seurakuntaan, joka on kirkon paikallinen hallintoyksikkö. Sitä johtavat kirkon paikallisauktoriteetit eli piispa yhdessä kahden neuvonantajan ja seurakuntaneuvoston kanssa.

Lähetystyötä varten maailma on jaettu lähetysalueisiin, joita johtavat lähetysjohtajat. Hän on vastuussa lähetystyön johtamisesta alueellaan, samalla hän on myös alueella toimivien lähetystyöntekijöiden esimies. Ennen kuin alue on järjestetty vaarnoihin, lähetysjohtaja vastaa myös sen seurakunnallisen elämän toteuttamisesta.

Kirkon papit ja johtajat eivät saa kirkolle tekemästään työstä palkkaa, vaan heidän toimintansa perustuu vapaaehtoisuuteen. Vain ne kirkon yleisauktoriteetit, jotka palvelevat kirkkoa täysipäiväisesti ja elinikänsä, saavat korvauksen, koska heidän odotetaan luopuvan työstään astuessaan kokoaikaiseen palvelukseen.

Pappeuden järjestyksen johtamina toimii vielä joukko kirkon apujärjestöjä. Näitä ovat Kirkon naisjärjestö eli Apuyhdistys, alle 12-vuotiaille lapsille tarkoitettu Alkeisyhdistys sekä 12–18-vuotiaille tarkoitetut Nuoret miehet ja Nuoret naiset. Myös kirkon pyhäkoulu lasketaan apujärjestöksi.

Opetukset

Mormonin kirja

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseniä ei yleisesti pidetä kristittyinä. Omasta mielestään he ovat kristittyjä ja jopa ainoan tosi kirkon jäseniä, mutta suurin osa uskontojen tutkijoista ja perinteiset kristilliset kirkkokunnat luokittelevat mormonit kristinuskon ulkopuolelle. Perusteena tälle on ennen kaikkea se, että MAP-kirkko ei hyväksy kolminaisuusoppia eivätkä näin ollen kolmea n.k. ekumeenista uskontunnustusta.

MAP-kirkon opin lähteet

MAP-kirkon opetus perustuu pyhiin kirjoituksiin, joihin luetaan Raamatun lisäksi Mormonin kirja ja Oppi ja liitot. MAP-kirkko käyttää Raamattua, joka sisältää Vanhan ja Uuden testamentin, mutta ei apokryfikirjoja. Mormonin kirjaa pidetään toisena todistuksena Jeesuksesta, ja sen katsotaan sisältävän Mormonin kirja Amerikan mantereella eläneiden muinaisten profeettojen kirjoituksia. Profeetoista Lehi asui kirjan mukaan Jerusalemissa noin 600 eaa., siis hieman ennen Babylonian toimeenpanemaa kaupungin hävitystä vuonna 587 eaa. Jumala antoi Lehille käskyn viedä ihmisjoukon Amerikan mantereelle. Lehin jälkeläisistä syntyi suuri kansakunta, joka tosin jakautui kahtia, Jumalalle uskollisiin nefiläisiin ja Jumalasta langenneisiin laamanilaisiin (Nefi ja Laaman olivat Lehin poikia). Mormonin kirjan väitetään koostuvan nefiläisten johtajien ja profeettojen kirjoituksista. Mormon, joka oli viimeinen muinaisista profeetoista, on antanut nimensä tälle kirjalle. Mormonin kirja kertoo myös Jeesuksen käynnistä Amerikan mantereella kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Raamattua ja Mormonin kirjaa pidetään mormonikirkon piirissä todistuksena siitä, että Jeesus on ollut olemassa ja että hän on Jumalan Poika ja koko ihmiskunnan lunastaja. Termeille "Jumalan Poika" ja "Lunastaja" annetaan kristinuskosta poikkeava tulkinta.

Oppi ja liitot on kokoelma jumalallisia ilmoituksia ja opetuksia, joita Jumala on antanut ohjeeksi kirkkojen perustamisessa ja opastamisessa myöhempinä aikoina. Kallisarvoinen helmi on kokoelma Joseph Smithin ilmoituksista, käännöksistä ja kirjoituksista.

MAP-kirkon käsityksen mukaan oikean kirkon tunnusmerkkeihin kuuluu se, että Jumala johtaa sitä ilmoituksen kautta. Tätä kutsutaan jatkuvaksi ilmoitukseksi. Aivan samoin kuin Vanhan testamentin profeettoja seurasivat Uuden testamentin apostolit, kutsuu Jumala kirkon käsityksen mukaan tänäänkin uusia profeettoja kirkolleen. Jumala johtaa kirkkoa antamalla ilmoituksia kirkon kahdelletoista apostolille ja ennen kaikkea heidän johtajalleen, jota kutsutaan virallisesti "profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksensaajaksi". Toisaalta profeetan rooliin kuuluu kirkon mukaan myös se, että koko kirkko tunnustaa profeetan oikeksi profeetaksi. Niinpä profeetan, näkijän ja ilmoituksensaajan asema vahvistetaan puolivuosittain kirkon yleiskonferenssissa. Profeettojen saavat ilmoitukset voivat teoriassa tulla osaksi kirkon pyhiä kirjoituksia, eikä sitäkään mahdollisuutta ole suljettu pois, ettei kirkon pyhien kirjoitusten kaanon voisi täydentyä. [Käytännössä kirkon johtajien lausuntoja pidetään jumalallisesti inspiroituina silloinkin, kun niitä ei virallisesti kutsuta ilmoituksiksi.] lähde?

Oppi Jumalasta

Pääartikkeli: Jumala (mormonismi)

MAP-kirkon opetuksen mukaan Jumala on "meidän taivaallinen isämme". Toisin kuin kristinuskossa, jossa Jumalan katsotaan voivan tulla ihmisten isäksi siten, että hän ottaa heidät lapsen asemaan vuodattamalla heihin Pyhän Hengen, MAP-kirkko tulkitsee lausunnon kirjaimellisesti. Sen mukaan ihmisen on ollut olemassa henkiolentona ennen syntymistä maan päälle. Hän syntyy henkipersoonana, jolla on taivaallinen Isä ja taivaallinen Äiti. Vaikka opetus taivaallisesta Äidistä kuuluu MAP-kirkon dogmatiikkaan, ei hänestä puhuta kirkossa paljon.

Isä Jumalalla, jota kutsutaan myös heprealaisella nimellä Elohim, on mormoniopin mukaan ruumis. Mormoniteologian mukaan Jumalan valtaistuin on Kolob-nimisen taivaankappaleen lähellä (Aabraham 3:3). Isä Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivoipa.

Myöhempinä elinvuosinaan kirkon profeetta Joseph Smith alkoi opettaa, että Isä on itse asiassa ylösnoussut ja korotettu ihminen. Kuuluisassa King Follet -saarnassaan (jonka hän piti erään King Follet -nimisen vanhimman hautajaisissa), hän selitti: "Millainen ihminen on nyt, sellainen Jumala oli kerran. Millainen Jumala on nyt, sellaiseksi ihminen voi tulla." Mormoniteologian mukaan siis Jumala kehittyy jatkuvasti korkeammaksi olennoksi, ja ihmisellä on mahdollisuus kehittyä Jumalaksi sekä luoda uusia maailmoja.

Jeesus Kristus on MAP-kirkon teologian mukaan taivaallisen Isän lapsista vanhin. Täten hän on kaikkien ihmisten taivaallinen veli. Hän osallistui maailman luomiseen, ja Vanhan testamentin aikoina hän piti yhteyttä Jumalan valittuun kansaan, Israeliin. Vanhassa testamentissa hänet tunnetaan nimellä Jehova, joka siis on erillinen persoona kuin Isä. Jeesus Kristus syntyi maan päälle siten, että taivaallinen Isä on hänen isänsä ja neitsyt Maria hänen äitinsä. Jeesus tuli maan päälle opettamaan ihmisille evankeliumin täyteyden ja saattaakseen heidät siten takaisin taivaallisen Isän luo. Hän tuli myös antaakseen henkensä sovitusuhrina ihmisten puolesta. Täten hän poisti ihmiskunnan yltä perisynnin kirouksen ja voitti kuoleman vallan. Kristuksen sovitusuhrin ansiosta ihmisillä on mahdollisuus nousta ruumiillisesti ylös kuolleista ja saavuttaa kuolemattomuus.

Toisin kuin Isällä ja Jeesuksella Kristuksella, ei Pyhällä Hengellä ole mormoniteologian mukaan ruumista. Kyseessä on persoona, joka on puhdasta henkeä. Tämän kautta Jumala vaikuttaa maailmassa ja esimerkiksi todistaa totuudesta. MAP-kirkko torjuu perinteisen kristillisen opetuksen kolminaisuudesta. Heidän mukaansa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme erillistä persoonaa, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jota Kristus kutsui yhdeksi.

Pelastussuunnitelma

MAP-kirkko opettaa siis, että ihminen on alun alkaen syntynyt Jumalan henkilapseksi. Hänellä on siis ollut olemassaolo henkimaailmassa ennen hänen syntymistään maan päälle. Maanpäällisen elämän tarkoitus on kirkon opin mukaan se, että ihminen oppii hyvän ja pahan. Häntä koetellaan maan päällä, ja hän voi asettua omasta vapaasta tahdostaan hyvän puolella ja pahaa vastaan. Samalla ihminen voi saada maan päällä opetusta, joka on tarpeen hänen etenemisessään henkimaailmassa, kun hän ruumiin kuoltua on palannut sinne takaisin. Jotta ihminen voisi ratkaista suhteensa Jumalaan vapaasti, hän on unohtanut aikaisemman olemassaolonsa henkimaailmassa syntyessään maan päälle. Monet mormonit pitävät esimerkiksi déjà vu -ilmiöitä todisteena aikaisemmasta olemassaolosta, samoin kuin tuntemattomien ihmisten tuntumista tutuilta. Virallisesti MAP-kirkko ei kuitenkaan ole esittänyt näitä todisteiksi aikaisemmasta olemassaolosta.

Mormoniteologian mukaan jumalat pitivät taivaassa kokouksen ennen näkyvän maailman luomista. Siellä Isä Jumalalle eli Elohimille esitettiin kaksi vaihtoehtoista pelastussuunnitelmaa. Jumalan vanhin henkilapsi Jehova, joka myöhemmin tultiin tuntemaan Jeesuksena Kristuksena, esitti, että ihminen lähetettäisiin maan päälle ja hänelle annettaisiin vapaa tahto. Mikäli ihminen lankeaisi pahaan, hän oppisi tuntemaan hyvän ja pahan salaisuuden. Samalla Jehova lupasi lähteä maan päälle ja lunastaa ihmisen lankeemuksen seurauksista. Toinen Jumalan henkilapsista, Lucifer eli Paholainen, sen sijaan esitti, että Jumala ei antaisi ihmiselle vapaata tahtoa, vaan pakottaisi tämän aina elämään yhteydessään. Jumala hyväksyi Jehovan suunnitelman, minkä jälkeen Lucifer aloitti kapinan Isä Jumalaa vastaan. Hän houkutteli mukaansa kolmasosan taivaan henkiolennoista. Rangaistukseksi näiltä kiellettiin syntyminen ihmisruumiiseen, minkä takia heillä ei ole iankaikkisen kehittymisen mahdollisuutta. Mormoniopin mukaan he ovat pahoja henkiä, jotka Paholaisen kanssa kiusaavat ihmistä ja houkuttavat häntä pahaan.

Jumala lähetti erään korkea-arvoisen enkeliruhtinaan, Mikaelin, maan päälle Aadamin hahmossa. Aadam ja Eeva lankesivat, minkä jälkeen Jumala ajoi heidät pois paratiisista ja riisti heiltä kuolemattomuuden. Samalla he kuitenkin tulivat tuntemaan hyvän ja pahan, mikä antoi heille mahdollisuuden päättää suhteestaan Jumalaan. He oppivat myös arvostamaan taivaallisen elämän ihanuutta uudella tavalla. Ennen kaikkea syntiinlankeemus antoi ihmisille mahdollisuuden lisääntyä, mikä mahdollisti lukuisten Jumalan henkilasten kehittymisen eteenpäin. Täten Aadamin lankeemus oli positiivinen tapahtuma ja osaltaan osa Jumalan pelastussuunnitelmaa.

Vapauttaakseen ihmiskunnan Aadamin lankeemuksen negatiivisista seurauksista Jumala lähetti maan päälle vanhimman henkipoikansa Jehovan, joka syntyi maailmaan Jeesus nasaretilaisena. Hän antoi synnittömän elämänsä sovitusuhrina ihmiskunnan puolesta, mikä vapautti ihmisen perisynnistä. Samalla ihminen sai mahdollisuuden nousta ruumiillisesti kuolleista.

Jeesuksen sovitusuhri antaa ihmiselle mahdollisuuden tehdä parannuksen synneistä ja luopua niistä. Samalla se antaa ihmiselle mahdollisuuden tehdä oman osansa pelastuksen suunnitelmassa. Mormoniteologiassa ihmisen pelastus on nimenomaan Jumalan ja ihmisen yhteisten ponnistusten tulos. Ihmisen pitää pelastukseen tehdä parannus synneistään ja luopua niistä, uskoa Jumalaan, hänen poikaansa Jeesukseen ja evankeliumiin, ottaa vastaan upotuskaste ja sen jälkeen Pyhän Hengen lahja kättenpäällepanemisen eli konfirmaation kautta. Parannusta, uskoa, kastetta ja konfirmaatiota kutsutaan yhdessä nimellä "evankeliumin ensimmäiset periaatteet". Niiden avulla ja pysymällä uskollisesti Jumalan yhteydessä ihminen pelastuu taivaaseen eli selestiseen kirkkauteen. Pääsy Isän Jumalan välittömään läheisyyteen eli "korotukseen" edellyttää myös muita pyhiä toimituksia, joita suoritetaan MAP-kirkon temppeleissä.

Kuoleman jälkeen ihminen menettää väliaikaisesti ruumiinsa, mutta hänen henkensä jatkaa elämää henkimaailmassa. Mikäli ihminen on maan päällä ollessaan valinnut Jumalan puolen ja vastaanottanut tarpeelliset toimitukset, hän voi edetä edelleen henkimaailmassa. Koska evankeliumin ensimmäisten periaatteiden vastaanottaminen on välttämätöntä pelastukseen, mormoniteologia opettaa, että Jumala tarjoaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuutta niihin. Edesmenneet apostolit saarnaavat henkimaailmassa, joten ihminen voi sielläkin tehdä parannuksen ja uskoa. Toisaalta hänellä ei henkimaailmassa ole mahdollisuutta pätevään kasteeseen ja konfirmaatioon. Tämän takia maan päällä elävä ihminen voi kastattaa itsensä sijaiskasteella kuolleiden puolesta. Mikäli henkimaailmassa elävä edesmennyt ottaa tämän vastaan, se luetaan hänen hyväkseen. Mikäli hän ei ota kastetta vastaan, ei sijaiskaste hyödytä häntä.

Ihmisen kehityksen lopussa on viimeisen tuomion päivä, jolloin ihmikunta herätetään ruumiillisessa ylösnousemuksessa. Tällöin ihminen päätyy johonkin kolmesta kirkkauden valtakunnasta. Mikäli hän on ottanut vastaan kaikki tarvittavat toimitukset, hän pääsee Isän Jumalan läsnäoloon selestiseen eli taivaalliseen valtakuntaan. Sen kirkkaus on auringon kirkkauden kaltainen. Tämä selestinen valtakunta tullaan perustamaan maan päälle. Selestisen valtakunnan korkeinta astetta kutsutaan korotukseksi (engl. exaltation). Sinne pääsevät vain ne, jotka ovat suorittaneet korotukseen välttämättömät toimitukset mormonitemppelissä. Ihmiset, jotka eivät ole ottaneet vastaan tarvittavia toimituksia, mutta ovat eläneet omantuntonsa mukaan vilpittömästi, pääsevät terrestiseen valtakuntaan. Sen kirkkaus on kuun kirkkauden kaltainen, ja siellä käy Jeesus Kristus, muttei Isä Jumala. Pahat ja syntiset ihmiset pääsevät kirkkauden asteista alimpaan eli telestiseen valtakuntaan, jossa on läsnä vain Pyhä Henki. Telestisessä valtakunnassa Jumalan kirkkaus loistaa enää vain tähtien himmeyden kaltaisena. Vain he, jotka ovat tunteneet Isän Jumalan ja pelastussuunnitelman, mutta sittemmin ovat kääntyneet Jumalaa vastaan, joutuvat yhdessä paholaisen kanssa "ulkoisimpaan pimeyteen" eli kadotukseen. Siellä ovat myös Saatanaa seuranneet pahat henget.

Tosi kirkko täytyi palauttaa

MAP-kirkon käsityksen mukaan Jeesus Kristus perusti maan päällä ollessaan kirkon, jonka johtoon hän asetti kaksitoista apostolia. Tämän kirkon haltuun hän antoi evankeliumin koko täyteyden. MAP-kirkon käsityksen mukaan Kristuksen perustama kirkko kuitenkin luopui sen haltuun uskotusta totuudesta. Kirkon johtoon nousi pappisluokka, jolla ei kuitenkaan ollut niitä pappeuden valtuuksia, jotka Kristus oli kirkolleen antanut. Samalla kirkko sumensi evankelumin täyteyden omaksumalla sen kanssa ristiriidassa olevia oppeja.

MAP-kirkon käsityksen mukaan siis Kristuksen perustama alkuperäinen kristinusko turmeltui ja katosi maan päältä. Heidän mukaansa kaikissa kristillisissä kirkoissa ja yhteisöissä on totuuden siemeniä ja osia Kristuksen evankeliumista, mutta yksikään niistä ei opeta sitä oikein. Tämä koskee sekä katolista että protestanttista kristillisyyttä. Kristuksen perustama kirkko katosi siis maan päältä, eivätkä ihmiset voineet perustaa sitä uudelleen. Sen saattoi tehdä vain Kristus itse. MAP-kirkon käsityksen mukaan Kristus perusti kirkkonsa uudelleen maan päälle, kun Joseph Smith perusti sen 6. huhtikuuta 1830. Tätä kutsutaan mormoniteologiassa "palautukseksi".

Pyhät toimitukset

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa pyhät toimitukset merkitsevät suurin piirtein samaa kuin sakramentit muissa kirkoissa. Pyhien toimitusten tarkoituksena on tuoda ihminen lähemmäs Jumalaa ja Kristusta ja opettaa hänelle vertauskuvallisella tavalla hengellisiä totuuksia. Pyhät toimitukset voidaan jakaa kahteen ryhmään: toimitukset, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen ja korotukseen pääsemiselle ja toimitukset, jotka ovat hyödyllisiä, mutteivät välttämättömiä. Edellisiin kuuluvat kaste ja konfirmaatio, jotka ovat välttämättömiä pelastukselle, sekä endaumentti ja sinetöinti, jotka vaaditaan korotukseen pääsemiseksi. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat sakramentti eli MAP-kirkossa käytössä oleva muoto ehtoollisesta sekä kaikenlaiset siunaukset ja esirukoukset. Myös pappeuden antaminen on MAP-kirkossa pyhä toimitus.

MAP-kirkko harjoittaa upotuskastetta, joka toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen pyhien kirjoitusten määräysten mukaisesti. Kaste vertauskuvaa Jeesuksen Kristuksen opetuslapsen kuolemaa, ylösnousemusta ja uutta elämää Kristuksen yhteydessä. Kirkon opetuksen mukaan henkilön, joka vilpittömästi katuu syntejään ja uskoo Kristukseen Jumalan Poikana, tulisi mennä kasteelle. Kasteessa hän saa kaikki siihen asti tekemänsä synnit anteeksi Jumalan armosta. Samalla hän solmii Jumalan kanssa liiton pelastuksesta. Koska kaste kuvaa kastettavan puhdistumista tämän maailman pahuudesta ja synnistä, on tärkeää, että kastettava upotetaan täydellisesti veden alle. Mikäli jokin osa kastettavasta jää veden yläpuolelle, toimitus toistetaan.

MAP-kirkko ei kasta pieniä lapsia. Sekä Mormonin kirja (Moroni 8:4–23) että Oppi ja liitot (68:27) pitävät lapsikastetta vääränä. Kirkon saaman uuden ilmoituksen mukaan kahdeksan vuoden ikä on riittävä kasteikä. Tämä perustuu ajatukseen, jonka mukaan lapsi on kahdeksan vuoden iässä niin kypsä, että hän pystyy erottamaan oikean väärästä. Tällöin hän pystyy myös tunnustamaan väärintekonsa ja katumaan niitä. Kirkon käsityksen mukaan henkilö, joka ei pysty erottamaan oikeaa väärästä (esim. alta 8-vuotiaat lapset ja henkisesti jälkeenjääneet) eivät ole vastuussa teoistaan, vaan Kristuksen sovitusuhri kattaa kaikki heidän mahdolliseti tekemänsä virheet. Tällaiset henkilöt pääsevät täten kuoltuaan suoraan Jumalan välittömään läsnäoloon eli "korotukseen".

Kaste on pätevä ainoastaan, mikäli sen suorittaneella henkilöllä on Aaronin pappeuden valtuus. Tämän vuoksi vain MAP-kirkossa suoritetut kasteet ovat päteviä. Muissa kirkoissa suoritettuja kasteita ei pidetä pätevinä, vaikka ne olisi suoritettu muodollisesti oikein. Muualla kastetut henkilöt kastetaan siksi uudelleen, kun he liittyvät MAP-kirkon jäseniksi. Myös kirkon jäsenen kaste voidaan uudistaa, mikäli hän lankeaa syntiin ja menettää kasteen armonsa, tai mikäli kastettava katsoo myöhemmin menneensä kasteelle vääristä vaikuttimista tai ilman oikeaa katumusta ja uskoa.

Kasteen jälkeen kaksi tai useampi vanhinta konfirmoi kastetun rukouksella ja kätten päälle panemisella MAP-kirkon jäseneksi ja välittää tälle samalla Pyhän Hengen lahjan. Kirkon käsityksen mukaan konfirmaatio antaa konfirmoidulle Pyhän Hengen kokoaikaiseksi oppaaksi ja varjelijaksi niin kauan kuin hän elää arvollista, evankeliumin mukaista elämää. Konfirmaatio tuo mukanaan ne Pyhän Hengen lahjat, jotka mainitaan Raamatussa (1. Korinttolaiskirje 12), Mormonin kirjassa (Moroni 10) ja Oppi ja liitoissa (kappale 46). Kirkon opin mukaan myös ne, joita ei ole konfirmoitu, voivat kokea Pyhän Hengen läsnäoloa, saada tältä innoitusta ja rohkaisua sekä todistuksen uskon paikkansapitävyydestä. Heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kokea Pyhän Hengen täyteyttä eikä Hänen antamiaan armolahjoja.

Koska sekä kaste että konfirmaatio ovat pelastukseen välttämättömiä, MAP-kirkko opettaa, ettei Jumala jätä ketään ilman mahdollisuutta ottaa niitä vastaan. Jos ihminen on kuollut saamatta tätä mahdollisuutta, hänelle tarjotaan se tämän elämän jälkeen henkimaailmassa. Kirkon käsityksen mukaan Jeesus Kristus saarnasi kuolemansa jälkeen parannusta ja syntien anteeksiantamusta henkimaailmassa, ja hänen apostolinsa jatkavat tätä työtä. Täten kuolleilla on mahdollisuus kuulla evankeliumi, he voivat ottaa sen vastaan, tehdä parannuksen ja uskoa. Henkimaailmassa ei kuitenkaan ole mahdollista kastaa ja konfirmoida. Tämän takia MAP-kirkon jäsenet suorittavat temppeleissään sijaiskasteita ja -konfirmaatioita kuolleiden, yleensä omien edesmenneiden sukulaistensa, puolesta. Tällainen sijaisen välityksellä suoritettu pyhä toimitus lasketaan edesmenneen hyväksi. Myös endaumenttitoimitus voidaan suorittaa sijaisen välityksellä. Tehdyillä toimituksilla ei katsota olevan merkitystä, mikäli edesmennyt ei henkimaailmassa ole ottanut evankeliumia vastaan[3].

Oppi avioliitosta ja perheestä

Käsitys avioliitosta

Pääartikkeli: Avioliitto (mormonismi)

Kirkko opettaa, että avioliitto ja perhe ovat ihmiselämän perusasioita. Perhe ei mormoniteologiassa ole vain yhteiskunnan perusyksikkö, jonka tehtävänä on luoda lapsille mahdollisimman hyvä kasvuympäristö, vaan sillä on myös merkittävä hengellinen rooli. Avioliiton solmimisella on merkitystä ihmisen pelastukseen ja hänen iankaikkiseen kohtaloonsa.

Mormoniteologian mukaan Jumala loi ihmisen alussa sekä mieheksi että naiseksi (1. Mooseksen kirja 1:27). Tämän takia kumpikaan sukupuoli ei yksinään ole "täysi". Täyteen ihmisyyteen kuuluu sekä mies että nainen, jotka tulevat avioliitossaan "yhdeksi lihaksi". Koska vain täydellisillä ihmisillä on mahdollisuus päästä Jumalan välittömään läsnäoloon eli "korotukseen", ei korotukseen ole mahdollista päästä ilman aviopuolisoa.Avioelämässään mormonit katsovat myös seuraavansa taivaallisen Isänsä ja Äitinsä esimerkkiä ja heijastavansa heitä tässä maailmassa.

Mormonikirkon käsityksen mukaan siviiliviranomaisten edessä solmittu avioliitto on solmittu vain "täksi ajaksi". Korotukseen päästäkseen ihmisen on kuitenkin solmittava avioliitto myös "iankaikkisuudeksi". Tämä on mahdollista vain temppelissä. Useissa maissa mormonitemppeleissä on mahdollista solmia myös siviilioikeudellisesti pätevä avioliitto. Mikäli aviopari on jo vihitty siviilioikeudellisesti pätevästi, heidät voidaan "sinetöidä" toisiinsa temppelissä. Mormonikirkon käsityksen mukaan he, joille avioliiton solmiminen on tässä maailmassa ollut mahdotonta, tulevat saamaan siihen mahdollisuuden tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Koska avioliitolla katsotaan olevan syvällinen hengellinen merkitys, suhtaudutaan avioeroon kielteisesti. Kirkko kuitenkin ymmärtää avioliiton jatkamisen joissain tilanteissa mahdottomaksi (esim. uskottomuus tai puolison väkivaltaisuus), eikä avioeroa tuomita tällaisissa tapauksissa. Myös "iankaikkisuudeksi" solmittu liitto voidaan purkaa USA:ssa toimivien kirkon apostolien päätöksellä.

Käsitys perheestä

Pääartikkeli: Perhe (mormonismi)

Perhe on MAP-kirkolle yhteiskunnan perusyksikkö. Sillä on kuitenkin myös hengellinen merkitys. Se antaa jäsenilleen mahdollisuuden päästä korotukseen, Jumalan välittömään läheisyyteen, se tarjoaa ihmiselle arvokkaita kokemuksia ja opetuksia ja se antaa lapsille turvallisen kasvuympäristön. Tämä on mormoniteologiassa tärkeää, koska jokainen syntynyt lapsi on samalla henki, joka on saapunut tähän maailmaan koetusaikaansa varten. MAP-kirkko pyrkii auttamaan jäseniään harmonisen perhe-elämän luomisessa.

MAP-kirkossa perhe on kirkon pienin hengellinen yksikkö. Perheitä kehotetaan tutkimaan yhdessä pyhiä kirjoituksia, rukoilemaan yhdessä aamuin, illoin ja aterioilla sekä osallistumaan perheenä kirkon aktiviteetteihin.

MAP-kirkko katsoo jokaisella perheenjäsenellä olevan oma roolinsa, jonka alkuperä on Jumalassa. Perheen isän kutsumuksena on toimia perheen päänä, sen huoltajana ja suojelijana. Isän erityinen hengellinen kutsumus on olla pappi omalle perheelleen. Hän johtaa perheen rukoushetkiä ja kirjoitusten tutkisteluja, rukoilee perheensä puolesta ja siunaa sitä. Vaimon ensisijainen kutsumus on äitiys. Lapsien odotetaan toimivan perheensä hyväksi ja tuottavan vanhemmilleen iloa ja mielihyvää. MAP-kirkon perhemallia voidaan siis pitää sangen perinteisenä.

Koska MAP-kirkko haluaa puolustaa perinteistä ydinperhettä, se on asettunut vastustamaan esimerkiksi avosuhteiden lisääntymistä. Kirkko vastustaa myös johdonmukaisesti samaa sukupuolta olevien parien liittoja.

Mormonien elämäntapa

MAP-kirkon jäsenet sanovat mielellään, että mormonismi ei ole vain uskonto, se on elämäntapa. Tämä viittaa siihen, että kirkko antaa jäsenilleen yksityiskohtaisia ohjeita heidän elämänvaellustaan varten. Jäsenyys kirkossa on siis kokonaisvaltaista. Toisaalta MAP-kirkon jäsenilleen antamat neuvot ja ohjeet tuskin ovat yksityiskohtaisempia kuin monissa muissa kirkoissa annetut.

Kirkko kehottaa jäsenistöään moraalisesti ja siveellisesti korkeaan elämäntapaan eli noudattamaan n.k. siveyden lakia. Sen perustana ovat pyhien kirjoitusten, ennen muuta Raamatun, sisältämät moraalimittapuut ja ohjeet. Varastamista ja valehtelua paheksutaan. Seksuaalisuuden katsotaan kuuluvan vain avioliittoon. Avioliiton ulkopuolinen ja esiaviollinen seksi, itsetyydytys ja homoseksuaaliset teot ovat kirkon käsityksen mukaan vakavia syntejä. Kirkon jäsenten odotetaan myös pidättäytyvän moraalittomien tai väkivaltaa sisältävien elokuvien, lehtien ja kirjojen sekä tietokoneohjelmien käytöstä.

Homo- ja biseksuaalit ovat tervetulleita MAP-kirkon jäseniksi, mutta heidän odotetaan pidättäytyvän seksuaalisuutensa toteuttamisesta käytännössä. Transsukupuolisuus ei ole este kirkon jäsenyydelle, mutta sukupuolenkorjausleikkaus on peruste erottamiselle. Kirkko ei virallisesti hyväksy keinotekoista syntyvyyden säännöstelyä, mutta käytännössä asia jätetään jäsenten omantunnon asiaksi. Aborttia pidetään moraalisesti vääränä ja jopa murhana. Se voidaan hyväksyä lähinnä vain insesti- ja raiskaustapauksissa.

MAP-kirkko kehottaa jäseniään myös säästäväisyyteen, ahkeruuteen ja uutteruuteen sekä jatkuvaan itsensä kehittämiseen. Kirkon jäsenet ovatkin keskimääräistä paremmin koulutettuja ja usein suhteellisen korkeissa ja hyvin palkatuissa viroissa. Maallista omaisuutta pidetäänkin kirkossa merkkinä siunauksesta ja seurauksena hengellisen elämän vaalimisesta, vaikka korostetaankin, ettei hurskaus aina tuo mukanaan maallista menestymistä. Tärkeänä pidetään esivallan kunnioittamista ja lainkuuliaisuutta sekä isänmaallisuutta.

MAP-kirkon jäseniä kehotetaan myös palvelemaan lähimmäisiään käytännön rakkauden teoin sekä tukemalla heitä taloudellisesti. Kuukausittaisen paaston aikana "säästyneet" rahat tulisi lahjoittaa tarvitseville. Kirkon jäseniä kehotetaan toimimaan sekä kirkossa että yhteiskunnassa aktiivisesti yhteiseksi hyväksi ja toisten parhaaksi. Monet kirkon jäsenistä ovatkin aktiivisia erilaisissa vapaaehtoisjärjestöissä sekä politiikassa.

Jäsenet, jotka eivät noudata kirkon moraalimittapuita, voivat joutua erilaisten kirkkokuritoimenpiteiden kohteiksi. Nämä ulottuvat seurakunnan piispan puhuttelusta ja temppelisuosituksen peruuttamisesta aina kirkon jäsenyydestä erottamiseen asti. Myös kirkon oppien kieltäminen tai sen johtajien avoin arvostelu voi olla peruste kirkkokurille ja jopa erottamiselle. Uudelleen pääsy kirkon jäseneksi on yleensä mahdollista ja toivottavaa parannuksen teon jälkeen. Toisaalta, esim. murhan sovittamista pidetään äärimmäisen hankalana, eikä siihen syyllistynyttä yleensä hyväksytä takaisin kirkon jäseneksi.

Viisauden sana

Mormonien arkielämää säätelee pitkälti Viisauden sanaksi (engl. "Word of Wisdom") kutsuttu, terveellisiä elämäntapoja korostava ilmoitus. Ilmoitus, jonka Joseph Smith ilmoitti saaneensa Kirtlandissa, Ohiossa, 27. helmikuuta 1833, on julkaistu MAP-kirkon pyhiin kirjoituksiin kuuluvassa Oppi ja liitot -kirjassa (Oppi ja liitot, luku 89). Siinä Jumala kehottaa kirkon jäseniä välttämään alkoholin, tupakan ja "kuumien juomien" käyttämistä. "Kuumat juomat" on kirkossa yleisesti tulkittu riippuvuutta aiheuttaa kofeiinia sisältäviksi kahviksi ja teeksi. Aiemmin myös kola-juomat luokiteltiin kielletyiksi, mutta nykyään suurin osa kirkon jäsenistä pitää niitä hyväksyttävinä. Viisauden sanan katsotaan kieltävän tupakan lisäksi myös huumausaineiden käytön.

Viisauden sana kehottaa kirkon jäseniä muutenkin terveelliseen elämään. Kasvinravinnon käyttöä suositellaan, liharuokia kehotetaan käyttämään säästeliäästi ja mieluiten vain talven ja kylmien aikaan sekä nälänhädässä. Viisauden sana on johtanut MAP-kirkon jäsenistön yleisesti terveellisten elämäntapojen vaalijaksi. Kirkon jäsenet pyrkivät syömään terveellisesti, harjoittamaan liikuntaa ja pitämään huolta kunnostaan. Ruumiillista terveyttä arvostetaan, ja epäterveellisten elämäntapojen katsotaan olevan merkki myös hengellisestä kriisistä.

Saadun ilmoituksen mukaan viisauden sana on annettu kirkolle "tervehdyksenä, ei käskynä eikä pakkona, vaan ilmoituksena ja viisauden sanana" (Oppi ja liitot 89:2). Kirkko hyväksyi kuitenkin syyskuussa 1851 julkilausuman, jonka mukaan viisauden sanan noudattaminen sitoo kirkon jäsenistöä. Nykyään viisauden sanan noudattamatta jättäneitä ei tosin eroteta kirkosta, mutta sen noudattaminen on edellytys temppeliin pääsemiselle.

Jumalanpalvelus

Salt Lake Cityn tabernaakkeli sisältä (2004)

Jumalanpalvelus on tärkein tapahtuma yksityiselle jäsenelle tai perheelle. Jumalanpalvelus eli sakramenttikokous pidetään sunnuntaisin kappelissa, ja sen kesto on noin 70 minuuttia. Ulkopuoliset voivat osallistua siihen. Sakramenttikokous kuuluu koko perheelle, joten lapsetkin osallistuvat siihen. Seurakunnan jäseniltä odotetaan osallistumista kokouksiin.

Jumalanpalvelukseen kuuluu laulua, johon koko seurakunta osallistuu, rukouksia, jotka pidetään seurakunnan jäsenten toimesta, sakramentin eli leivän ja veden siunaaminen ja jakaminen ja puheita. Sakramentti jaetaan seurakunnan jäsenille, mutta myös paikalla olevat ei-jäsenet saavat ottaa sakramentin vastaan. Sakramenttikokouksessa on puheita on yleensä kaksi tai kolme, ja ne liittyvät pyhiin kirjoituksiin. Useista kirkoista poiketen ei jumalanpalveluksessa kerätä kolehtia.

Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina on normaalin sakramenttikokouksen tilalla n.k. todistuskokous. Siinä ei ole valmiiksi sovittuja ja valmisteltuja puheita, vaan sakramentin jakamisen jälkeen kuka tahansa kirkon jäsenistä saa astua esiin ja lausua oman henkilökohtaisen todistuksensa.

Sakramenttikokouksen yhteydessä (yleensä jälkeen, mutta joskus myös ennen) seurakunnassa pidetään pyhäkoulua. Pyhäkoulussa opiskelevat periaatteessa kaikki kirkon jäsenet. Aikuiset opiskelevat omassa pyhäkoulussaan MAP-kirkon pyhiä kirjoituksia ja teologiaa. Opetuksen apuna käytetään kirkon julkaisemia kirjoja ja muuta materiaalia, mutta keskustelut käydään yleensä vapaasti, ja niissä saa esittää erilaisia mielipiteitä. Kirkkoon kuulumattomia ja juuri kirkkoon liittyneitä varten on olemassa n.k. tutkijaluokka, jossa opiskellaan uskonopin perusperiaatteita.

Lapset ovat jakautuneina pyhäkoululuokkiin ikäryhmittäin. 3–12-vuotiaat lapset opiskelevat alkeisyhdistyksessä ja 13–17-vuotiaat "nuoret" ikäryhmien mukaisissa luokissa molemmat sukupuolet yhdessä. Nuorten pyhäkoululuokissa tutkitaan pyhien kirjoitusten opetuksia. Alkeisyhdistyksessä pojat ja tytöt ovat yhdessä, paitsi 11-vuotiaat, jolloin pojat opiskelevat pappeuden perusteita ja tytöt naisen asemaa. Lasten pyhäkouluissa opiskellaan kirkon historiaa ja oppeja lasten kehitystasolle sopivalla tavalla. Pienten lasten kohdalla opetus tapahtuu pitkälti laulujen ja leikkien avulla, vaikka jo kaikkein pienimmilläkin on lyhyt opetustuokio. Keskeisiä teemoja pienten lasten opetuksessa on taivaallisen Isän rakkaus ja Jeesuksen elämä.

Sunnuntaikokouksiin kuuluvat vielä pappeuskokoukset, jolloin miehet ja Nuoret miehet ovat jakautuneina pappeutensa mukaisiin ryhmiin. Näissä keskutellaan seurakunnan käytännön toimista ja pappeuden tehtävistä sekä opiskellaan kirkon profeettojen opetuksia. Samaan aikaan naiset ovat kokoontuneina Apuyhdistykseen, jossa keskustellaan uskonnollisten kysymysten lisäksi esim. kodinhoitoon liittyvistä asioista. Lasten alkeisyhdistysluokat toimivat myös tämän tunnin aikana. nuoret ovat samaan aikaan kokoontuneina omaan kokoukseensa, jossa lauletaan ja pidetään puheita.

Henkilöitä

Ensimmäinen nykyajan mormonikirkon "profeetta" oli Vermontissa vuonna 1805 syntynyt Joseph Smith. Hän oli jossain määrin ristiriitainen henkilö, joka erikoisten uskonnollisten taipumustensa vuoksi erotettiin baptistikirkon pyhäkoulusta v. 1828. Kirkonkirjoihin merkittiin syyksi taikuuden harjoittaminen. Myöhemmin Smith liittyi vapaamuurareihin tai ainakin oli heidän kanssaan tiiviissä vuorovaikutuksessa. Smith joutui elämänsä aikana toistuvasti kahnauksiin etenkin mormonikirkon ulkopuolisten ihmisten kanssa. Ainakin kerran Smith oli myös virallisesti kuulusteltavana - useiden muiden mormonikirkon johtohenkilöiden kanssa - epäiltynä laittomista rahakaupoista joutumatta kuitenkaan oikeuden eteen.

Vuonna 1844 Joseph Smith otettiin illinoisilaisen Carthagen vankilan turvasäilöön moniavioisuudesta syntyneen kiistan vuoksi. Hän odotti siellä oikeudenkäyntiä veljensä Hurymin, John Taylorin ja Willard Richardsin kanssa. Illalla 100–200 henkilön aseistautunut joukkio hyökkäsi vankilaan. Joseph pyrki pidättelemään väkijoukkoa aseenaan revolveri. Muut kolme huoneessa ollutta yrittivät aseistamattomina teljetä ovea. Hurymin saatua oven läpi kuolettavan osuman ja John Taylorin haavoituttua vakavasti Joseph ryntäsi ikkunaan. Hän haavoittui luodeista ja putosi ulos. Joseph ja Hyrum saivat ammuskelussa surmansa, mutta John Taylor, josta tuli myöhemmin kirkon kolmas presidentti, jäi henkiin. Joseph ehti ennen kuolemaansa ampua kahta kolmea muuta ihmistä. Smith teki tuolloin vaalityötä päästäkseen Yhdysvaltojen presidentiksi varapresidenttiehdokkaansa Sidney Rigdonin kanssa, ja Smithistä tuli näin ensimmäinen kampanja-aikana väkivaltaisesti surmansa saanut ehdokas Yhdysvaltojen historiassa.

Toinen tunnettu hahmo on kirkon johtaja eli presidentti Gordon B. Hinckley, joka kuoli 27. tammikuuta 2008. Hänen aikanaan on avattu enemmän mormonitemppeleitä kuin kenenkään muun mormonikirkon johtajan. Vuonna 2000 avattiin 34 temppeliä. Vuonna 2004 presidentti George W. Bush myönsi Hinckleylle korkean kunniamerkin Medal of Freedom tunnustuksena hänen humanitaarisesta työstään.[4]

Mormonikirkko Suomessa

Ensimmäiset suomalaiset liittyivät mormonikirkkoon jo 1860-luvulla, kun siihen liittyi Ruotsissa asuvia suomalaisia. Myöhemmin lähetettiin Ruotsista ensimmäiset lähetyssaarnaajat Suomeen. Ensimmäiset kaksi suomalaista kastettiin kirkon jäseniksi Vaasassa 5. maaliskuuta 1876. Lähetystyö oli Suomessa pienimuotoista aina sotien päättymiseen saakka. Mormonikirkko koki silloin ankaraa vastusta Suomessa, mutta Vaasaan ja Luotoon perustettiin silti pienet seurakunnat. Suomen lähetyskenttä perustettiin 1947 ja kirkko rekisteröitiin 1948 uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.

Suomen ensimmäinen mormonikirkkorakennus vihittiin vuonna 1948 Luodossa. 1960-luvulla alettiin rakentaa seurakuntakeskuksia ympäri Suomea, ja nykyisin niitä on 23. Ensimmäinen Suomessa sijaitseva mormonitemppeli, Helsingin temppeli vihittiin käyttöön 22. lokakuuta 2006 Espoon Karakalliossa. Koko maailmassa temppeleitä on 125, joista Pohjoismaissa kolme: Kööpenhaminassa, Tukholmassa ja Espoossa.

Suomessa on kaksi vaarnaa, Helsingin vaarna, joka perustettiin 1977, sekä Tampereen vaarna, joka perustettiin 1983. Vaarna on kirkon itsenäinen hallinnollinen yksikkö, joka koostuu noin kymmenestä seurakunnasta. Suomalaiset johtavat vaarnoja ilman palkkaa. Suomessa on myös Kuopion, Pietarsaaren ja Oulun piirit, mutta piiristä tulee vaarna vasta kun sillä on noin 1 500 jäsentä.

Suomessa tehdään lähetystyötä lähetysjohtajan ja lähetystoimiston johdolla. Suomessa toimivat lähetyssaarnaajat ovat lähes kaikki ulkomailta, mutta myös suomalaisia palvelee Suomessa. Lähetyssaarnaajat ovat pääasiassa Yhdysvalloista, mutta heitä on myös muualta maailmasta. Myös nuoret suomalaismiehet ovat ulkomailla lähetyssaarnaajina. Suomessa on tällä hetkellä noin 70 lähetystyötä tekevää lähetyssaarnaajaa.

niko on gay

Katso myös

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mormonismi.

Virallisia sivuja

Kriittisiä näkökulmia

Vastauksia kritiikkiin

Malline:Link GA

  1. John Butterworth, Uusia Uskontoja, 1981.
  2. The Salt Like Tribune
  3. Harri Heino, Mihin Suomi tänään uskoo, 1997.
  4. Medal of Freedom