Siirry sisältöön

Endaumentti

Wikipediasta
Salt Lake Cityn temppelin selestinen huone, joka MAP-teologiassa symboloi taivaan korkeinta tasoa. Sinne saavutaan endaumenttiseremonian koetuksen vaiheen jälkeen.

Endaumentti (engl. endowment) on Myöhempien aikojen pyhien liikkeen temppelissä toimitettava pyhä toimitus. Se käsittää opetuksia, rituaaleja ja liittoja, jotka kirkon opin mukaan ovat välttämättömiä pelastukselle ja korotukselle.[1] Termi merkitsee englanniksi ”lahjaa”.

Naisten endaumenttiasu 1870-luvulta, kuvitus Mark Twainin teoksesta Koiranelämää.

Endaumentti otettiin käyttöön Nauvoossa vuonna 1845, profeetta Joseph Smithin opetuksiin perustuen.[2] Smithin seuraaja Brigham Young vakiinnutti käytännön, ja siitä lähtien MAP-kirkko on muokannut seremoniaa useaan otteeseen.[3] Osa muista mormonilaisista kirkkokunnista, kuten Kristuksen yhteisö, on säilyttänyt joitakin varhaisempia muotoja tai luopunut seremonian käytöstä kokonaan.[4]

Nainen nykyaikaisessa temppeliasussa, jota käytetään MAP-kirkon endaumentti- ja vihkimisseremonioissa. Miehillä asuun kuuluvat päähine ja housut.

Endaumentti koostuu valmistavista pesu- ja voitelutoimituksista, temppelivaatteiden pukemisesta sekä varsinaisesta seremoniallisesta opetuksesta. Draamallisessa muodossa esitetään luominen, Aadamin ja Eevan lankeemus ja ihmisen pelastushistoria.[5] Osallistujat tekevät liittoja Jumalan kanssa kuuliaisuudesta, uhrivalmiudesta, siveydestä ja omistautumisesta evankeliumille.[6] Seremoniaan sisältyy myös vertauskuvallisia merkkejä ja tunnuksia.

Endaumentissa annetaan lupaus siitä, että uskolliset voivat palata Jumalan luo ja saavuttaa kirkon opin mukaisen korotuksen.[7] Osallistuminen edellyttää kastetta ja kirkon jäsenyyttä sekä niin kutsuttua temppelisuositusta.[8]

Temppelivaatteet (”garmentit”), joita jäsenet käyttävät päivittäin saatuaan ne alkuvihkimyksen yhteydessä.

Varhaisissa temppeleissä, kuten Salt Laken temppelissä, seremonia toteutettiin siirtymällä huoneesta toiseen: luomishuoneeseen, paratiisihuoneeseen, maailmahuoneeseen sekä terrestiseen ja selestiseen huoneeseen.[9] Näin esitettiin pelastushistorian eteneminen. 1900-luvulla seremoniaa alettiin toimittaa yhä useammin yhdessä tilassa ja elokuvan tai ääninauhan avulla.[10] Joissakin Utahin temppeleissä käytetään edelleen näyttelijöitä.

Endaumentin tekstejä ja muotoa on muutettu useita kertoja. Muutokset ovat koskeneet muun muassa liittojen sanamuotoja, draaman yksityiskohtia sekä sukupuolirooleja.[11] Kirkko pitää seremonian yksityiskohtia salaisina, ja jäsenet lupaavat olla paljastamatta niitä julkisesti.[12]

Endaumentti on MAP-kirkon tärkeimpiä pyhiä toimituksia, ja sitä toimitetaan kaikissa kirkon temppeleissä.[13] Toimitus voidaan suorittaa sekä elävien että kuolleiden puolesta: jälkimmäisessä tapauksessa kirkon jäsen toimii sijaisena edesmenneen henkilön puolesta.[14] Näin seremonia liittyy keskeisesti kirkon "kuolleitten puolesta kastaminen" -opetukseen.

Endaumenttia pidetään kirkon piirissä hengellisenä huippukohtana, jossa jäsen saa ”lahjan ylhäältä”.[15] Sitä on luonnehdittu vertauskuvalliseksi opetukseksi, joka valmistaa jäsentä ikuiseen elämään.[16]

  • Buerger, David John: The Mysteries of Godliness: A History of Mormon Temple Worship. Signature Books, Salt Lake City 1994.
  • Harper, Steven C.: Making Sense of the Doctrine and Covenants. Deseret Book, Salt Lake City 2008.
  • Tietoja kirkon virallisilta verkkosivuilta: Temppelit ja niiden tarkoitus
  1. Buerger 1994, s. 14–20.
  2. Buerger 1994, s. 22–30.
  3. Harper 2008, s. 215–218.
  4. Buerger 1994, s. 115–120.
  5. Buerger 1994, s. 40–55.
  6. Harper 2008, s. 217.
  7. Buerger 1994, s. 66–70.
  8. MAP-kirkon virallinen sivu: Temppelit ja niiden tarkoitus
  9. Buerger 1994, s. 75–83.
  10. Harper 2008, s. 218.
  11. Buerger 1994, s. 130–145.
  12. Harper 2008, s. 219.
  13. MAP-kirkon virallinen sivu: Temppelit ja niiden tarkoitus
  14. Buerger 1994, s. 97–105.
  15. Harper 2008, s. 220.
  16. Buerger 1994, s. 150.