Ero sivun ”Omavaraistalous” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 6: Rivi 6:


==Luontaistalous==
==Luontaistalous==
Luontaistalous on omavaraistalouteen perustuva toimintaympäristö, jonka taloudellisena yksikkönä on ''ruokakunta''. Ruokakunnaksi voidaan lukea paitsi yksittäinen [[perhe]], myös kokonainen suku tai [[heimo (kansatiede)|heimo]]. [[vaihdantatalous|Vaihdannan]] ja [[erikoistuminen|erikoistumisen]] sijasta luontaistaloudessa jokainen ruokakunta on itsenäinen kulutus- ja tuotantoyksikkö, ja kunkin ruokakunnan kulutus perustuu joko kokonaan tai melkein yksinomaan sen omaan työhön. Omavaraisuus toteutuu siten luontaistaloudessa yksittäisten ruokakuntien tasolla. Luontaistaloutta on vaikea mitata tavanomaisin taloudellisin mittarein, ja siksi sen merkitystä yleensä aliarvioidaan. Virallisissa taloustilastoissa sitä ei yleensä ole mukana, vaikka yrityksiä sen mittaamiseksi onkin tehty.<ref>[http://www.maailmansivu.fi/uutiset?80 Intiaanit sotajalalla oman elämäntapansa puolesta] {{404}}</ref>
Luontaistalous on omavaraistalouteen perustuva toimintaympäristö, jonka taloudellisena yksikkönä on ''ruokakunta''. Ruokakunnaksi voidaan lukea paitsi yksittäinen [[perhe]], myös kokonainen suku tai [[heimo (kansatiede)|heimo]]. [[vaihdantatalous|Vaihdannan]] ja [[erikoistuminen|erikoistumisen]] sijasta luontaistaloudessa jokainen ruokakunta on itsenäinen kulutus- ja tuotantoyksikkö ja kunkin ruokakunnan kulutus perustuu joko kokonaan tai melkein yksinomaan sen omaan työhön. Omavaraisuus toteutuu siten luontaistaloudessa yksittäisten ruokakuntien tasolla. Luontaistaloutta on vaikea mitata tavanomaisin taloudellisin mittarein ja siksi sen merkitystä yleensä aliarvioidaan. Virallisissa taloustilastoissa sitä ei yleensä ole mukana, vaikka yrityksiä sen mittaamiseksi onkin tehty.<ref>[http://www.maailmansivu.fi/uutiset?80 Intiaanit sotajalalla oman elämäntapansa puolesta] {{404}}</ref>


Luontaistalous toimii parhaiten vakaissa tai säännöllisissä [[sää|sääoloissa]], sillä omavarainen [[ravinto|ravinnon]] tuottaminen perustuu kykyyn ajoittaa työt sopivimpiin hetkiin. Luontaistalous oli keskeisessä asemassa vielä [[keskiaika|keskiajan]] [[feodalismi|feodalistisen yhteiskunnan]] maataloudessa, jossa työ ja työn tuotokset eivät kumpikaan olleet hyödykkeitä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Jouko Nurmiainen | Nimeke = Feodalismin käsite 1900-luvun länsimaisessa historiankirjoituksessa | Vuosi = 1998 | Luku = 4 | Sivu = | Selite = Yleisen historian pro gradu -tutkielma | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Tunniste = | www = http://www.helsinki.fi/hum/hist/gradut/nurmiain/luku4.html | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 1.4.2016 | Kieli = }}</ref> Feodaaliyhteiskunnassa vaihdanta ja kaupankäynti oli vähäistä. Kun kaukokauppa ja tavaranvaihto vähitellen lisääntyivät, alkoi kauppapaikoille kehittyä [[kaupunki|kaupunkeja]], jolloin sekä feodaaliyhteiskunta että luontaistalous alkoivat murentua.
Luontaistalous toimii parhaiten vakaissa tai säännöllisissä [[sää|sääoloissa]], sillä omavarainen [[ravinto|ravinnon]] tuottaminen perustuu kykyyn ajoittaa työt sopivimpiin hetkiin. Luontaistalous oli keskeisessä asemassa vielä [[keskiaika|keskiajan]] [[feodalismi|feodalistisen yhteiskunnan]] maataloudessa, jossa työ ja työn tuotokset eivät kumpikaan olleet hyödykkeitä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Jouko Nurmiainen | Nimeke = Feodalismin käsite 1900-luvun länsimaisessa historiankirjoituksessa | Vuosi = 1998 | Luku = 4 | Sivu = | Selite = Yleisen historian pro gradu -tutkielma | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Tunniste = | www = http://www.helsinki.fi/hum/hist/gradut/nurmiain/luku4.html | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 1.4.2016 | Kieli = }}</ref> Feodaaliyhteiskunnassa vaihdanta ja kaupankäynti oli vähäistä. Kun kaukokauppa ja tavaranvaihto vähitellen lisääntyivät, alkoi kauppapaikoille kehittyä [[kaupunki|kaupunkeja]], jolloin sekä feodaaliyhteiskunta että luontaistalous alkoivat murentua.


[[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]] [[intiaanit]] elivät valkoisten valtaantuloon saakka heimokuntiin rakentuvassa ja metsästykseen ja kalastukseen perustuvassa luontaistaloudessa.
[[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]] [[intiaanit]] elivät valkoisten valtaantuloon saakka heimokunnittain metsästykseen ja kalastukseen perustuvassa luontaistaloudessa.


Nykyisin selväpiirteistä luontaistaloutta harjoitetaan laajemmin vain köyhimmissä kehitysmaissa ja vain paikallisesti kehittyneissä maissa. Merkittävimpiä luontaistalouden maita ovat [[Papua-Uusi-Guinea]] ja [[Salomonsaaret]]. Papuassa yli 80&nbsp;% väestöstä asuu vieläkin luontaistaloudessa oman suvun ja heimon parissa. Maa onkin yksi maailman vähiten kaupungistuneista maista. Suvuista ja klaaneista muodostuva yhteiskunta on kuitenkin kiihtyvällä tahdilla murenemassa, joten luontaistalous on sielläkin väistymässä.<ref>[http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2006-03-26,104:12:367880,1:0:0:0:0:0: Turun Sanomat] {{404}}</ref> Myös [[Afrikka|Afrikassa]] luontaistalous on monissa maissa vielä vahvassa asemassa: esimerkiksi [[Namibia]]ssa eli vuonna 2003 arviolta vielä noin puolet väestöstä maatalouteen perustuvassa luontaistaloudessa.<ref>[http://web.archive.org/web/20041030210558/http://www.cs.helsinki.fi/u/muurman/namibiaWtoinen.doc Eeva-Maria Muurman: Namibia]</ref>
Nykyisin selväpiirteistä luontaistaloutta harjoitetaan laajemmin vain köyhimmissä kehitysmaissa ja vain paikallisesti kehittyneissä maissa. Merkittävimpiä luontaistalouden maita ovat [[Papua-Uusi-Guinea]] ja [[Salomonsaaret]]. Papuassa yli 80&nbsp;% väestöstä asuu vieläkin luontaistaloudessa oman suvun ja heimon parissa. Maa onkin yksi maailman vähiten kaupungistuneista maista. Suvuista ja klaaneista muodostuva yhteiskunta on kuitenkin kiihtyvällä tahdilla murenemassa, joten luontaistalous on sielläkin väistymässä.<ref>[http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2006-03-26,104:12:367880,1:0:0:0:0:0: Turun Sanomat] {{404}}</ref> Myös [[Afrikka|Afrikassa]] luontaistalous on monissa maissa vielä vahvassa asemassa: esimerkiksi [[Namibia]]ssa eli vuonna 2003 arviolta vielä noin puolet väestöstä maatalouteen perustuvassa luontaistaloudessa.<ref>[http://web.archive.org/web/20041030210558/http://www.cs.helsinki.fi/u/muurman/namibiaWtoinen.doc Eeva-Maria Muurman: Namibia]</ref>


== Omavaraisuus ja alkutuotanto ==
== Omavaraisuus Suomessa ==
Omavaraisuus Suomessa kääntyi selvästi laskuun [[Teollistuminen|teollistumisen]] myötä. 1940 lähes puolet Suomen väestöstä oli [[Alkutuotanto|alkutuotannossa]] töissä (maa-, riista- ja kalatalouden alalla), vuonna 2003 enää 4,5 prosenttia, eikä tämäkään osa hanki tarvitsemaansa energiaa (ruoka, lämmitys, vaatetus) käsivoimin suoraan [[Luonto|luonnosta]]. Osaltaan [[Maatila|maatilojen]] määrän laskuun on vaikuttanut [[Euroopan unioni|EU]]. Erityisesti kokonaiskustannuksia nostaa kallistunut [[öljy]]n hinta. Arvioidaankin, että tilojen määrä laskee entisestään, mutta niiden koot kasvavat. Tilojen hävitessä suomalaisiin syvälle juurtunut [[maatalouskulttuuri]] katoaa uusien sukupolvien myötä. [[Lypsyrobotti]]en ja muiden laitteiden lisääntyessä ihminen on yhä riippuvaisempi koneista ja käytännön osaaminen heikkenee ja katoaa.
Omavaraisuus Suomessa kääntyi selvästi laskuun [[Teollistuminen|teollistumisen]] myötä. 1940 lähes puolet Suomen väestöstä oli [[Alkutuotanto|alkutuotannon]] alalla, eli maa-, riista- ja kalatalouden parissa. Vuonna 2003 vastaava luku oli enää 4,5 prosenttia, eikä tämäkään osa hanki ravinnon, vaatteiden ja lämmön tarvitsemaa energiaa käsivoimin suoraan [[Luonto|luonnosta]].


Vielä 1950-luvulla suurin osa suomalaisista asui [[Maaseutu|maaseudulla]], mutta jo vuonna 1970 enemmistö oli siirtynyt [[Kaupunki|kaupunkeihin]] tai taajamiin. Tuolloin vakiintui Suomeenkin käsitys [[ydinperhe]]estä, mutta itse käsite oli syntynyt parikymmentä vuotta aikaisemmin.
== Omavaraisuus ja kaupungistuminen ==


⚫
Sukupolvi joka selvisi sodasta ja joutui aloittamaan monella tavalla elämän alusta oli melko omavaraista, sillä se oli tottunut tekemään lähes kaiken itse käsin. He viljelivät, kasvattivat, työstivät ja tekivät. Ennen tietotaito kulki luonnollisesti sukupolvelta toiselle, mutta nykyisin on yleistä että suvun vanhimmat asuvat joko yksin tai laitoksissa, jolloin tietokaan ei samalla tavalla käytännössä välity seuraavalle sukupolvelle.
[[Kaupungistuminen|Kaupungistumiseen]] vaikuttavat esimerkiksi työpaikat ja koulutusmahdollisuudet. Vielä 1950-luvulla suurin osa suomalaisista asui [[Maaseutu|maaseudulla]], mutta jo vuonna 1970 enemmistö oli siirtynyt [[Kaupunki|kaupunkeihin]] tai kaupunkimaisiin ympäristöihin. Tuolloin vakiintui Suomeenkin käsitys [[ydinperhe]]estä. Alkutuotannon hiipuminen ja sitä myöten maaseudun työpaikkojen vähentyminen edistää yhä kaupungistumista. Kaupungeissa asuville [[maaseutu]] ja luonnonläheinen elämä jäävät helposti vieraiksi, kuten myös käsitys omavaraisuudesta ja itsellisestä elämästä.

== Omavaraisuus ja sukupolvien välinen sidos ==

⚫
1950-luvun tienoilla syntyi käsitys ydinperheestä. Kaupungistumisen ja maatilojen vähenemisen myötä tilat eivät enää siirry sukupolvelta toiselle, kuten ennen, eikä perheeseen useimmiten kuulu kuin vanhemmat lapsineen. Isovanhempien ja muiden sukulaisten tärkeä suullinen tieto elämästä ennen koneita ja laitteita jää usein hyödyntämättä. Sukupolvi, joka selvisi sodasta ja joutui aloittamaan monella tavalla elämän alusta, oli melko omavaraista. Sodan jälkeinen sukupolvi oli tottunut tekemään lähes kaiken itse käsin. He viljelivät, kasvattivat, työstivät ja tekivät. Ennen tämä tieto kulki luonnollisesti yhdessä tehden ja eläen sukupolvelta toiselle, mutta nyt me elämme aikaa, jolloin on yleistä, että suvun vanhimmat asuvat yksin tai laitoksissa, jolloin tietokaan ei samalla tavalla käytännössä välity seuraavalle sukupolvelle.


== Omavaraisuus käytännössä ==
== Omavaraisuus käytännössä ==
Rivi 29: Rivi 25:
:Omavaraisuuden perusteet
:Omavaraisuuden perusteet


*'''Talo ja tontti'''. Omavaraisuuden perusta on oma talo ja tontti, jolla harjoittaa omavaraista elämää. Tontilla tai kohtuullisen matkan päässä pitäisi olla myös [[kaivo]] tai [[lähde]], josta saa talous- ja pesuveden.
*'''Talo ja tontti'''. Omavaraisuuden perusta on oma talo ja tontti. Tontilla tai kohtuullisen matkan päässä pitäisi olla myös [[kaivo]] tai [[lähde]] josta saa käyttöveden.


*'''Säilytys''' tulee järjestää niin, että mahdollisimman paljon ruokaa ja säilykkeitä saadaan varastoiduksi talven varalle. Iso [[maakellari]] on hyvä, sillä sen käyttöön ei tarvita sähköä.
*'''Säilytys''' tulee järjestää niin, että mahdollisimman paljon ruokaa ja säilykkeitä saadaan varastoiduksi talven varalle. Iso [[maakellari]] on hyvä, sillä sen käyttöön ei tarvita sähköä.


*'''Lämmitys''' tulee järjestää niin, että käytetään hyväksi luonnon omia energiamuotoja, kuten [[puupolttoaine|puulämmitys]]tä, [[aurinkovoima]]a tai [[tuulivoima]]a, jolloin ei ole riippuvainen sähkönjakelusta tai öljystä. Myös keittiössä tulee huomioida, millä tavalla ruoka lämmitetään ja valmistetaan, jos sähköä ei ole.
*'''Lämmitys''' tulee järjestää niin, että käytetään hyväksi luonnon omia energiamuotoja, kuten [[puupolttoaine|puulämmitys]]tä, [[aurinkovoima]]a tai [[tuulivoima]]a, jolloin ollaan riippumattomia sähkönjakelusta tai öljystä. Myös keittiössä tulee huomioida, millä tavalla ruoka valmistetaan, jos sähköä ei ole.


*'''Eläimet'''. Ollakseen omavarainen ihminen tarvitsee [[Eläimet|eläimiä]], joista saadaan muun muassa [[liha]]a ja [[villa]]a, joista jalostetaan [[ruoka]]a sekä [[Vaatetus|vaatteita]]. Lisäksi eläimet tarvitsevat suojan ([[navetta]], [[talli]], [[lampola]], [[kanala]]) jossa asuvat, ja jos eläimiä pidetään myös [[Talvi|talvella]], tulee lämmitys järjestää luonnonmukaisella tavalla.
*'''Eläimet'''. Ollakseen omavarainen ihminen tarvitsee [[Eläimet|eläimiä]], joista saadaan muun muassa [[liha]]a ja [[villa]]a, joista jalostetaan [[ruoka]]a sekä [[Vaatetus|vaatteita]]. Lisäksi eläimet tarvitsevat suojan ja jos eläimiä pidetään myös [[Talvi|talvella]], tulee lämmitys järjestää luonnonmukaisella tavalla.


*'''Kasvit'''. Kaksi ihmistä tarvitsee noin 10 [[aari (yksikkö)|aari]]a viljelymaata saadakseen koko vuodelle ruokaa, jos lisäksi kerää paljon metsämarjoja ja sieniä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://rihmasto.fi/kehitys/drupal-6/artikkelit/elamamme-perusteista-6 | Nimeke = Elämämme perusteista | Tekijä = Lasse Nordlund | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 4.11.2010 | Kieli = }}</ref> [[Viljat]] ovat tärkeitä kasvatettavia, niiden monikäyttöisyyden vuoksi. Niiden lisäksi tarvitaan monipuolisesti erilaisia [[Kasvikset|kasviksia]]. Myös eläimet tarvitsevat ruokaa, ja ne syövätkin yleensä kasvisperäisiä tuotteita. [[Kasvihuone]] on hyvä apu esimerkiksi [[tomaatti]]en ja [[kurkku]]jen kasvatuksessa.
*'''Kasvit'''. Kaksi ihmistä tarvitsee noin 10 [[aari (yksikkö)|aari]]a viljelymaata saadakseen ruokaa koko vuodelle, jos hyödyntää runsaasti marjoja ja sieniä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://rihmasto.fi/kehitys/drupal-6/artikkelit/elamamme-perusteista-6 | Nimeke = Elämämme perusteista | Tekijä = Lasse Nordlund | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 4.11.2010 | Kieli = }}</ref> [[Viljat]] ovat tärkeitä kasvatettavia niiden monikäyttöisyyden vuoksi. Niiden lisäksi tarvitaan monipuolisesti erilaisia [[Kasvikset|kasviksia]]. Myös eläimet tarvitsevat ruokaa ja ne syövätkin yleensä kasvisperäisiä tuotteita. [[Kasvihuone]] on hyvä apu esimerkiksi vihannesten kasvatuksessa.


*'''Luonnon antimien hyödyntäminen''' on osa riippumattomuutta. [[Sienet]] ja [[marjat]] kuuluvat monipuoliseen ravintoon, kasveista saa [[mauste]]ita, ja niitä voidaan käyttää myös väliaikaisessa [[lääkekasvit|lääkinnässä]].
*'''Luonnon antimien hyödyntäminen''' on osa riippumattomuutta. [[Sienet]] ja [[marjat]] kuuluvat monipuoliseen ravintoon, kasveista saa [[mauste]]ita ja niitä voidaan käyttää myös väliaikaisessa [[lääkekasvit|lääkinnässä]].


*'''Kyky valmistaa käyttöesineitä''' auttaa käytännön toimissa. (Esimerkiksi onget, korit, kipot, ruokailuvälineet, vaatteet.)
*'''Kyky valmistaa käyttöesineitä''' auttaa käytännön toimissa.


*'''Osaaminen'''. Selviytyäkseen ilman ulkopuolista apua ihminen tarvitsee paljon tietoa esimerkiksi eläimistä, kasveista, ruoanlaitosta, säilönnästä, tuotteiden jalostuksesta (esimerkiksi ruokaa - ja vaatteita varten), sekä kaikkinaisesta korjaamisesta ja näitä tietoa täytyy osata soveltaa käytäntöön.
*'''Osaaminen'''. Selviytyäkseen ilman ulkopuolista apua ihminen tarvitsee paljon tietoa esimerkiksi eläimistä, kasveista, tuotteiden jalostuksesta sekä laitteiden korjaamisesta. Tietoa täytyy myös osata soveltaa käytäntöön.


== Katso myös ==
== Katso myös ==

Versio 15. syyskuuta 2016 kello 06.02

 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Osa artikkelisarjaa
Talousjärjestelmät

Pääsuuntaukset

Omavaraistalous tarkoittaa taloutta, jossa kaikki tai ainakin valtaosa tarvittavista tuotteista valmistetaan itse. Omavaraistalous oli esimerkiksi Suomessa yleistä maaseudulla 1800-luvun lopulle saakka. Myös luontaistalous on omavaraistaloutta. Luontaistaloutta harjoitetaan nykyisin esimerkiksi Papua-Uudessa-Guineassa ja Trobriandsaarilla.

Valtion omavaraisuuden tavoittelua kutsutaan autarkiaksi. Sitä kohti ovat pyrkineet muun muassa fasistinen Italia (etenkin 1929–1944)[1], natsi-Saksa[2], kommunistis-juchelainen Pohjois-Korea, talibanien Afganistan (1996–2001) sekä sosialistiset Burma (1962–1988) ja Intia (1950–1991)[3].

Luontaistalous

Luontaistalous on omavaraistalouteen perustuva toimintaympäristö, jonka taloudellisena yksikkönä on ruokakunta. Ruokakunnaksi voidaan lukea paitsi yksittäinen perhe, myös kokonainen suku tai heimo. Vaihdannan ja erikoistumisen sijasta luontaistaloudessa jokainen ruokakunta on itsenäinen kulutus- ja tuotantoyksikkö ja kunkin ruokakunnan kulutus perustuu joko kokonaan tai melkein yksinomaan sen omaan työhön. Omavaraisuus toteutuu siten luontaistaloudessa yksittäisten ruokakuntien tasolla. Luontaistaloutta on vaikea mitata tavanomaisin taloudellisin mittarein ja siksi sen merkitystä yleensä aliarvioidaan. Virallisissa taloustilastoissa sitä ei yleensä ole mukana, vaikka yrityksiä sen mittaamiseksi onkin tehty.[4]

Luontaistalous toimii parhaiten vakaissa tai säännöllisissä sääoloissa, sillä omavarainen ravinnon tuottaminen perustuu kykyyn ajoittaa työt sopivimpiin hetkiin. Luontaistalous oli keskeisessä asemassa vielä keskiajan feodalistisen yhteiskunnan maataloudessa, jossa työ ja työn tuotokset eivät kumpikaan olleet hyödykkeitä.[5] Feodaaliyhteiskunnassa vaihdanta ja kaupankäynti oli vähäistä. Kun kaukokauppa ja tavaranvaihto vähitellen lisääntyivät, alkoi kauppapaikoille kehittyä kaupunkeja, jolloin sekä feodaaliyhteiskunta että luontaistalous alkoivat murentua.

Pohjois-Amerikassa intiaanit elivät valkoisten valtaantuloon saakka heimokunnittain metsästykseen ja kalastukseen perustuvassa luontaistaloudessa.

Nykyisin selväpiirteistä luontaistaloutta harjoitetaan laajemmin vain köyhimmissä kehitysmaissa ja vain paikallisesti kehittyneissä maissa. Merkittävimpiä luontaistalouden maita ovat Papua-Uusi-Guinea ja Salomonsaaret. Papuassa yli 80 % väestöstä asuu vieläkin luontaistaloudessa oman suvun ja heimon parissa. Maa onkin yksi maailman vähiten kaupungistuneista maista. Suvuista ja klaaneista muodostuva yhteiskunta on kuitenkin kiihtyvällä tahdilla murenemassa, joten luontaistalous on sielläkin väistymässä.[6] Myös Afrikassa luontaistalous on monissa maissa vielä vahvassa asemassa: esimerkiksi Namibiassa eli vuonna 2003 arviolta vielä noin puolet väestöstä maatalouteen perustuvassa luontaistaloudessa.[7]

Omavaraisuus Suomessa

Omavaraisuus Suomessa kääntyi selvästi laskuun teollistumisen myötä. 1940 lähes puolet Suomen väestöstä oli alkutuotannon alalla, eli maa-, riista- ja kalatalouden parissa. Vuonna 2003 vastaava luku oli enää 4,5 prosenttia, eikä tämäkään osa hanki ravinnon, vaatteiden ja lämmön tarvitsemaa energiaa käsivoimin suoraan luonnosta.

Vielä 1950-luvulla suurin osa suomalaisista asui maaseudulla, mutta jo vuonna 1970 enemmistö oli siirtynyt kaupunkeihin tai taajamiin. Tuolloin vakiintui Suomeenkin käsitys ydinperheestä, mutta itse käsite oli syntynyt parikymmentä vuotta aikaisemmin.

Sukupolvi joka selvisi sodasta ja joutui aloittamaan monella tavalla elämän alusta oli melko omavaraista, sillä se oli tottunut tekemään lähes kaiken itse käsin. He viljelivät, kasvattivat, työstivät ja tekivät. Ennen tietotaito kulki luonnollisesti sukupolvelta toiselle, mutta nykyisin on yleistä että suvun vanhimmat asuvat joko yksin tai laitoksissa, jolloin tietokaan ei samalla tavalla käytännössä välity seuraavalle sukupolvelle.

Omavaraisuus käytännössä

Omavaraisuuden perusteet
  • Talo ja tontti. Omavaraisuuden perusta on oma talo ja tontti. Tontilla tai kohtuullisen matkan päässä pitäisi olla myös kaivo tai lähde josta saa käyttöveden.
  • Säilytys tulee järjestää niin, että mahdollisimman paljon ruokaa ja säilykkeitä saadaan varastoiduksi talven varalle. Iso maakellari on hyvä, sillä sen käyttöön ei tarvita sähköä.
  • Lämmitys tulee järjestää niin, että käytetään hyväksi luonnon omia energiamuotoja, kuten puulämmitystä, aurinkovoimaa tai tuulivoimaa, jolloin ollaan riippumattomia sähkönjakelusta tai öljystä. Myös keittiössä tulee huomioida, millä tavalla ruoka valmistetaan, jos sähköä ei ole.
  • Eläimet. Ollakseen omavarainen ihminen tarvitsee eläimiä, joista saadaan muun muassa lihaa ja villaa, joista jalostetaan ruokaa sekä vaatteita. Lisäksi eläimet tarvitsevat suojan ja jos eläimiä pidetään myös talvella, tulee lämmitys järjestää luonnonmukaisella tavalla.
  • Kasvit. Kaksi ihmistä tarvitsee noin 10 aaria viljelymaata saadakseen ruokaa koko vuodelle, jos hyödyntää runsaasti marjoja ja sieniä.[8] Viljat ovat tärkeitä kasvatettavia niiden monikäyttöisyyden vuoksi. Niiden lisäksi tarvitaan monipuolisesti erilaisia kasviksia. Myös eläimet tarvitsevat ruokaa ja ne syövätkin yleensä kasvisperäisiä tuotteita. Kasvihuone on hyvä apu esimerkiksi vihannesten kasvatuksessa.
  • Luonnon antimien hyödyntäminen on osa riippumattomuutta. Sienet ja marjat kuuluvat monipuoliseen ravintoon, kasveista saa mausteita ja niitä voidaan käyttää myös väliaikaisessa lääkinnässä.
  • Kyky valmistaa käyttöesineitä auttaa käytännön toimissa.
  • Osaaminen. Selviytyäkseen ilman ulkopuolista apua ihminen tarvitsee paljon tietoa esimerkiksi eläimistä, kasveista, tuotteiden jalostuksesta sekä laitteiden korjaamisesta. Tietoa täytyy myös osata soveltaa käytäntöön.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Italy, PBS, 2002
  2. ↑ Hans-Joachim Braun, "The German Economy in the Twentieth Century", Routledge, 1990, p. 86
  3. ↑ India, PBS, 2002
  4. ↑ Intiaanit sotajalalla oman elämäntapansa puolesta [vanhentunut linkki]
  5. ↑ Jouko Nurmiainen: ”4”, Feodalismin käsite 1900-luvun länsimaisessa historiankirjoituksessa. Yleisen historian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, 1998. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.4.2016).
  6. ↑ Turun Sanomat [vanhentunut linkki]
  7. ↑ Eeva-Maria Muurman: Namibia
  8. ↑ Lasse Nordlund: Elämämme perusteista rihmasto.fi. Viitattu 4.11.2010.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Omavaraistalous&oldid=15951473”